Hajatelmia uudelle vuodelle 2024...

Kulunut vuosi kaikkinensa alkaa olla siististi taputeltu pinkkaan ja saatamme sen rauhallisin mielin sulkea siistiksi paketiksi ikävät unhottaen, mutta  ottaen onnellisten hetkien hyvät muistot, elämykset ja kokemukset oppirahoineen myötä tulevalle vuodelle: 

 

 Jos elät tämän hetken hyvin,

on eilinen uni onnesta,

jokainen huominen toivenäky.

Katso siis tarkkaan tätä päivää,

aloita jokainen aamu uusi elämä.

Goethe

 

Jos pidät minusta lupaat poimia minulle
kaikki tuikkivat tähdet
tummalta taivaankannelta.
Jos pidät minusta oikein paljon
lupaat noutaa minulle
hopeisen kuun taivaalta.

Mutta jos rakastat minua

et tee turhia lupauksia.

Tove Jansson

 

 

Miksi juuri lumme? Rauha, niin mielen kuin maailmankin, ovat tämän hetken avainsanoja ja -toiveita. Lukion luokkatoverillani, pojalla, joka istui luokassa takanani) ja jonka kanssa totuuden nimissä tuli styylattuakin jonkin matkaa), oli tapana ennen kokeita - eikä vallan turhaan -toisteisesti lausua hiljaa: "Olen rauhallinen kuin yksinäinen lumpeenkukka". Lause jäi käyttöön eli jospa taika edelleen tehoaisi ...

 

Uusi vuosi, uudet kujeet ja seikkailut:  avoimin mielen jatkakaamme matkaamme kohti uusia tapahtumia, uteliaina kurkistaen jokaiseen uuteen päivään kaikista ilon pilkahduksista ja onnen hetkistä täydesti ja estoitta nauttien sekä tarmokkaan määrätietoisesti hankien ja pakkasten läpi kohti uutta kevättä ja  kesää niiden kukkivaa kauneutta ja lämpöä  astellen...

Toteutuneita toiveita ja todeksi elettyjä unelmia sekä rauhaa alkavalle vuodelle 2024!

Toivottaapi:

Lassi Rajamaa: "en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi" - ex Libris...

 

"en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi", 

Lassi Rajamaa, kulttuurivihkot , 2023, 134 s.

 

"Lassi Rajamaa (1944–2023) toimi mm. Sibelius-Akatemian rehtorina ja musiikinteorian lehtorina, koulutukseltaan hän oli diplomiurkuri ja filosofian maisteri. Rajamaa kirjoitti, piirsi ja soitti aina. Hänen aiempia teoksiaan ovat piirros- ja proosarunokirja Tuuli on puskissa vaarallisen voimakasta  (Rondo Classic, 2018) sekä runokokoelmat Vene ei nyt millään irtoa rannasta (Kulttuurivihkot, 2020), Asiat joita vielä on (Kulttuurivihkot, 2021) ja  

Olohuoneen viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita (Kulttuurivihkot, 2022)" (kulttuurivihkot).

 

                                                     ©Tiina-Maija Lehtonen
 

"Lassi Rajamaan runoissa ilmaisu on keveää ja kuplivaa, vaikka teemat ovat välillä vakaviakin ja tunnelmat vaihtelevat, kuten elämässä aina. Runoille on ominaista ympäristön tarkka havainnointi, vahva visuaalisuus sekä surrealistiset elementit.

- kuiskailee, sanat lentävät ulos ja sisään kuin harsosääsket, ah mikä ihana ilta

ottaa maailman kämmenelleen ja puhaltaa heteet..".(Takakansi) 

 

 

Lassi Rajamaan teoksista on ollut iloksi sitten ensikättelyn eli koosteen 

Asiat joita vielä on (2021) edelliseen julkaisuun Olohuoneessa viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita (2022), josta lyhyesti: Lassi Rajamaalla on kerrassaan ihastuttava tapa ilmaista itseään verbaalisesti  ja musiikillisin viittein, Pegasoksen ja sävelten siivin. 

 

Tämä uutukainen sisältää kutkuttavasti ja kutsuvasti nimetyt luvut: 

I yhden elämän aikana ei ehdi paljon, II vihreä vaate on jätetty narulle tuuleen ja aurinkoon, III mozart laskeutuu hidastetusti ruumissäkissä, 

IV tyttö on hiustensa sisällä kuin majassa, V en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi, VI tilanne on lohduton mutta päällikkö määrää kahlaamaan puron yli ja VII toisella puolella ei ole mitään vai onko?. 

 Ja nyt maistiaisiin:

- elämä

hypähtelee keveästi

kuin hengityksen jälki joka on jäänyt ikkunaan

aamulla istutetaan pensaat, illalla

niissä on jo marjat

- avaan oven, tuuli viskoo kukkahattuja

olisiko liikaa pyydetty että tulisit vastaan sattumalta

 Kuten Rajamaan tapana on, hän ei tässä viimeisimmässäkään tarjoile lukijalleen mitään valmiiksi pureskeltuja itsestäänselvyyksiä saati kliseitä vaan jättää hänelle runsaasti tilaa omalle löytämisen ilolle. Luinkin koosteen läpi ensi kerralla kannesta kanteen ja palasin sitten runojen pariin uudelleen ajan kanssa makustellen, nautiskellen ja kokien löytämisen iloa.

- pianisti soittaa hidasta

niin että on

kuin vasarat pudottelisivat pisaroita nurmikolle,

lattialla

koira itkee koiranunta

Rajamaan tyyli on kiinnostava ja hänen verbaliikkansa verraton sekä  suorastaan paikoin vikkelästi vilistävä aatoksenriento ja yhdistelmien luonti pitää mielenkiinnon herpaantumatta yllä kautta linjan jättäen runoista nautiskelijalle tilaa myös omille mielleyhtymille ja löytämisen ilolle.

Rajamaan piirrokset tukevat runojen sanomaa ja puhuttelevat katselijaa vakuuttavassa yksinkertaisuudessaan.

- kuinka kevyt askel onkaan sateella

kuuntelen sateenvarjon alla yksityisessä maailmankaikkeudessani hiljaisuutta

joka hihkuu

 

Lukemaansa ihastuneena heteitä puhaltelemaan jäi:

Joulu tulla jolkottaa...

 

Ja sen, tämän juhlista jaloimman nyt koittaessa muistakaamme ja pitäkäämme mielessä, jotta: Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila. - Mary Ellen Chase 

 

 Valjetessa

Ylitse lumiaavojen
soi kaukaa kellon ääni.

Huurteessa seisoo mänty. Sen
juurella painan pääni. 

 

 

Ei ajan aallot, tyyntyneet,
Ikuiseen paasiin pauhaa.

Ääneti taivas kuuntelee
maan ihmeellistä rauhaa.

(Lassi Nummi, 1956)

 

Annetaan itsellemme lupa edes jouluajaksi sulkea pois mielistämme maailman mullistukset ja kaikki ikävät sekä pelottavat asiat ja ajatukset. 

Avataan apposelleen ovi joulun tulla ympäröimään meidät lämpimään syliinsä.  

Otetaan tervetullut hengähdystauko arjesta, nautitaan rauhasta, hyvästä musiikista ja kirjoista sekä hemmotellaan itseämme ja läheisiämme rennolla yhdessäololla ja joulun herkuilla.

 

 Pieni liekki tänään syttyy talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa, toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki pimeydessä nyt voi olla jokainen,
pieni liekki, joka kantaa valon luokse kaikkien.

(Anna-Mari Kaskinen)

 

 

Lämminhenkistä ja omanoloista joulua teille kaikille mukaville blogini lukijoille ja raapustusteni kivoille kommentoijille! Olkoon mottonamme: arkihuolesi kaikki heitä.

... hyvän mielen hyrinässä:

Ville Kaarnakari: "Varjo Operaatio Bravo-Alfa" - ex Libris...

 Varjo Operaatio Bravo-Alfa, Ville Kaarnakari, Minerva Kustannus, 2023, 313 s.

"Ville Kaarnakari on toiminut strategiasuunnittelijana viestinnän maailmassa. Sotilasarvoltaan hän on reservin majuri. Kirjailija on palvellut myös rauhanturvaajana Lähi-Idässä. Hän on tullut tunnetuksi ennen kaikkea historiallisista sotatrillereistään, joissa kuvitteelliset tapahtumat on taitavasti sijoitettu todellisten historiallisten tapahtumien kehyksiin. Operaatio Bravo-Alfa on Varjo-sarjan itsenäinen jatko-osa. Kaarnakarilta on aiemmin ilmestynyt mm. Operaatio Polar - Salaisen sodan salaiset partiot." (Lievelehti)

                                                         ©Pertti Nisonen

 

 

"Suomalaiselle tiedustelulle päätyy puolivahingossa materiaalia, joka nostaa terroriuhan ensimmäistä kertaa historiassa ylimmälle tasolle koko Euroopassa.

Salaamissyistä tilanteen ratkaisemiseksi joudutaan käyttämän Varjoa, erikoisryhmää, jota ei virallisesti ole edes olemassa. Suomalainen tiedustelu ja Varjo toimivat yhdessä eri maiden tiedustelun ja terrorismintorjunnan kanssa. Suomi on kuitenkin avainasemassa, kun Eurooppaa ravistelevasta kriisistä etsitään kuumeisesti ulospääsyä."  (Takakansi) 

 

 

Heti kättelyssä totean, että Varjo oli ensikosketus - ja osoittautui hyväksi sellaiseksi - sekä Kaarnakarin tuotantoon että tämän tyyppiseen poliittissävytteiseen kirjallisuuteen mainiosti ajankohtaisuuksin ryyditettynä.

- Kuka tätä balettia oikein johtaa? Sutela kysyi.  Müller oli selvästi odottanut tätä kysymystä ja vastaus tulikin heti. Valtio, jonka hän mainitse, ei ollut yllätys kenellekään huoneessa olijalle...

Sutela veti vähän henkeä. Juttu alkoi muuttua aina vain raskaammaksi.

Tämä ei tosiaankaan koskenut enää vain Suomea. Tässä oli koko Eurooppa mukana.

Kaarnakari tietää, mistä hän kirjoittaa ja  kirjoitustyyli onkin selkeä ja rönsyilemätön sekä kieliasultaan hyvä ilman turhanaikaisia ylilyöntejä,

joten lukukokemuksesta muodostui kelpo ja tervetullut sekä kannattava syrjähyppy oman mukavuusalueen ulkopuolelle. 

 

- Ennen oli helpompaa, Sutela veisteli. - Vihollinen on vastapäätä juoksuhaudassa. Nyt se voi olla odottamassa missä tahansa yhteiskunnan sisällä.

Propagandaa tiputettiin lentolehtisinä ja kansa osasi nauraa niille. 

Nyt mielipiteisiin vaikuttaminen on tehokkaampaa.

- Ja salakavalan huomaamatonta. - Ihmiset eivät edes tajua, kuinka heitä vedätetään. Pahimmillaan he jopa kannattavat tällaisia suurien aatteiden sisälle kätkettyjä ajatuksia tai hankkeita.

 

Henkilögalleria on monipuolinen ja sen sekä  Varjo ryhmän jäsenten keskinäinen dynamiikka on hyvin ja eloisasti kuvattu. 

 

-  Jos rohkeasti ilmaisisi, niin Euroopassa saattaa kyteä melkoinen pommi ja meidän tavoitteenamme on selvittää, kuinka pitkälle sytytyslanka on jo palanut. 

 

Teoksessa liikutaan saumattoman yhteistyön merkeissä Suomen lisäksi myös esim. Ruotsissa ja Saksassa, käsitellään Afrikasta ja Lähi-Idästä Eurooppaan virtaavien nuorten miesten maahanmuuttoa ja sen vaikutuksia yhteiskuntien sekavaan tilaan saattamistarkoituksessa.

 

- Suurin voitto on se, joka ei vaadi taistelua. Sun Tzu, kenraali, noin 500 vuotta eaa. 

Lisää: Sodankäynnin taito, 1998 (klik)

 

Varjon vierellä viihtyi:

Syysaikaa, lukujumia ja joulun taikaa....

Kulunut syksy on ollut melkoista vuoristorataa ja täynnä aikataulutettuja menemisiä terveydellisellä sektorilla: labrakokeita ja kontrolleja sekä mittauksia ynnä konsultaatioita ja ensimmäistä kertaa meillä molemmilla samanaikaisesti. Rokotukset sentään saimme hoidettua kaameassa ruuhkassa yhdessä ja yhdellä kertaa.  Nyt on kuitenkin selviydytty voiton puolelle ja päästy vakaammalle pohjalle, kaikeksi onneksi mitään kohtalokasta ei ilmennyt:)

Positiivisella puolella on kirjattavissa jahdin sujuminen mallikkaasti ja hauskan rennossa yhdessäolossa myös molempien poikiemme seurassa miesporukalla, mikä oli sikälikin onnekasta, että tämän lienee vimoinen Kanssakulkijan pitkä siivu tällä sektorilla. 

Erityisen mieluisaa olivat myös Esikoisen pienimuotoiset häät, vihkiminen  maistraatissa ja herkullinen lounas siihen päälle erittäin viihtyisässä ja maukasta lounasta tarjonneessa lähiravintolassa. 

Lämpimästi tervetuloa virallisesti mukaan sukuun Miniä ja lupaan yrittää parhaani mukaan vetää sen surullisenkuuluisan kaamean anopin roolia:)

Piipahdimme myös Kymenlaaksossa juhlistamassa jälkikäteen Nti Elohopean ja etukäteen  Pikku-Iten synttäreitä eli se meni ns. tasan ja oli riemastuttavaa tavata hyvän ruuan äärellä turisten pii-iit-kästä aikaa  suut makioiks' ja tietty rapsuttelemassa arvon koissutrioa.

 

 

Varsinainen joulukauden  avaus  olikin sitten männä lauantaina Esikoisen & Miniän toimesta perinteiseen tapaan glögi- open house-tyyliin. 

Kolmen sortin glögiä eri vahvuuksilla, juustotarjotinta erilaisten keksien kera jne. jne. Me seniorit, riskiryhmäläiset aloitimme hauskanpidon ja juttua sekä naurua riitti, kunnes oli aika tehdä tilaa seuraaville tulijoille.

 

 

Näissä merkeissä odottavin ja iloisin mielin ynnä keveimmin askelin kohti joulun rauhaa, leppeitä kynttiläinvaloja ja kuusen tuoksua sekä kaikki herkkuja tärkeine makeisrasioineen ja ennen kaikkia yhdessäolon hälinää ja sitten rauhaisaa tassuttelua kotioloissa ulkoiluineen ja ihan vaan rentoine olemisineen lueskellen, musiikkia kuunnellen ja elämästä nauttien.

Mukavaa hyvän mielen joulun alusaikaa ja -taikaa lämpimästi toivottaapi:

Itsenäisyyspäivänä AD 2023...

 

Maailmankirjojen ollessa mulllin mallin ja erilaisten epävarmuuksien myrskyissä heittelehtiessä sattui silmiin ja kosketti syvältä tämä kauniisti omia tuntojakin kuvaava  runolöydös:

Tämä on minun maani

tämä minun harmaa taivaani

nämä ovat minun metsiäni

ja tässä on minun mereni

 

Ja minun onneni lepää siinä

että näiden kehysten läpi

olen saanut katsella maailmaa

ja oppia tuntemaan mitä kaikkea

tarkoittaakaan vapaus.

 

Elina Salminen

 

 

Huomenissa iltakuudelta  sytytän kaksi valkoista kynttilää ikkunalle, 

kodille ja isänmaalle (klik),  ja sitä tehdessä ailahtaa mielessä lämmin muisto siitä, kuinka Mummilassa sain pikkutyttönä ensi kertaa suorittaa tämän perinteikkään kunniatehtävän ja ilo siitä, että edelleen voin sen tehdä.

 

Tästä pitäkäämme lujasti kiinni ja kääntäkäämme kasvomme toiveikkaasti tulevaisuuteen, joten hyvää ja kaunista huomista itsenäisyysoäivää!

Maljan kuplivaista itsenäiselle Suomelle kohottaa: