"Hyisiä aikoja", Fred Vargas, Gummerus Kustannus Oy, 2016, 481 s., suomentanut Marja Luoma.
"Ranskan arvostetuin dekkarikirjailija, eurodekkarin ykköstähti Fred Vargas (s. 1957) on koulutukseltaan kulkutauteihin ja keskiajan luihin erikoistunut arkeologi. Juuri arkeologia tutustutti kirjailijan vanhoihin legendoihin ja innoitti hänet kirjoittamaan dekkareita. Vargas onkin sitä mieltä, että taide syntyi alun perin siksi, että ihmiset saavat nukuttua öisin. Tarinoissa paha saa palkkansa ja pelot pysyvät kurissa. " (Lievelehti)"Nainen löytyy kuolleena kylpyammeesta, ja merkit viittaavat itsemurhaan. Rikospaikalle piirretty kummallinen symboli saa kuitenkin poliisin hälyyttämään avukseen murharyhmän komisario Adamsbergin tiimeineen. Kun sama symboli löydetään toisen ruumiin läheltä, kaava alkaa hahmottua: molemmat uhrit osallistuivat kohtalokkaalle retkelle Islannin jäätiköille 10 vuotta sitten. Retkijoukko jäi jumiin autiolle saarelle, jota ympäröi sankka sumu, ja kaksi henkilöä ei koskaan palannut. Mutta kuinka nämä murhatapaukset kytkeytyvät Robespierre-fanaatikkojen salaseuraan Pariisissa, ja mikä ruumiiden luota löydetty symboli on?" (Takakansi)
No tässä ovat nyt kaikki lukijansa kirjalliseen kaamokseen syöksevät kaaoksen elementit kauniisti tyrkyllä. Jottei näin käy, tarvitaan Vargasin tasoinen vahvakynäinen tieteen ammattilainen sekä Adamsbergin kaltainen vastavirtainen, poikkitieteellinen komisario karikkojen väistämiseksi.
Luonnehdintoja:
- Adamsberg ei pohtinut, hän ei asettunut pöydän ääreen miettimään yksinään kynä kädessä,
hän ei seissyt ikkunan edessä ajatuksiinsa keskittyneenä, hän ei kirjoittanut faktoja taululle,
ei piirrellyt kaavioon nuolia eikä lisännyt numeroita, hän ei nojannut leukaa kämmeneen.
Hän maleksi, käveli edestakaisin äänettömästi, puikki käytävällä toimistohuoneesta toiseen, heitteli kommentteja, asteli hitain askelin rikospaikalla, mutta kukaan ei koskaan ollut nähnyt hänen ajattelevan. Hän ajelehti kuin kala virran mukana. Ei, kala ei ajelehdi, kala ui määrätietoisesti haluamaansa suuntaan. Adamsbergista tuli mieleen pikemminkin pesusieni jota virta vei mennessääm. Mikä virta? Sitä paitsi jotkut sanoivat jopa, että kun hänen ruskeiden silmiensä epämääräinen katse sumeni entisestään, näytti siltä kuin hänellä olisi levää silmissä. Adamsberg kuului pikemminkin mereen kuin maan kamaralle.
- Adamsberg, joka yleensä ei ollut kovin herkkänahkainen, tai pyrki ainakin väistelemään herkkyyttä koettelevia salakareja kuin varovasti seinänviertä lentävä lintu, päätti nyt syödä hapankaaliannokseensa kuuluvan makkaran sormin.
- Adamsberg - pilvien lapioija...
Vargas taitaa vahvan kerronnan ja etenkin mestarillisen dialogin. Teoksessa on kiehtovasti ympätty mukaan Islannnin sagaa. Hyinen visiitti saarelle istui mainiosti juhannuksen tropiikinomaiseen säätilaan. Sen sijaan Ranskan suuren vallankumouksen teloittajamaestron ja keulahahmon Robespierren mukaan nimetty ja hänen kulttiaan vaalivan salaseuran viritykset eivät purreet.
Tosin Vargasin kynänkäyttö tuon klubin edesottamuksista kiertävine rooli-intoiluineen oli paikoin karrikoivaa, terävän hersyvää ja sinällään huvittavaa. Tarustot, myytit ja ikiaikaiset uskomukset ovat kerrassaan kiehtovia, mutta aikuisten miesten salaseurat riitteineen ja liehuvine viittoinen sekä arvonmerkkikaulureineen muistuttavat lähinnä pikkupoikain skordarikertsejä aikaansaaden vinon hymyntapaisen.
Vargasin tyyli tykästyttää ja hänen henkilöhahmojensa piirto on piristävää. Laadukasta luettavaa:
hyvä kieliasu, selkeys ja tarinankulun eteneminen ovat suurehkon sivumäärän pelastajia.
Ja juu kyllähän tuo Adamsberg on kokolailla vetoava tyyppi....
Adamsbergin kanssa ovat viihtyneet: riitta k/kirjaviekoon ja tuijata/kulttuuripohdintoja
George Dantonin Pariisissa Odéonin risteyksessä olevan patsaan kaiverretuin sanoin:
"Tarvitaan rohkeutta, lisää rohkeutta, aina vaan rohkeutta."
Jeps:
Vargas on alkanut kiinnostaa blogijuttujen myötä. Tehokas tuo kirjan nimikin.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Jotenkin olin onnistunut ohikävelemään Vargasin, mutta kuten totesit kirjan nimikin näin kesän lämmössä houkutteli Adamsbergin matkaan:)
PoistaNo onhan kammottava patsas kansikuvassa, sopii kirjan tunnelmaan.
VastaaPoistaIslantiin olisi mukava matkustaa, mutta ei silloin kun tulivuoret puskevat tulta ja laavaa, en tykkää tuhkasateistakaan. Ihmiset ovat oppineet sietämään kaikenlaista ;)
Eikös sitä ennen kasvatettu lapsiakin pelolla, uhkailulla, kiristämisellä ym.
En tiedä miten maailma makaa, kun luin niistä kahdesta poijan pässistä, jotka murhasivat poikakodin ohjaajan. Oliko pakko vai mikä nuoret ihmiset ajaa murhaamaan. Miten ne kasvattaa sitten näitä nuoria/lapsia vankilaoloissa???
Jep Mai; karsea pysti, ei ihan joka kodin koriste. Islanti on varmasti kiintoisa kohde ja - mikä yllätys- kelpo jalkapallomaa:)
PoistaOnneksi nuo entiset kasvatuskeinot on pannaanjulistettu, mutta tuo lasten/nuorten rikoksiin johtava pahoinvointi olisi saatava poisjuurittua ja sen syyt kitkettyä. Yleinen välinpitämättömyys, individualismi, yhteisöllisyyden rapautuminen, kukaan ei kuuntele-välitä-tue??? Vankila ja kasvatus on kinkkinen yhtälö. Lapsissa/nuorissa kohtaa myös monia upeita yksilöitä, joiden käsiin voi luottaa tulevaisuuden,toivoa siis on:)
Adamsberg nyt vaan on mainio tyyppi. Plus koko hänen joukkueensa. Robespierren salaseura on tietysti kaukaa haettu, mutta minä pidin - toihan se nyt nekin tapahtumat taas unohduksista mieleen.
VastaaPoistaHiukan lyhyempi olisi tämä kirja voinut olla. Muistini mukaan aiemmat lukemani ovat olleetkin aika tiiviitä paketteja.
Kommenttisi ilahdutti, kiitos! Meitä taitaakin olla useampia tyttöjä Adamsbergin lumoissa. Kyllä vaan, tuli tosiaan pikakerrattua ja tutkittua kirjan ulkopuoleltakin noiden tapahtumain kulku. Luen aina teokselle plussaksi jos se antaa kimmokkeen lisähakuihin ja jäljittämisiin tai pohdintoihin. Kesäpäiviä Sinulle:)
VastaaPoista