"Yksinäiset", Rikosromaani, Håkan Nesser, Tammi, 2014, 529 s., suomentanut Päivi Kivelä.
"Metsässä jyrkänteen alla makaa kuollut mies. Tapaus kävisi onnettomuudesta tai itsemurhasta, jollei miehen tyttöystävä, salaperäinen ja hiukan erikoinen Maria, olisi kuollut pudottuaan täsmälleen samasta paikasta - 35-vuotta aiemmin.Gunnar Barbarotti ja Eeva Backman jäljittävät ystäväpiiriä, johon molemmat kuolonuhrit kuuluivat 60-luvun Uppsalassa. Vuosikymmenien takaisten kuulustelupöytäkirjojen mukaan kukaan ei nähnyt tai kuullut mitään, vaikka koko ystäväporukka oli metsässä sieniretkellä Marian kuoleman sattuessa.
Nyt Barbarotti ja Backman yrittävät selvittää, mitä huolettomien ylioppilasvuosien päätteeksi tapahtui? Ja miksi jonkun on kuoltava sen takia vielä vuosikymmenien jälkeen?" (Takakansi)
"Barbarotti 4, jossa rikoksia siis ratkoo Gunnar Barbarotti, elämän karikoissa jalostunut vanhempi rikoskonstaapeli,
jolla on myös kiinnostava yksityiselämä." (Etulievelehti)
Ei elostelevia, korruptoituneita komisarioita eikä konstuja. Ei pedofiilejä, psykopaatteja, kettinkejä eikä pursuilevia suolenpätkiä vaan siistiä perus-Nesseriä ja -dekkaria. Tuttua, taattua ja turvallista, vaan ei suinkaan tylsää! Ei kikkailuja, konstailuja eikä rönsyilyjä! Eikä niitä jää kaipaamaankaan, sillä Nesserin seurassa on kuin istuisi vanhan ystävän vierelllä puuntuoksuisella laiturilla kauniina kesäpäivänä pienten laineiden liplattaessa rantakiviin, auringon kimmeltäessä järvenpintaan ja kaislojen somasti suhistessa....
Sympatiabonuksena Barbarotti jakaa kanssani fadomieltymyksen ja aloittaa viikonloppurauhansa 50-minuuttisella sessiolla Lucilia do Carmoa, joten kokeillaanpa toimiiko myös viikonalun käynnistäjänä:
Rattoisasti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti