Erkki Pulliainen ja Lassi Rautiainen: "Suomalainen susi" - ex Libris...

"Suomalainen susi", Erkki Pulliainen ja Lassi Rautiainen, Minerva Kustannus Oy, 2019, 168 s.

Erkki "Susi" Pulliainen  (s.1938), FT, MMT h.c., valtiopäiväneuvos, tunnetaan luonnon ja sen monimuotoisuuden puolesta puhuvana tutkijana, poliitikkona ja kirjailijana. Hän on kirjoittanut susista tieteellisiä julkaisuja, kirjoja ja artikkeleita sekä luennoinut ympäri maata. (Takakansi)
Viime vuosina Pulliainen on pitänyt Erkin areenan blogia (Kaleva).

"Lassi Rautiainen  (s.1957) on suomalainen luontovalokuvaaja ja -kirjailija
sekä matkailuyrittäjä. Luontokuvauksessa hänen erikoisalaansa ovat suurpedot, etenkin karhut ja sudet. Hän on sekä kirjoittanut kirjoja yksin että on ollut mukana kymmenissä yhteisprojekteissa." (Takakansi)

" Erkki ”Susi” Pulliaisen teos kertoo yhdestä kiehtovimmista petoeläimistämme. Kirjan upeasta kuvituksesta vastaa erityisesti susien ja karhujen kuvaajana tunnettu Lassi Rautiainen. Sudet ovat herättäneet kautta aikojen sekä kunnioitusta että pelkoa. Niitä on pidetty usein myös lainsuojattomina. Susikannat Suomessa ovat kuitenkin hyvin pieniä eikä susi tiettävästi ole käynyt ihmisen kimppuun sitten 1800-luvun lopun. Luonnossa suden pääseekin näkemään vain ani harvoin.
Erkki Pulliainen pureutuu suden ja ihmisen ristiriitaiseen suhteeseen mm. pohtimalla, miten ihminen omilla toimillaan  häiritsee susien käyttäytymistä.
EU:n vuonna 1995 antamasta suojelupäätöksestä huolimatta susi on edelleen uhanalainen laji myös Suomessa." (Takakansi)

Pohjaksi: Suomessa oli maaliskuussa 2018 arviolta 165 - 190 sutta, reviirien painopiste (68%) oli läntisillä ja lounaisilla kannanhoitoalueilla. Kaikkiaan Suomen rajojen sisäpuolella liikkui 20 laumaa, joista rajalaumoja oli viisi. Lisäksi maastossa liikkui kahden suden muodostamia yksiköitä, vuonna 2018 arviolta 15.

Sudet herättävät suuria intohimoja ja vahvaa vihaa. Niihin liittyy paljon ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä, joita tämä kauniisti kuvitettu ja selkeäsanainen teos osaltaan hälventää ja pyrkii poistamaan.
Meillä on Punahilkka ja susi -satu, susi lampaiden vaatteissa, joudutaan suden suuhun. Tulee sutta ja sekundaa, rallaltellaan: pahaa sutta ken pelkäisi  jne.
Mutta onhan meillä myös vekkuli sotamies Sus eli Suen Tassu sekä Aku Ankka ja mainiot Sudenpennut käsikirjoineen...

Itselleni susi on aina edustanut jotain villiä ja vapaata, kiehtovaa ja vahvaa johtuen siitä, että pienenä tyttösenä silloinen Eläintieteellinen museo,
nyk., Luonnontieteellinen, oli yksi lempipaikkojani aivan vieressä asuessani. Siellä kaksipäisen vasikan ohella erityisesti sudet ja niiden metsästystapoja esittelevät jännttävät piirrokset selitysteksteineen olivat suuren kiinnostukseni kohteena.

Teos kertoo mm. sudesta maailmanvalloittajana, valottaa susipopulaation perusyksikköä, laumaa ja valaisee sutta koiran esi-isänä, selvittää susien elämää Suomessa ja maailmalla. Pulliainen käsittelee ihmisen ja suden rinnakkaiseloa, listaa petopelon ja vihan merkkejä. Susi, kuten monet muutkin on useaan otteeseen joutunut myös median median hampaisiin, joista kirjassa on useita dramaattisia ja värikkäitä esimerkkejä. Ajan hengen mukaisesti sosiaalisen media on sanonut painavan sanansa aiheesta.
Edelleen käsitellään susipelon psykologiaa ja kuvataan suden ja ihmisen kohtaamisia. Käydään läpi suden laumamuotoisuutta, alfauroksen ja -naaraan merkitystä ja yhteisöllistä metsästystapaa.

Oman lukunsa saavat maailman n. 450 miljoona villiintynyttä koiraa, joita ihmisillä on tapana etenkin Välimeren maissa ja Yhdysvaltain etelävaltioissa muuttaessaan "unohtaa" eli  jättää heitteille.  Raivotaudin eli rabiesin  vaarasta ja sen ihmisuhreista  löytyy myös asiallista tietoa sekä seuraava tosi toteamus:

Miksi on tärkeää tietä, mikä raivotauti on? Siksi että 
- raivotautinen (vesiikauhuinen) susi käy ihmisen kimppuun
- raivotautinen koira käy ihmisen kimppuun
- raivotautinen ihminen käy toisen ihmisen kimppuun, ja
- ihmisen ei tarvitse olla edes raivotautinen käydäkseen toisen ihmisen kimppuun. 
 Niinpä....

-  Sudet ovat sosiaalisia eläimiä, jotka elävät 7–15 yksilön perhekuntina. 
Ne muodostuvat alfaparista ja sen eri ikäisistä pennuista. 
-  Tappamalla joko alfanaaraan tai uroksen ihminen särkee lauman hierarkian. Sekaisin olevan perhekunnan jäsenet saattavat käyttäytyä tavoilla, jotka eivät ole niille ominaisia. Moni häirikkösudeksi luokiteltu yksilö voikin olla häirityn tai hajotetun lauman jäsen.

Susista voidaan olla montaa mieltä, mutta tämän yhteistyön tulos on  yksinkertaisesti loistava! Pulliaisen asiantunteva ja asiallinen teksti yhdistettynä upeisiin kuviin sudesta eri tilanteissa ja elämänvaiheissa on kiintoisaa luettavaa ja kaunista katsottavaa.
Teos sopii hyvin myös ennakkoluulojen ja pelkojen hälventäjäksi, poistajaksi sekä lahjakirjaksi luonnonharrastajille ja metsämiehille sekä kaikille Suomen eläimistöstä kiinnostuneille.  

Hyväksi lopuksi kirjailija kysyy : Katoaako susi Suomesta ?
Ja vastaa: uskallan olla toiveikas. Kyllä me tänne  Suomeen mahdumme,
niin ihmiset kuin sudetkin. Maassamme riittää saloseutuja suden elää rauhassa. Riistakannat ovat nykyään niin suuret, että metsästettävää on kylliksi sekä ihmiselle että sudelle. Olkaamme siis ylpeitä suomalaisesta sudesta.

Kohtuullisesta susikannasta ei liene varsinaiseksi riesaksi tai vaaraksi ja sehän pitkälti lajin suotuisasn suojelutason säilyttämisen onnistumisesta kiinni.
Artikkeli suden metsästyksestä tässä (klik).

Kanssakulkijan ja Kuopuksen seurueen jahtialueilla ei toistaiseksi ole tehty susihavaintoja, useampia ilveshavaintoja peurojen vahingoksi kylläkin. Lehdistössä on kuitenkin pariin kertaan kuluvana syksynä uutisoitu metsästyskoirien ja susien koiran kannalta onnettomasti päättyneistä kohtaamisista. Pienikokoinen maastonakki, kuten Kuopuksen Semppukin, tänä syksynä erinomaista työtä vain 2,5 -vuotiaana urakoinut ajaja, olisi tarmokkuudessaan ja peräänantamattomuudessaan heikoilla kohtaamisissa. Joten paitsi toivotus nokisista piipuista kevyt kuvitteellinen polvirukous on näin Mummimattena ollut  ohjelmistossa kuluneiden  jahtikuukausien aikana.

P.S. Jokke on postannut seikkailullisesta perspektiivistä, mutta kiinnostavin mielipitein Mel Ellisin: Valkoinen susi-teoksesta näin. (klik)

Homo homini lupus est.  Plautus,  Asinaria...

Sovinnollisesti: