"Bensaa Venäjältä", Harry Kiianen, Nordbooks, 2016, 79 s.
Tämä on Harry Kiiasen, lappeenrantalaisen trubaduuri-kirjailijan toinen runokokoelma. Teos on jaettu neljän otsikon alle: Bluesin taikaa,
Pinball Wizard, Joutsenon poliisi, Kasvihuone ja Bensaa Venäjältä.
Hola! Harry: sitten viime tapaamisen on paljon vettä kuohunnut ja virrannut Imatrankoskessa, yksi perhekunnan koirista kuollut ja uusi hommattu sekä silmälasit räjähtäneet ja pokat paukkuneet poks-poks aina perhevitsiksi asti. Siispä kun Vaari tuon lasit paukkuu poksi-poks viestin kuulee, hän oitis ottaa par' laakia pakkia vetääkseen silkkihansikkaat kätösiinsä...
Wilmar Silva de Andranden "Säröjä purppuranpunaisessa järvessä" loi myös positiivisen mielleyhtymän vastaavanlaiseen luomisen riemuun ja riehakkuuteen kuin Hola!
- Sinä olet
kirkko vieraassa kaupungissa
keskellä hulinaa
pakenimme sisään
vedän henkeeni avaruuttasi
sinä olet tummma katve
silmänurkassani
käännän silmäni kadulle
vaikenen taas
- en ymmärtänyt lähteä Rioon
enkä mihinkään muuallekaan
jäin kuulemaan tulitusta siitä
kuinka ihmisen on oltava työssä ollakseen ihminen
tyhjä tauluni otti sen vastaan totuutena
vailla kritiikkiä
lopulta olin valmis vaikka kanarialinnuksi
- kun sataa
me kaikki pienet ihmiset
olemme taivaalta putoavien
pisaroiden armoilla
kannamme lapsiamme lentokoneisiin
vedämme halkopinon päälle pressua
katsomme sisään huuruisten ikkunoiden lomasta
seisomme yksin
kadunkulmassa
katulampun alla
katsomme sisään huuruisten ikkunoiden lomasta
kuinka vastarakastuneet
hymyilevät toisilleen
valokehässä
kun sataa
olemme kristallipianon armoilla
jäiset puikot taivaalta
saavat meidät yhteen
samaan lauluun
Tuota riimittelijän herkkää lyyristä puolta, kun sitä kerran barskiuden ja särmän ohella selkeästi on aistittavissa, voisi hyvin enemmältikin käyttää hyväksi tulevissa kokoelmissa, - se ei olisi mistään - miehekkyydestä - mitenkään pois, koska Kiiasen ote sen kyllä kestää:) Tärkeä koulukiusaamisen teema ja sen kohteeksi joutuneen haavat, polttomerkit syvällä sielussa on ansiokkaasti nostettu jälleen esiin!
Tonite: Anni-Maija!
julisteessamme eloveena-tyttö
Mikko väritti kaksi hammasta piiloon
soitimme raakaa boogie-rokkia
kuva oli kuin Teuvo Tulion leffasta
Runot ovat tässä kuopuksessa venyneet pituutta, joten herää kysymys, josko tekstin tuotto taipuisi jo pienimuotoisiksi stooreiksi, kertomuksiksi, esseiksi?? Huumorin kukka korvan takana luotu messevä, ryppyotsaisen ja vakavamielisen runouden vastapainoinen, beat-vivahteinen kooste kaikesta siitä, mikä rassaa ja mietityttää ynnä mitä päässä iloisesti poukkoilee; - elämästä...
Runot onnistuivat hauskuuttamaan, joten vaikkei bensaa Venäjältä, niin suonissa kuitenkin
nyt & aina:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti