"Jos hyönteiset katoavat...", Anne Sverdrup-Thygeson, Minerva Kustannus Oy, 2019, 222 s., suomentanut Katarina Luoma.
"Anne Sverdrup-Thygeson on Norjan ympäristötieteen ja biologian yliopiston professori ja Norjan luonnontieteellisen tutkimuslaitoksen tieteellinen neuvonantaja. Hän on väitellyt tohtoriksi luonnonsuojelubiologiasta ja on opetustyössään erikoistunut luonnonsuojeluun ja metsien biodiversiteettiin." (Takakansi)
"Hyönteiset ovat kaikkialla: ikuisessa pimeydessä, maapallon syvimmissä luolissa, aavikoilla, jäätyneissä järvissä, kastemaljoissa, tietokoneissa sekä mahahappojen ja sappinesteiden seassa hevosten mahalaukussa. Nämä pikkuotukset muuttavat kuihtuneet kasvit, lannan ja kuolleet eläimet hedelmälliseksi maaksi, ne pölyttävät kukkia ja ovat muiden eläinten ravintoa. Hyönteiset ovat yksinkertaisesti hammasrattaita, jotka pitävät maailman pyörät pyörimässä. Ne kykenevät myös kaikenlaisiin kummallisuuksiin, kuten vaikka käyttämään vatsaansa ja penistään jousisoittimena sekä parittelemaan yhtäjaksoisesti 79 päivää!
Maapallolla elää 200 miljoonaa hyönteistä jokaista ihmistä kohden. Niiden määrä on kuitenkin pudonnut puoleen viimeisen 40 vuoden aikana, samalla kun ihmisiä on tullut tuplaten lisää. (Takakansi)
Pieni on kaunista ja kiehtovaa, myös nämä elämällemme tärkeät pikkuruiset öhkömönkiäiset, joita vilistelee ympärillämme hurjasti enemmän kuin uskoisikaan, jos ei olisi tätä tuhtia ja hauskasti kirjoitettua tietopakettia lukenut! Emme todellakaan ole yksin. Sverdrup-Thygeson lataa lukijansa iloksi mainion tietopaketin hauskoin anekdootein ja esimerkein ryyditettynä.
Luvut - samoin kuin kappaleiden otsikot - on houkuttelevasti nimetty:
1) Pienet, kekseliäästi suunnitellut olennot, 2) Seksiä kuusijalkaisille,
3) Syö tai tule syödyksi - hyönteiset ravintoketjussa 4) Hyönteiset ja kasvit - ikuinen kilpajuoksu, 5) Ahkerat kärpäset, maukkaat ötökät - hyönteisistä ja ruoasta, 6) Hyönteiset talonmiehinä, 7) Silkistä kirjoitusvälineisiin - hyönteistuotteita, 8) Oivalluksia hyönteisiltä ja 9) Hyönteiset ja me - tulevaisuudessa.
- Puussa elää värikkäitä samettipunkkeja, vaaleita kuoriaislapsia, kookkaaksi kasvavia lehtisarvisia ja pikkuruisia hyppyhäntäisiä. Lastenhuoneet ja seuranhakupaikat sijaitsevat vieretysten. On elämää ja kuolemaa, dramatiikkaa ja unelmia. Millimetriperspektiivissä.
- Usein herkkujen nimetkin ovat tärkeitä - meidän on keksittävä nimiä,
jotka synnyttävät positiivisia mielleyhtymiä. Otetaan esimerkiksi heinäsirkat ja sirkat, joita syödään monissa paikoissa. Voisimme ehkä - käyttämällä hieman mielikuvitusta - ajatella, että ne ovat maaeläinten vastine meren katkaravuille. Joten mitä jos kutsuisimme niitä "taivaskatkaravuiksi?" Se kuulostaa heti houkuttelevammalta, suorastaan taivaalliselta!
- Kuolleista eliöistä syntyy huomattava määrä proteiiniä ja hiilihydraatteja,
jotka täytyy panna uudelleen kiertoon. Niiden lisäksi tulevat kaikki eläinten elinaikanaan tuottamat jätteet, siis jätökset. Niillekin on tehtävä jotain. Paskaduuni, saatamme ajatella, mutta hyönteiset ovat valmiita auttamaan meitä myös tässä asiassa.
- Sarjasta kakasta on moneksi: Mitä tuumaisit esimerkiksi kakkaperuukista? Kilpikuoriaisiin kuuluva Hemisphareota cyanea -kovakuoriainen elää kääpiöpalmuissa Floridassa ja naapurivaltioissa, Kun toukka syö palmunlehtiä, sen toisesta päästä tulee ulos kauniita, vaaleankeltaisia kiharoita.
Toukka koristelee niillä selkänsä hienosti niin, että syntyy vaaleista kakkakiehkuroista muodostunut peruukki, joka muistuttaa vähän
Donald Trumpin tyylikästä kampausta. Peruukin tarkoitus on tietysti toimia puolustuskeinona: vaikka olet nälkäinen, et yleensä tahdo hiuksia suuhusi.
Jos Sami Karjalaisen upea kuva- ja tietoteos Rantojen hyönteiset
viritti lisäkiinnostusta hyönteismaailmaan ja sai tunnustamaan: Ken kerran on tässä teoksessa nähnyt hyttysen siiven suurennettuna, sen pysäyttävän hehkun ja kauneuden, suhtautuu jatkossa aivan toisella asenteella korvan juuresta kuuluvaan inhaan ininään, niin tämä Sverdrup-Thygesonin ei-ryppyotsaisesti kirjoitettu opus avasi lopullisesti ja kutkuttavin anekdootein ja vertauksin kehystettynä silmät sille suurelle, suorastaan ratkaisevalle merkitykselle,
joka näillä vipeltäjillä ja liihottelijoilla globaalisti on. Hyönteiset tulisivat vallan mainiosti toimeen ilman meitä "luomakunnan kruunuja", vaan mepä ilman pikkuväen uurastusta olisimme lyhyessä ajassa hukassa ja hunningolla.
Ei siis mitään mitätöntä jengiä!
Tämä Anne Sverdrup-Thygesonin hupaisa ja eläväinen teos on oiva osoitus siitä, ettei tiedon hankinnan suinkaan tarvitse aiheuttaa hampaiden kirskuntaa ja lisäryppyjä otsanahkaan, vaan sen voi tehdä lokoisasti nautiskellen ja naureskellen sekä ennen kaikkea äimän käkenä kunnioituksesta ihmetellen!
Teos sopii erinomaisesti myös tiedonhaluisille nuorille luonnon ihmeistä kiinnostuneille lukijoille ja heti tuoreeltaan jo tämän eilispäivänä nti Elohopealle esittelinkin:)
- Luonto ei ole missään muualla suurempi kuin pienimmissä olennoissaan. Plinius vanhempi Historia Naturalis 11,1.4, noin vuonna 79 eKr.
Voihan hyvät hyppyhäntäiset;
Elämä on, - ihmeellistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti