"Muistojen kirja", Petina Gappah, Kustannusosakeyhtiö Tammi Keltainen kirjasto, 2017, 307 s., suomentanut Tero Valkonen.
Petina Gappah (s.1971) on zimbabwelainen kirjailija, jolla on oikeustieteen tutkinnot Cambridgesta sekä Grazin ja Zombabwen yliopistoista.
Hänen esikoisteoksensa novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (suom. 2009) sai Guardianin esikoiskirjailijapalkinnon. (Takakansi)
"Memory on syrjitty albiino joka istuu Hararen pahamaineisen vankilan sellissä ja odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Häntä syytetään valkoisen kasvatti-isänsä murhasta. Hän kirjoittaa elämäntarinaansa amerikkalaiselle lehtinaiselle, jonka vaikutusvalta saattaisi auttaa tuomion kumoamisessa. Vahvatunnelmaisessa tekstissä tuoksuvat niin trooppiset kukat kuin vankilan vessasangotkin. Gappah näyttää, mikä on politiikan vaikutus yksilön elämään. Kuinka paljon muistin varaan voi rakentaa, ja entä jos muistot paljastuvatkin valheellisiksi?" (Lievelehti)
Huima hyppy Zimbabween, uusi kirjailijatuttavuus, vankilaselli, albinismi, rasismi, noituutta ja mustaa magiaa, homoseksuaalisuutta, shonaa ja muita paikallismurteita. Kieliä, joiden sanojen kirjainjonot aiheuttavat jo sinänsä tankkaamista ja jäävät ääneen lausumatta. Umgulumgulun (taivaan jumalan pyhättö)! Yhteiskunnallisia oloja, poliittista kuohuntaa ja kolonialismia.
Rakkautta & murhaa unohtamatta. Rypäys sekalaisia kutittavia elementtejä,
jotka Gappah annostelee lukijalleen kriittisen suunlämpöisesti.
Teos on tapahtumapaikkojen mukaan jaettu selkeään kolmeen osaan: Mharapara Street nro 1468, Summer Madness ja Chikurubi.
Nimet: - Mai Princessiä kutsuttiin myös nimellä MaimaTwins, koska hän oli synnyttänyt kahdet kaksoset Princessin ja Prettyn. Sitten poika Progressin, sitten tyttö Promisen ja sitten kaksoispojat Providencen ja Privilegen. - Ehkäpä hän synnytti Prudencen, Praisen ja Promotionin. Ehkä hän sai Prevaricationin tai Predestinationin. - Hän oli kaikkien aikojen raskaimpana oleva nainen.
Lloydin talo: - Summer Madness kohosi yksin pienen kukkulan laella, ja kun katsoin ulos yöhön, näin ainoastaan laakson pimeän sekä naapurien kaukaiset valot, jotka kimaltelivat kuin tulikärpäset etäisessä metsässä.
Mufakosen yössä sai kuunnella yhdyntöjä, kuorsaamista, ulvovia koiria, pimeässä yössä onneaan koettavia varkaita ja lapsia, jotka matkivat zvinyau-tansseja koko kadun valaisevan korkean lampun alla...
Harare: - Kaupunkia kierrellessään voi todeta, että se on suunniteltu pitämään suora auringonpaiste pois valkoihoisten kasvoilta. He lähtevät aamulla pohjoisen esikaupungeista keskustaan töihin, jolloin aurinko on heidän takanaan, ja kun he illalla palaavat, aurinko paistaa heihin taas takaa. Pohjoisten esikaupunkien kaduilla kasvaa jakarandoja ja liekkipuita, joiden varjot vilvoittavat.
Köyhien asuinalueella aurinko sen sijaan porottaa kaiken aikaa kasvoille.
Siellä ei myöskään ole puiden reunustamia katuja tai viileää ruohoa jalkojen alla, ainoastaan pölyisten katujen kovaa kuumuutta....
Tämä teos erilaisuudessaan oli iloa lukea: Gappahin kerronta on luonteikasta ja sisältäpäin kumpuavaa, eikä lukija voi olla hyppäämättä kyytiin matkalle Zimbabween Memoryn vanavedessä. Lisäarvoa kirjalle loi se, että se innosti hakemaan runsaasti lisätietoa (aukeaa klikkaamalla lihavoidut sanat) mm. Zimbabwesta, shonasta ja zvinyau-tanssista. Lisämausteena, silmänilona ja lukukokemuksen kuorruttajana toimi Eevaliina Rusasen tyylikäs ja värikylläinen kansi!
Memory/Mnemosyne: - Jos pääsen täältä koskaan pois, heittelen paratiisilintuja maailman katolta...
Zendaya, kiitos:
Kolmasosa kirjasta luettuna, ja huomaan itsekin selaavani netistä Zimbabven historiasta kertovia nettisivuja. Kirja tosiaan lisää tiedonhalua.
VastaaPoistaMarika: Jännä ja iloinen juttu, kuinka Gappah usutti vaivihkaa tiedonperään. Odotan mielenkiinnolla mahdollista tulevaa postaustasi. Mukavaa taitetta maaliskuulle:)
VastaaPoistaIhanaa että sullekin tulee niin tuttu googlailumania! Zimbabwe on itselleni musta aukko. Kiitos vinkistä, taidankin eksyä nyt linkkeihisi!
VastaaPoistaJoskus tulee lähdettyä kelpo jälkikoiran lailla vihille ja sitten rupeaman päästä kuin yhtäkkiä havahtuu päätynyynensä kaukomaille kaukaisille pois starttipaikasta. Keväistä kuunvaihdetta:)
VastaaPoistaUmgulumgulun sentään ! Onpa eksoottista, varmaan yhtä värikylläistä ja vaihtelevaa kuin kirjan kansi.
VastaaPoistaMuisti on kinkkinen, ihmeellinen ja elävä ilmiö. Olen monesti huomannut että parempi olla luottamatta muistiin ja muistoihin sokeasti 🙂 Muitakin teemoja kannattaa punnita ja kyseenalaistaa. Uskon että tuo kirja pistää miettimään.
Mukavaa viikon jatkoa 💕
Kirja ja kansi vastasivat toinen toisiaan runsaudessaan ja värikkyydessään. Jep; tuo muisti on tosi kiinnostava ja vaikeaselkoinen juttu kuten aivommekin, joiden arvoitus on vielä pitkälti tuntematonta maata. Tutkimukset ja uusi tieto ovat huikeaa seurattavaa. Sanotaan, että liitämme muistoihimme elämän mittaan uutta ainesta, ja niitä kelju-kojootteja muokkaamme siedettäviksi... Saman perheen lapsillakin on vallan erilaiset lapsuusmuistot aikuisina. Ratkenneeko tuo arvoitus konsanaan?
VastaaPoistaMutta se on nyt sitten maaliskuu edessä, voiton puolella ollaan, joten tästäkin talvesta selvittiin = loistavaa alkavaa kevättä:)
Olitpa optimistinen maaliskuun alussa keväästä. Nyt on nähty, että toukokuussakin sataa lunta ja rakeita ja kylmää on. Minulla on siis ulkona toppatakki ja pipo, että tarkenee.
VastaaPoistaMuistojen kirja oli todella hieno lukukokemus, joka ei unohdu. Hieno poliittinen ja yhteiskunnallinen kirja, johon oli kudottu surullinen tarina Memorysta vankilassa. Minulle vuoden parhaimpia käännöskirjoja.
Mai; taisi tulla turhaan henkseleitä paukutelluksi, eikä liieemmin ole suhteita yläkerran (sää)ukkoon, joten nöyrimmästi pahoitellen vedän häpeillen pipoa syvemmälle ja trikoita kinttuihin(: Sankassa raesateessa köröteltiin toissapäivänä kohti Kymenlaaksoa näkyvyyden ollessa jokseenkin zero ja tienpenkat valkoisina...
VastaaPoistaMutta Gappah tempaisi mukaansa lämpöön, se on pysyvää:)