keskiviikko 20. marraskuuta 2019
Pekka Hiltunen: "Syvyys" - ex Libris...
"Syvyys", Pekka Hiltunen WSOY, 2019, 374 s.
"Pekka Hiltunen (s. 1966) on Oulusta kotoisin oleva kirjailija ja toimittaja,
jonka Studio-trillereita luetaan jo kuudella kielellä. Sarjan aloittanut
Vilpittömästi sinun on Suomen palkituin dekkari: se voitti Vuoden Johtolangan parhaana jännityskirjana, sai kolme muuta tunnustusta ja lisäksi kolme ehdokkuutta merkittäviin palkintoihin. Toisen romaanin Sysipimeä suuri kirjakauppaketju Britanniassa valitsi viime vuosien parhaiden jännityskirjojen listalleen Gillian Flynnin ja Jo Nesbøn teosten kanssa." (Lievelehti)
©Pertti Nisonen
Juuri kun suomalainen graafikko Lia Pajala tuntee elämänsä Lontoossa ja
Level-lehden töissä olevan vakiintumassa, kaikki muuttuu. Hänen ystävänsä
Mari johtaa kaupungissa kulissien takana salaperäistä Studiota, ja nyt Mari haluaa tuoda Euroopan isyrjäseuduilta Lontooseen joukon hengenvaaraa pakenevia miehiä. Mutta Mari ei kerro Lialle näiden kokemasta uhasta koko totuutta.
Kuka on tulokkaita jäljittävä ammattitappaja, joka käyttää aseenaan hakkua? Miksi yksi pakolaisista on vanha herrasmies, joka nuuskii ympäristöä ja muita ihmisiä erikoisella, tarkalla hajuaistillaan? Lian on pakko ryhtyä toimiin itsenäisesti auttaakseen Maria ja ratkoakseen omia sekä Levelin vaikeuksia. Ne johtavat hänet ja muita Studion huippuammattilaisia niin Lontoon erikoisemmalle asuiseudulle kuin Britannian politiikaan juonitteluin." (Takakansi)
Saadakseni ensikosketuksen Pekka Hiltusen tuotantoon hyppäsin rohkeasti keskelle sarjaa ja pitkästä aikaa kotimaisen dekkarikirjallisuuden pariin.
Teoksen osat: Taivaalta putoava ihminen, Tuonpuoleisen tuoksu ja
Maailman ääri. Jätetän varsinaiset juonenkoukerot lukijan itsensä löydettäväksi ja lähdetäänpä sen sijaan liikkeelle maailman ääriltä eli poiketaan Espanjan Extremaduraan, juurille, joista tapahtumaketju kaivosten syövereistä kolahtaa liikkeelle:
- Extremadura, maailman ääri, hän ajatteli. Aikoinaan tämä oli eurooppalaisille tunnetun maailman raja. Nyt tämä on näille ihmisille heidän tuntemansa maailman raja, joka erottaa heidät vauraudesta ja turvasta.
- Extremaduralla oli Espanjassa mainetta konkistadorien kotiseutuna: satoja vuosia sitten täältä oli lähtenyt kaukomaille tuntemattomien alueiden valloittajia. "Sitä samaahan ne afrikkalaiset työläiset oikeastaan ovat täällä tekemässä, nykyajan löytöretkeilyä itselleen vieraissa ja pelottavissa paikoissa", hän sanoi. "Mutta heitä ei pidetä urhoollisina selviytyjinä."
- "Niin pieni kylä, ettei sillä ole edes omaa nimeä", Lia sanoi. "Eikä sen nykyisiä asukkaitakaan ole olemassa", Pikkuveli totesi. "Ei heitä ole pantu mihinkään kirjoihin ja luetteloihin, eivätkä he virallisesti asu täällä. He eivät käy kaupoissa - yhtiö tuo heille ruokaa. Jos joku tarvitsee lääkäriä, yhtiö kyyditsee tohtorille,
joka hoitaa vaivat pimeästi. Eivät he käy muualla kuin kaivoksessa. Harva tässä maakunnassa edes näkee heitä."
Teos on kuin keskelle pitopöytää kauniisti aseteltu, houkuttelevan värikäs ja hyvällä maulla koottu salaattikulhollinen henkilöiden menneisyyden traumoilla ja historialla sekä toimintamotiiveilla pohjustettuna, ajankohtaisilla Eurooppaan kohdentuvalla maahanmuutolla, ihmisten orjamaisella hyväksikäytöllä ja voitontavoittelulla sekä poliittisella populismilla höystettynä.
Henkilögalleria on kiintoisasti koottu, joskaan hahmoihin - miinus itselleni tutunomaiseen tapaan ympäristöään nuuhkimalla hahmottavaan ja lukevaan Gustavoon & ei toisaiseksi omaksumaani malliin patsaiden kanssa kotoisasti rupattelevaan ja niihin ajatuksiaan reflektoivaan Liaan - en onnistunut solmimaan toivotunlaista lukukontaktia, mutta kuitenkin kiinnostavan toisenlaiseen elämän- ja toimintaympäristöön pystyen hyvin ymmärtämään sarjan saavuttaman suuren suosion. Ja jos olisin nuorempi enkä mainion Keko Salatan sanoin likemmä Vanha (klik) saattaisin hyvinkin innolla Marin ja Lian tapaan aktiivisesti maailmanparantajan tärkeää ja haasteellista viittaa harteilleni sovitella!
- "Joku psykologi voisi olla sitä mieltä, että patsaille puhuva ihminen haluaa välttää kontakteja eläviin ihmisiin, Benjo sanoi. "Tai että kun patsaat eivät koskaan väitä vastaan, ihminen voi hakea niiltä hyväksyntää. jota ei tunne saavansa muualta." "Onko tuo parasta, mihin pystyt. Sigmund?", Lia kysyi teesekennellen närkästynyttä vaikka hän oli todellisuudessa hiukan vaikuttunut.
"Minä sanon, että patsaat ovat hyviä juttukavereita, koska ne muistuttavat ihmisiä kunniasta ja hyvistä teoista", Benjo totesi. "Patsaita pystytetään vain ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet suuria. Niin meidän pitäisi voida ajatella jokaisesta.
Että oikeastaan kaikki voivat tehdä jotain kunniakasta. Suurin osa ihmisistä ei milloinkaan saavuta mitään erityistä. Mutta kuinka eri tavoin sitä suhtautuu muihin, että jos ajattelee että heistä on siihen...
Hiltusen kirjoitustyylissä on persoonallista otetta ja kerronta on pakotteetonta. Kiva ja positiivinen lukukomemus!
- On asioita, jotka on haudattu niin syvälle, että niihin ei koskaan ulotu valo, niitä ei kenties koskaan saa sisältään ylös ja ulos...
Kiintoisa kysymys kuuluu: onko se aina ja kaikissa tapauksissa edes tarpeellistakaan?
Aprikoi:
Ai jaahas, olenpa siis missannut hyvän dekkarisarjan. Täytyypä hankkia tuo ensimmäinen kirja ja aloittaa siitä.
VastaaPoistaTämä marras-harmaa-vesisade-ärsytys kaipaa kovan luokan jännitystä, että selvitään joulukuulle. Jouluvalot eivät oikein ilahduta sadeilmalla.
Kiitän ja niian :)
Ensimmäisestä osasta liikkeelle lienee hyvä valinta.
PoistaKulunut sääkausi herättää kyllä kysymyksen: "Mitä tekis, jotta mainittais jne.?" On kelien kanssa kärsivällisyys koetuksella, eikä jatkuvasta hämärän hyssystä riemua revitä...
Kanssakulkija, joka on jahdissa kulkenut yli parikymmentä vuotta, on todennut, jottei näin litimärkiä poikia kuunaan ollut.
Mutta: kiitos ja kumarrus, sinnitellään etiäpäin kohti alkavaa adventtiaikaa ja sen iloja:)
Olen pitänyt sarjan aiemmista osista, joten tämäkin pitää jossain vaiheessa lukea. Hiltunen kirjoittaa niin sujuvasti ja koukuttavasti.
VastaaPoistaKiitos Katja! Myös minä pidin paljon Hiltusen omaleimaisesta ja raikkaasta, "modernista" kirjoitustyylistä, ja ihan mukavasti onnistui tämä sarjan keskeltäkin mukaan hyppääminen:)
PoistaOlen lukenut koko sarjan Lian ja Marin touhuista Lontoossa. Tämä viimeisin hieman oli pettymys entisiin verrattuna, vain hieman.
VastaaPoistaOli kiintoisaa lukea sinun arviosi vaihteeksi sen jälkeen kun itse olen teoksen jo lukenut. Yleensä ehdit aina ensin :)
Tällä hetkellä olen Grishamin matkassa -40 luvulla...
Varmasti avautui Sinulle vielä apposemmilleen, muistaaksenihan olet maan kanssa entuudestaan tuttu, mutta kyllä omakin piipahtaminen kesken kaiken ihan mukavasti sujui.
PoistaMennään näköjään somasti ristiin rastiin, mutta samalla askelten kaiulla, joten mukavia kotvasia Grishamin käs'kynkässä, jossa tälläkin kertaa olisin itse viihtynyt vaikka pidempäänkin;)
Olen lukenut sarjan aiemmat kirjat ja pitänyt niistä paljon. Eli tämäkin menee lukulistalle, kiitos muistutuksesta, että tämä kirja on ilmestynyt.
VastaaPoistaKiitos Anneli ja eipä kestä! Tämä oli ihan mukava otos näin sarjan keskeltäkin poimittuna.
PoistaMukavaa viikonloppua:)
Minulle tämä on ihan tuntematon sarja, mutta kuulostaa kyllä kiinnostavalta. Ehkä minunkin pitää vielä kääntyä dekkarien puoleen, että selviäisin kunnialla tästä loppuvuoden pimeydestä! Se sentään lohduttaa, että kaikki muutkin ovat samassa veneessä ja yhtä syvässä hämärässä juuri nyt :)
VastaaPoistaSamoin oli minullekin, vain kirjailijan nimestä oli muistihäivähdys, joten tuli näin sarjan keskeltä kättä paiskattua, eikä turhaan.
PoistaJuu: tässä kaamoksessa ovat kyllä kaikki keinot sallittuja, joskus saa itsensä aktivoimiseksi käyttää tosi järeitä keinoja ja patistelua ulos lenkille lähtöön. Samassa veneessä siis soudetaan, mutta sitkeästi. Kyllä me tytöt tästä vielä jalat kuivina rantaankin päästään. Leppoisaa viikonloppua ja sitten kohti adventtiaikaa:)