Bo Carpelan: "Diktamina" - ex Libris...

"Diktamina", Bo Carpelan, Otava, 2004, suomentanut Pentti Saaritsa.

"Bo Carpelan  (klik) (s. 1926) on sukupolvensa johtava runoilija sekä tunnustettu prosaisti ja kääntäjä. Hän on saanut lukuisia huomattavia palkintoja, mm. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1977, Finlandia-palkinnon 1993, Ruotsin akatemian pohjoismaisen palkinnon 1977 ja ruotsalaisen Pilot-palkinnon 1998." (Lievelehti)  Kirjailijan kuva Otava/Irmeli Jung: 

 

" Esikoiskokoelmansa vuonna 1946 julkaissut kirjailija näyttää jälleen voimansa: mielen liikkuvuuden, ironian sävyttämän huumorin, vaikuttavan tietoisuuden sanomattoman läsnäolosta. Jonkun elämässä hiljaisuus voi kasvaa niin suureksi että se tulvii yli elämän reunojen, uhkaa sitä, kovertaa sitä kuin kuolemankello, nakertaa puuhissaan, sanattomasti. Mutkatonta hiljaisuutta niiden kesken 

jotka jo kauan ovat tunteneet toisensa vainoaa toinen hiljaisuus, se jolle ei ole ilmaisua, joka vain johtaa harhaan ja pois." (Rosebud)                  

Luin huhtikuun lopulla antoisasta Jokken kirjanurkka -blogista arvion

Bo Carpelanin teoksesta  Kesän varjot (2005) todeten: Kuinkas ollakaan kuvaustasi lukiessa tajusin pienen häpeänpunan noustessa poskille, että lukuhistoriassa on Carpelanin mentävä aukko. Tutustumisen avausteokseksi Jokke & Anki ystävällisesti  suosittelivat runoteosta nimeltä, Diktamina, josta vinkistä lämmin kiitokseni  ja ei kuin tuumasta toimeen...

 

Eikä todellakaan turhaan!  Teos on kolmilukuinen sisältäen lopuksi sisällysluettelon nimettyine runoineen.  Ajankohtainen makupala:

 

 

Kesä toi vihreytensä ja tulvivan lämpönsä.

Päivät kulkivat ja jättivät ankeuden varjomaisia läikkiä.

Niiden myötä tuli tuokio, joka vaati etäisyyttä ja talvimieltä.

Tunne oli kouraantuntuva kuin purevankirkas pakkaspäivä.

Osaksi piina, osaksi onni että on saanut elää maan päällä.

Niin mutkatontako se oli? Oliko olemassakaan

lopullisia mahtavia tilinpäätöksiä?

Riittikö kenties joku valppaasti nähty uni,

tarkkaavaisuuden lepohetki,

eikä suurempaa määrää vaivoja kuin päivä jaksoivat kantaa. 

 

 

Tämä kooste jää edelleen uutta lukemista odottamaan, mutta halusin nostaa sen jo nyt esille kahdesta syystä: äitienpäivä on edessä ja tämä kooste sopii mitä parhaiten äitien- ja merkkipäivälahjaksi laaturunoudesta nauttiville ja toisekseen ovat itsellä meneillään ns. hippulat vinkuen viikot, joten...

 

Lukemaansa ihastuneena & siitä  ilahtuneena sekä suuresti nauttineena aurinkoisia alkukesäisiä päiviä toivottaa: