lauantai 4. helmikuuta 2017
Torgny Lindgren: "Taiteilija Klingsor / Klingsor" - ex Libris...
"Taiteilija Klingsor", Torgny Lindgren, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Keltainen Kirjasto, 2017, 173 s., suomentannut Liisa Ryömä.
"Torgny Lindgren (s. 1938) on Ruotsin nykykirjallisuuden persoonallisimpia ja kiinnostavimpia edustajia. Opettajaksi valmistunut Lindgren aloitti kirjailijanuransa 1960-luvun puolivälissä. Sittemmin hänen kirjojaan on käännetty yli 30 kielelle, ja niistä tunnetuimpia ovat Dorén raamattu ja Akvaviitti. Palkittu ja rakastettu Lindgren on ollut Ruotsin akatemian jäsen vuodesta 1991." (Takakansi).
"Mitä tapahtui maailmassa noina neljänä vuonna, joina Klingsor yritti kuvata sitä? Naapurin Larssonit tekivät konkurssin ja metsäyhtiö Mo & Domsjö otti tilan haltuunsa. Maailmansota oli käynnissä. Kaksi lehmistä sai poikimahalvauksen ja ne jouduttiin teurastamaan. Pakolaisnaisia Suomesta majoitettiin rukoushuoneeseen. Euroopan kaupunkeja pommitettiin maan tasalle.
Hänen sisarensa lähetettiin parantolaan. Hitler tappoi itsensä. Lampola sortui lumitaakan alle. Monet naapurit kääntyivät helluntailaisiksi. Heidät kastettiin uudelleen vedessä ja hengessä niin että he osasivat puhua kielillä ja kaatua takaperin vastarakennetun kappelin iltakokouksissa.
Tästä kaikesta hän ei huomannut mitään. Silloin tällöin hän käväisi keittiössä hakemassa jonkin esineen jonka piirtää tai maalata..." (Lievelehti)
Tässä meillä on Klingsor ja:
. Lasi: Lasi. Lasi isolla L:llä, joka könötti hiukan vinolla kuusenkannolla, joka oli niin vanha että oli kaarnan alta laho.
- Tuoksu: hienostunut Klingsor-tuoksu, tervan ja pikiöljyn sekoitus.
- Väri: Caput mortum, väreistä tärkein, värien väri, jota varhaisimmat kirkkomaalarit valmistivat repimällä muumioita ja vainajien luita ja murskaamalla niitä huhmareessa.
- Tehtävä: kuvata kuolleet esineet niin että niiden elämä tuli näkyviin. Niiden sisin. Hänen piti olla kuolleen materian airut tässä pinnallisessa elämässä.
- Päämäärä: Klingsorin päämäärä avata maalaustaiteen kirurgialla esineet ja paljastaa niiden sisäinen elämä.
- Ovat: Max Doerner (1870 - 1939) ja al fresco.
- Lukija voi olla sitä mieltä, että kertomus taidemaalari Klingsorista etenee aivan liian hitaasti. Juuri hitaus oli yksi tämän kirjan kutkuttavista valteista peettimäisyyden ohella. Virkistäviä vahvuuksia tapahtumavyöryillä ja juonikeräkoreilla kuormitettuihin teoksiin verrattuna. Lukijakin käpertyy rauhoittuen nauttimaan lukemastaan ajan kanssa. Lindgren tuottaa laadukasta huumorinhäiveistä ja ajateltua tekstiä, jonka kerronta etenee rauhaisasti mutta määrätietoisesti. Lindgrenin positiivisella tavalla vanhakantainen ja lämminhenkinen teos istui saumattomasti vallinneeseen lukuvireeseen ja hyvään mielentilaani:)
- On arveltu että se mikä puuttui hänen taiteestaan puuttui myös hänen elämästään. Ja päinvastoin: että se mikä puuttui hänen ihmisenä olemisestaan, hänen arkielämästään, puuttui myös hänen maalauksistaan ja piirroksistaan. - Klingsor, joka pääsi pitkälle, mutta ei päässyt koskaan perille.
Tämä pienimuotoinen, tiukasti raameissaan pitäytyvä ja vähäeleinen vaan ei vähäpätöinen kertomus taiteilijasta nimeltä Klingsor sai tuumimaan, emmekös me jokainen ole oman elämämme taiteilijoita?
Lindgrenillä on taito sijoittaa tekstiinsä syvempiä ulottuvuuksia kätköihin rivien alle: millaisia fiksaatioita ja päähänpinttymiä kannamme mukanamme? Kuinka ne huomaamatta määrittelevät ja ohjaavat elämämme kulkua? Mitä elävässä elämässä oikeasti faktana tapahtui vs kuinka eri elämänvaiheessa muokkaamme nämä tapahtumat elämäntarinassamme siedettävään muotoon? Ja kukapa meistä koskaan pääsee perille?
- Miksi ihminen muuttuu kuoleman jälkeen mullaksi, miksei hän kristallisoidu?
Meillä laitettiin hellästi tänään chilinsiemenet no:1 vesilasiin turpoamaan ja itämään valmistautumaan. Siispä kristalleja kiillottaen ja kirkastaen tahi sormet jo istutuslootain mustaan multaan työntäen tämänaamuisen ensimmäisen, reilusti etuajassa olleen mustarastaan laulun myötä
kevätmielistä viikonloppua:
Kuulostaa hassun hupsulta kirjalta - mistä lie aina näitä bongaatkin!
VastaaPoistaTämä kevään uutuusluetteloista valittu pienimuotoinen ja hallittu teos osoittautui kelpo kertomukseksi taiteilija Klingsorista ja elämän monimuotisuudesta:)
PoistaOlen lukenut yhden Lindgrenin kirjan ja olipas se ällöttävä. Kimalaisen mettä. Kirjahyllyssä on lukemattomana Akvaviitti.
VastaaPoistaPitäisköhän lähettää vävypojalle chilinsiemeniä Inariin. Tykkää chilistä. Olen joskus vienyt hänelle chilikasvin.
Mai; no jopas nyt jotakin. Tämä oli ensikosketukseni Lindgreniin mallia: ei ällöttävä. Ällöttävyyksien lukemiseen täytyisi löytyä joku erittäin painava syy, niitä kun tupppaa tulemaan vastaan ihan IRL niin ettei tarvitse itse aktiivisesti kirjoista suurennuslasilla etsiä...
VastaaPoistaSaattaisihan tuo vävypoika ilahtua hyvinkin:) Kasvatus on näköjään - minähän olen vain aputyttönä ja varjoon/aurinkoon siirtelijänä kasvatusprojektissa - tuollaista mukanaanviepää sorttia näin pienimuotoisenakin. Osa meilläkin ostetaan valmiina taimina:)
Voin hiukan valaista mikä siinä oli ällöttävää, yksi päähenkilöistä hikoili sokeria ja yksi kävi sitä nuolemassa. Jotain seksiin liittyvää metaforaa se tietenkin oli, en ymmärtänyt. Ja kirja voitti August-palkinnon, you know, Ruotsin Finlandiapalkinnon.
PoistaMieskö teillä kasvattaa chilit? Ja onko niitä paljon? Yhdestä pussista tulee aika monta taimea.
Mai; kiitos ällön avaamisesta ja YÖKK nuolemisille. Ällöttävyyksillä revitteleminen ei anna mitään lisäarvoa tekstille, vaan karkoittaa ainakin minut lukijana. Tämä laittaa ihmettelemään August-palkintoa. Klingsor on kyllä tyystin ällövapaa, vaan en minäkään Sinuna siihen noilla kokemuksilla tarttuisi!
PoistaJep: mies on meidän viher- ja minä poropeukalo.
Siemeniä idätetään kymmenkuntaa kasvia varten. Näistä osa päätyy Kuopuksen kasvimaalle, josta vaihtarina saamme kurpitsaa, lehtikaalia jnpp. Pussissa on sieminiä paljon, mutta esim. tämän Pimiento Padrón- lajikkeen säilyvät vuoteen 2019 asti. Näistä valmistamme : http://sikkesumari.com/2015/12/03/pimientos-de-padron-venalainen-ruletti-lautasella/
Ja nyt herahti vesi kielelle. Näitä Padroneita löytyy tosin nykyisin myös ruokakaupoista:)
Vielä kysyn chilistä, että milloin istutusaika maahan, pitääkö kastella paljon ja milloin chilit on valmiita. Suomen kesähän on lyhyt, mutta haluaisin kokeilla chiliä.
PoistaMai! Koska, kuten toteat, Suomen kesä on lyhyt, siemenet kannattaa esikasvattaa aluksi pienissä turve- (ei muovi )ruukuissa. Kannattaa valita 2-3 kiinnostavaa laatua ja liottaa istutettavia vesilasissa väh. vuorokauden verran, 2-3 siementä/ruukku. Kun toiset lehdet tulevat kannattaa vaihtaa hieman isompiin esim. 10 cm ruukkuihin. Valo( 16 h/vrk)ja lämpö ovat alkuvaiheessa tärkeitä. .Itse kasvatan ne parvekkeella n. 16 cm halkaisijaltaan olevissa altakastelevissa ruukuissa.
PoistaIstutus maahan aikaisintaan, kun yölämpötila ei laske alle seitsemän asteen. Istutus aurinkoiseen paikkaan. Lähes kaikki laadut vaativat tukikepin.
Kastelu: pidetään jatkuvasti kosteina. Puutarhaliikkeistä löytyy sopivia ravinteita esim. samaa, mikä käy tomaateille. Parvekeoloissa hedelmöittyminen tapahtuu vanupuikon avulla, kun ei pörriäisiä juuri ole.
Ei toivottuja kirvoja yms. voi torjua kotikonstein mäntysuopaliuoksella n. 1/100 suihkuttamalla lehvistöä ja kukintoja.
Netissä on useita hyviä sivuja mm. https://puutarha.net/artikkelit/8878/chilin_kasvatus.htm ja
http://www.chiliyhdistys.fi/fi/chilinkasvatus/
Terveisin ja kasvatukseniloa: Mies
Kiitos Mies :) Olipa hyvät ohjeet. Meillä on saaressa tosi kuivaa, joten minun pitää keksiä joku altakastelusysteemi.
PoistaAltakastelevissa ruukuissa kasvavat meilläkin. Jonkinen altakastelujärjestelmä on suositeltava ja helpoin tapa taata chilien hyvinvointi:)
PoistaMinulla odottaa tämä lukemistaan ja tartun varmasti tähän ihan pian. Tämä kuulosti heti ihanalta ja vielä enemmän bloggauksesi houkuttelee kirjan parin <3
VastaaPoistaKiitos Krista; tämä yksvakaisuudessaan originelli yhden asian mies, taiteilija Kligsor tarjosi miellyttävän lukuhetken. Mutta kuinka Mai tuossa yllä Lindgrenin aikaisempia, joita en ole lukenut, avasi ei tämä teos herätä virikkeitä tahi intoa tarttua kirjailijan edellisiin... Hyvää Runeberginpäivää:)
VastaaPoistaAloitin tämän eilen illalla ja alun perusteella tykkään. Olen aiemmin lukenut Lindgreniltä Dorén raamatun ja siitä tykkäsin tosi paljon. Nut kyllä kiinnostaa myös tuo Kimalaisen mettä, kiitos Main :)
VastaaPoistaTämä pieni tarina oli kaikessa konstailemattomuudessaan piristävä poikkeus massasta. Käynpä tarkistamassa Kimalaisen meden lähemmin; kommentistasi kiitos ja aurinkoista viikonjatkoa:)
PoistaOlen lukenut Lindgrenin Akvaviitin ja tykkäsin siitä todella paljon: vähän jäyhää, hiljaista - ja kyllä; hidasta.
VastaaPoistaTämäkin on luettava jo ihan siitä syystä, että taiteilijakuvaukset vetävät minua puoleensa! :)
Eipä tässäkään vauhti päätä huimaa ja juuri sen seikan luin yhdeksi kirjan vahvuuksista. Pienimuotoisuudella saa tasokasta jälkeä aikaiseksi ja Klingsorista Lindgren oli luonut sopivasti yksvakaan originellin tyypin. Kommentistasi kiitän ja iloista keväänodotusta Sinulle Klingsorin kera toivotan:)
VastaaPoista