tiistai 10. kesäkuuta 2014
"Metsästäjän sydän" - ex Libris...
"Metsästäjän sydän", Deon Meyer, Gummerus Kustannus Oy, 2014, 486 s.,
suomentanut Maija Luoma.
"Kaksimetrinen Tobela "Tiny" Mpayipheli liittyi aikoinaan ANC:hen, mutta vapaustaistelun sijaan hänet lähetettiin KGB:n ja Stasin koulutettvaksi ja hänestä tehtiin salamurhaaja. Uudessa, apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa hän on perheellinen mies, joka tekee tyytyväisenä töitä autokorjaamossa. Sitten viesti vanhan ystävän tyttäreltä suistaa Tinyn seesteisen elämän. Ystävä on pidätetty, kun hän on ottanut haltuunsa vanhan kovalevyn, joka sisältää raskauttavaa todistusaineistoa vapaustaistelun ajalta. Nyt tytär tarvitsee epätoivoisesti Tinyn apua.
Tiny kiitää varastetulla moottorippyörällä halki
Etelä- Afrikan kohti sovittua tapaamispaikkaa perässään joukko vihamielisiä takaa-ajajia, mukaan lukien
Etelä-Afrikan presidentin omat turvallisuusjoukot.
Mutta kun Tinyn kylmän sodan aikainen koulutus herää henkiin, hyökkääjät eivät tiedä, mikä heitä odottaa." (Takakansi).
"Thobela Mpayipheli katseli lumoutuneena ympäröivää maailmaa: isoa ja kaunista kuuta mustalla taivaalla, Vapaavaltion tasankoja, ruohoaavikkoa joka levittäytyi upeassa valossa niin kauas kuin silmä kantoi, siellä täällä erottuvia akaasiapuiden tummia hahmoja, tietä jota pyörän lamput valaisivat. Hän tunsi pyörän allaan, hän tunsi oman vartalonsa, hän tunsi oman paikkansa tässä maanosassa ja hän näki itsensä ja tunsi elämän virtaavan itsessään; se oli kuin täysi tulviva joki, se vei hänet mukanaan ja hän tiesi, että kokemus oli kullan arvoinen; se oli pantava hyvään talteen, koska se oli niitä ohikiitäviä harvinaisia hetkiä, joina ihminen oli tiivisti ja täydellisesti yhtä maailmankaikkeuden kanssa."
Kuinka harvinaista herkkua nuo hetket, joissa kaikki oleellinen yhtäaikaisesti on läsnä ja
joista ei puutu niin mitään ovatkaan ja kuinka taidokkaasti kirjailija uniikkia tunnetta kuvaakaan! Harvinaista herkkua on myös se, että tämä toinen suomennos pitää sen, mitä
"Kuolema päivänkoitteessa" lupasi ja antoi aavistaa: kerronta pujottelee tai tässä tapauksessa pöristelee notkeasti läpi Afrikan lämmön ja värikylläisen runsauden, rotusorron, raivon ja juontenpunonnan, näyttämölle asetettujen henkilöhahmojen luonteikkuuden, eikä liki 500:n sivun lukemisen kanssa pitkästyä ehdi. Timmi, päräyttävä trilleri; tykkäsin! Tämän kundin prätkän takaistuimelle istahtaisin oitis putkena, kietoisin kädet tiukasti vyötärönsä ympäri ja ei kun visiiri alas ja
usvaa putkeen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti