torstai 16. kesäkuuta 2016
"Pommimies ja hänen naisensa" - ex Libris...
"Pommimies ja hänen naisensa / Bombmakaren och hans kvinna", Leif G.W. Persson, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2016, 495 s., suomentanut Kari Koski.
Leif G.W. Persson (s. 1945) on ruotsalainen kriminologian professori.
Hän on Skandinavian nimekkäin rikollisuuden tutkija, psykologisten profiilien laatija ja oikeusministeriön neuvonantaja. Hän avaa romaaneissaan poikkeuksellisen näkymän poliisitutkimuksen suljettujen ovien taakse. (Lievelehti)
"Ruotsin turvallisuuspoliisin Lisa Mattei saa varoituksen: Eskilstunassa asuva somalinuorukainen valmistautuu iskuun, jonka on suunnitellut terroristijärjestö Al-Shabaab. Kohteena on kaikkein pyhin: kansallispäivää Skansenilla juhlistava kuningasperhe. Pitääkö vihje paikkansa, vai häiritseekö soluttautuja turvallisuuspoliisin toimintaa? Poliisitutkimusten sisäpiiriläinen Leif GW Persson pureutuu pelottavan ajankohtaisessa trillerissään kansainväliseen terrorismiin. Samalla hän marssittaa parrasvaloihin vahvan naissankarin." (Takakansi)
Edeltäjästä, "Pinokkion nenästä" totesin: yllä olevan litanian saattaa harva kirjailija selvittää voitokseen siten, ettei tarina ja henkilöstö hajoa lukukelvottomiksi atomeksi, kuten onnistuu takuuvarma, armoitettu profiilienluoja Persson... Näin on laita myös tämän pommimiehen.
Aihe on mitä aktuellein ja polttavin, elämme iskujen maailmassa. Tutkinnanjohtajana on kerrankin nainen: turvallisuuspoliisin päällikkö Lisa Mattei. Tapahtumat kulkevat kronologisesti aikajanalla 11.5. - 10.6. yhdeksään lukuun ja 120 kompaktiin kappaleeseen jaettuna. Siitä johtuen ei henkilöhahmojen runsaus käänny itseään vastaan eikä aiheuta päänvaivaa, sillä heihin on pumpattu riittävästi eloa ja yksilöllisyyttä, erehtymättä retosteluun kaartin addiktioilla tai traumoilla, mikä on vähintäinkin tervetullutta viimeaikaisten epäaitojen mässäilyjen runsauden jälkimainingeissa.
Lisa Mattei, työn ja perhe-elämän akselilla sinkoileva napakka tutkinnanjohtaja, joka käy aina välillä painamassa korvansa kiskoja vasten tunnustellen maaperää ja kaunis Louise Urqhart, varakas vuokraemäntä, potentiaalinen pommintekijän nainen, nainen ensiluokkaista englantilaista maatiaisrotua sekä sanavalmis Frank Motoele, valkoisen miehen musta painajainen.
Romaani tarjoaa myös ripauksen kotoista, herkullisen vinohymyistä huumoria: perhepäivällisten "rennon" riemukkuuden pidäkkeetöntä kuvausta, perhedraamaa räiskyvimmillään ja näpsäkkää naljailua numeroniiloista kuin myös pienen Ellan, 5-v. ikimuistoisen tarhaan kyydityksen hulppeasti pii-paa poliisiautolla damage controllin hengessä jne. Pieniä pikantteja heittoja, kuten "Semper equitet alquem / Aina se ärsyttää jotakuta" on siroteltu pirteiksi mausteiksi.
Tutkintaprosessi on uskottavasti etenevä ja Perssonin kirjoittaa painavalla asiantuntijuudella laadukasta tekstiä, joka ei turhia kieputtele, kiemurtele eikä raakuuksia ripottele.
Kirjailijan fokus ja ote pitävät. Kiinnostavuus säilyy loppumetreille saakka: tätä oli ilo lukea, sesongin pomminvarmaa parhaimmistoa. Kari Koskelta luonnikas suomennos!
Kysymys kuuluu: mitä meidän pitäisi päätellä miehestä, jonka kravatissa vaaleanpunaiset elefantit vaeltavat sinisen savannin poikki?
Sanopas se:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti