Sam Lloyd: "Muistometsä/The Memory Wood" - ex Libris...

"Muistometsä", Sam Lloyd, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021, 399 s., suomentanut Antti Saarilahti.

"Sam Lloyd  vietti lapsuutensa Englannin Hamsphiressä, missä hän keksi tarinoita ja rakensi salaisia piilopaikkoja paikallisiin metsiin. Nykyään hän asuu Surreyssä vaimonsa, kolmen nuoren lapsensa ja koiransa kanssa. Muistometsä on hänen esikoistrillerinsä." (Lievelehti)

 

                                                      ©Sarah Blackie, Otava
 

"Kun kaksitoistavuotias poika löytää syrjäisen metsämökin kellarista ikäisensä tytön vangittuna, hän ei kerro kenellekään. Pojalla ei ole koskaan ollut ystävää, eikä hän tahdo tytön lähtevän.

Poika tietää, kuka tytön on siepannut, ja myös sen, miten kaikki saattaa päättyä: tyttö ei ole ensimmäinen. Varjoissa vaaniva sieppaaja käy päivä päivältä yhä uhkaavammaksi, ja tyttö ymmärtää pelastuvansa vain, jos huijaa pojan auttamaan itseään. Poistuuko heistä kumpikaan Muistometsästä elävänä?" (Lievelehti)

 

 

 

Vuorossa esikoiskirjailija englantilaisrintamalta ja tuntematonhan kiehtoo aina. Entä kukapa meistä ei olisi joskus pyöritellyt shakkinappuloita kätösissään tahi jopa syventynyt pelin saloihin jossain vaiheessa elämäänsä. Samoin monilla meistä on ollut mielikuvitusystävänsä ja metsäleikkinsä havu- jos ei peräti puussa olevine majoineen lapsuutemme kultaisina päivinä, joten tarttumapintaa kuvittelin hyvinkin olevan... 

 

Elias:  - Mietin, mimmoista mahtoi olla käydä oppitunneilla koulussa eikä kotona. Talossamme ei ole ainuttakaan kirjaa, jota en olisi lukenut läpi kymmeneen kertaan, joten, luulen, että pärjäisin hyvin. Taika-Annie sanoo, että minulla on huomattavasti isokenkäisemmän ihmisen sanavarasto. Eräs näytelmäkirjailija tiesi kuusikymmentätuhatta sanaa. Olisi mukavaa jos pystyisin päihittämään hänet.

Elissa:  - Ei, Elissa on innoissana, (shakin) grand prix'stä - niin innoissaan,

että jokainen hengenveto uhkaa nostaa hänet ilmaan ja viedä taivaan tuuliin - koska voittaja saa kutsun Englannin maajoukkueeseen ja pääsee osallistumaan nuorten maailmanmestaruuskilpailuihin. Se olisi vuosien kovan työn huipentuma.

Kyle:  - Tuijotamme toisiamme ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kylen kasvot ovat synkistyneet kiukusta, veri on lähellä ihon pintaa. Minä (Elias) tunnen hänen kiihkonsa. Se huokuu hänestä kuin höyry, joka myrkyttää ympäröivän ilman. Peräännyn ahdistuksissani askeleen verran, mutta toivon heti, etten olisi tehnyt niin. Heikkouden paljastaminen Kylelle on aina virhe.

- Meillä on vain kahden vuoden ikäero, mutta Kyle näyttää jo enemmän aikuiselta kuin lapselta. Hänen leukansa on pidentynyt. Kulmakarvat ovat mustat ja tuuheat - veikkaan, että muutaman vuoden kuluttua ne kasvavat yhteen. Niiden alla on katse, joka on kylmä kuin komeetta, terävä ja älykäs mutta kokonaan vailla myötätuntoa.

Tutkijana jutussa toimii rikosylikomisario Mairéad MacCullogh, joka johdattaa meidät aidosti yllätyksellisen loppurupeaman äärelle ja luotsaa sen monitasoisen hetteikön läpi kovalle maalle tyylipuhtaasti  kuivin jaloin lukijan jäädessä pohtimaan sitä,  kuinka suuresti lapsuudesta/varhaisnuoruudesta  asti kumuloituneet psykologiset  traumat  hoitamattomina ja käsittelemättöminä ohjaavat ja vääristävät ajatteluamme ja toimintaamme läpi elämämme? 

Entäpä voiko tekijä olla myös uhri ? 

-  Hyytävä trilleri kahdesta lapsesta, jotka on heitetty pimeyden ytimeen.  Kyllä!!

 

Lloyd kietoo vaivihkaa salaperäisen, mutta taitavan seittinsä lukijansa ympärille johdattaen vastahakoisenkin sellaisen yhä syvemmälle synkkyyksien syvyyksiin ja  salaisuuksien uumeniin. Ei totta tosiaan mikään tusinadekkari eikä herttainen kertomus suloisista metsäseikkailuista eikä ominta dekkarityyliä, vaan osin ahdistavakin, mutta kerronnallisesti varsin laadukas esikoinen, minkä osoittaa se tosiasia, että huolimatta ajoittaisesta vastahakoisuudesta ja halusta jättää teos kesken, sitä en malttanut kuitenkaan kiitos myös Antti Saarilahden taitavan käännöksen tehdä, joten ...

Metsäntyttönä: