"Vedenpaisumuksen aikaan", Stephen Booth, Blue Moon Kirjat Oy, 2016,
320 s., suomentanut Raimo Salokangas.
"Stephen Booth (s. 1952) työskenteli pitkään toimittajana, kunnes esikoisromaaninsa Mustan koiran (Black Dog v. 2000) menestyksen rohkaisemana ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Boothin teokset ovat saavuttaneet kiitollisen lukijakunnan; kaksi hänen kirjoistaan on palkittu Yhdysvalloissa
Barry-lukijapalkinnolla vuoden parhaana brittiläisenä rikosromaanina, ja kotimassa Boothille myönnettiin vuonna 2003 Peak District-sarjasta ensimmäinen kirjastotikari. Vedenpaisumuksen aikaan on Stephen Boothin yhdeksäs suomennos." (Lievelehti)
"Nummipalojen vaivaamaa Peak Districtin kuivaa kevättä seuraa kesä, jona sade ei tunnu lainkaan lakkaavan. Vetisestä metsäojasta löytyy kuollut mies, mutta jatkuva sade vaikeuttaa teknistä tutkintaa. - Ylikonstaapeli Ben Cooper on edellisen jutun tapahtumien myötä yhä pitkällä sairauslomalla, ja poliisiasemalla on miehistöpula, jota paikkaamaan joutuu jo kerran sieltä pois päässyt ylikonstaapeli Diane Fry, vastentahtoisesti tietenkin." (Takakansi)
Peak District on Pohjois-Englannissa Machesterin ja Sheffieldin suurkaupunkien lähellä sijaitseva Britannian vanhin kansallispuisto, ja se on tämän rikostarinan näyttämönä ja kulisseina. Booth kuvaa tarkkanäköisesti, suorastaan pikkutarkasti maisemaa, luonnonolosuhteita ja miljöötä.
Boothin aiemmat teokset ovat olleet miellyttävää luettavaa. Tässä meille tarjotaan näin omien edellisten dystopiapainotteisten ja elinsiirtoja käsitelleiden lukusten jälikimaininkeihin ja meikäläiseen pitkähköön satettomaan ajanjaksoon sopivasti tulvivina vellovia jokia ja herkeämätöntä sateen rummutusta ja ropinaa; kuulemme suorastaan luontoäidin kovaäänistä itkua. Booth ei pyrikään tarttumaan lukijaansa hiuksista eikä nakkaamaan hurjasti pyörivään ruljanssilinkoon vaan naputtaa tasaisen varmaa tekstiä. Juonenkuljetus on olemukseltaan tasapainoista ja rauhaisaa, seikkaperäistä kuvausta niin olosuhde- kuin henkilötasollakin.
Mutinoita: miksi ihmeessä nykyisin tarvitaan alvariinsa traumatisointunut, tunnevammainen tai jotenkin vinksahtanut ja rihveli, jos ei sitten alkoholisoitunut peli- tai seksiaddikti tutkija/syyttäjä/konstaapeli /komisario päähenkilöksi dekkarigenreen? Vai olemmeko me kaikki nykyisin enempi vähempi kepallaan, lähtökohtaisesti: jottei sitä itsestä aina niin huomaa?
Hyvälukuinen & hötkyilemätön perienglantilainen, perushyvä perusdekkari, jossa Peak Districtillä on luonteva päärooli ja jossa kaikki osaset ovat kohdillaan.
Á propos: jos kellä sattuu olemaan pieniä puolivallattomia sivubusineksiä viritteillä, toiminnalle löytyi hauska ja fiinimpi synonyymi: harjoitan valtuuttamattomia aktiviteetteja.....
Auvoista viikonloppua aktiviteeteilla tai ilman:
Tämän herrasmiehen dekkarit ovat vielä lukematta.
VastaaPoistaTuota samaa olen ihmetellyt itsekin, eli ylitraumatisoituneet tutkijat ja poliisit, jotka kittaavat viinaa ym.
Ajatteles nyt lempidekkarihahmoani Miss Marplea, siinä teekupposen äärellä hieman kohteliaita kysymyksiä ja a vot murhat ratkesivat kuin itsekseen. Voi kun minä rakastan englantilaista maaseutua, historian havinaa ja meneehän siinä samalla muutama murhatutkimuskin.
Mai, kyllä vaan: hurmaava sirosti hyppysissään teekuppia pitelevä, tuikkivasilmäinen neti Marple, joka vasemmalla kädellä selvittää elegantisti murhan toisensa perään:)
VastaaPoistaKaikeksi onneksi en usko, että asian laita IRL virkavallan ammattikuntaan suhteutettuna olisi prosentuaalisesti noin holtittomalla tolalla, vaikka he ylimitoitetun määrän sitä rumaa, mätää ja pahaa työssään kohtaavatkin.
Samaa mieltä olen. Vaikka joka ammmattikunnastahan niitä löytyy. Just katoin Inhimillisestä tekijästä kun naispuolinen psykoterapeutti kertoi alkoholismistaan. Sehän on Suomessa ollut pikkanen tabu, että nainen ei voi olla alkoholisti tai rikollinen, vieläpä murhaaja tai lapsen hakkaaja ja tappaja. No huh nyt meni jutut pitkälle. Aihe on kiinnostava.
PoistaEi kun tuulen havinaa kuunnellen, nyt sitä oli ainakin meille luvassa viikonlopuksi. Lukemisiin :)
Mai, kiitos mietteistäsi ja tuulenhavinat- jos ei suorastaan -tuiverrukset tulivat perille:) Paljon on tabuja: etunenässä kuolema, alkoholismi ja insesti, joita ei vaikenemalla oiota, ja jotka koskettavat turhan monia perheitä.
VastaaPoistaMyös kynnys silmittömään ja sattumanvaraiseen väkivaltaan on jyrkästi alentunut ja teot ovat raaistuneet. Ennen lapsena kaamein uhkaus kuului: Mun isä on vahvempi kuin sun isä ja se voittaa sun isän. Nyt heiluu hyvässä tapauksessa nyrkki, useimmin kättä pidempi. Sanotaan, että jokainen lyönti on avunhuuto, mutta ovatko porukoilta sanat loppuneet ja dialogit kuolintoreissaan?? Raikasta viikonloppua:)
Myös minulle tuntematon kirjailija. Kirja menee heti varaukseen. Kiitokset arviostasi.
VastaaPoistaMarpleen kyllästyneenä olen kai outo, mutta tykkään noista hiukan rosoisista poliisihahmoista. Mutta liika on liikaa.
Luvallasi otan heti käyttöön mainion 'valtuuttamattomia aktiviteetteja' - sanonnan :)
Ole hyvä ja toimenkuvan nimikkeen käyttöönotto täten sallittu:) Tuo Blue Moon on pitkään ollut suosikki- ja luottokustantajani kirjailijakaartinsa ja tasalaatuisten julkaisujensa vuoksi. Harvakseltaan hyvä tulee toteutuu mainiosti tässä.
VastaaPoista