Samuel Bjørk: "Poika pimeästä/Gutten som elsker rådjur" - ex Libris...

"Poika pimeästä", Samuel Bjørk, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2018, 363 s., suomentanut Päivi Kivelä.

"Samuel Bjørk  (s.1969) on kirjailijanimi, jonka takana on norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode Sander Ølen. Hänen trillerinsa
Minä matkustan yksin sekä Yölintu ovat nousseet kansainvälisiksi bestsellereiksi ja valloittaneet myös suomalaislukijat." (Lievelehti)

                                                             ©Harald Øren

" Balettipukuisen nuoren naisen ruumis kohoaa pintaan kaukaisella tunturijärvellä, jolla isä ja poika ovat kalastamassa. Rannalla on jalustaan kiinnitetty kamera sekä irrallinen kirjan sivu. Mitä murhaaja haluaa kertoa? Rikostutkija Holger Munch palaa tapauksen vuoksi virkavapaalta ja ottaa yhteyttä Mia Krugeriin, jonka näkemystä tarvitaan jälleen. Murhatutkimus vaatii kaksikon jakamattoman huomion, ja pian heillä on selvitettävään toinen outo surma." (Takakansi)

Edellinen, Yölintu  vakuutti minut Bjørkin varmaotteisuudesta ja selkeydestä mielenkiintoisena dekkaristina ja lehahti kevyesti siivilleen. Innokkasti siis ottamaan selvää, kuinka käy kirjavan, mutta  pätevän tutkijajoukon ja tämän pimeän pojan mysteerin ynnä  Mian Karibian purjehdusmatkan sekä  selviää taustalla hönkäilevän, merkittävää osaa näyttelevän Paholaisen henkäyksen arvoitus. Oman leijonanosansa juonenkieputtelussa saavat myös kirkkoherra Paul Malley ja  Astrid Lindgrenin iki-ihana Veljeni, Leijonanmieli etc.

- Holger Munch oli johtanut Mariboes Gaten pientä erikoisyksikköä runsaat kymmenen vuotta ja koonnut sinä aikana ympärilleen maan taitavimman ryhmän. Anette Goli kuului ehdottomasti joukkoon. Murhayksikön ja Grømlandin poliisitalolla toimivien esimiesten välillä oli ollut ristiriitoja, sitä oli turha salata. Munch kulki mieluiten omia polkujaan ja siitä kaikki eivät pitäneet. 
Muun muassa Mikkelson, lähin esimies. Munch oli melko varma, että ellei heidän selvitysprosenttinsa olisi ollut moitteeton, Mikkelson olisi siirtänyt heidät takaisin poliisitalolle voidakseen pitää heitä tarkemmin silmällä. Valtapeliä. Kontrollia.

-  Uhrien omaiset. Heidän tapaamisensa oli aina Mialle rankkaa. Onneksi Munch oli hänen vastakohtansa. Mia oli nähnyt monta kertaa, miten leppoisa nalle tuli esiin ja sai omaiset puhumaan. Munchissa oli jotain rauhallista, isällistä.
Surevat tunsivat olevansa turvallisissa käsissä. Mia oli usein ajatellut, että ellei uskonnollisuus olisi ollut Munchille niin vierasta, hänestä olisi tullut hyvä pappi.

-  "Hampaita", mies sanoi ja veti suojakäsineet käteen. "Kaikki murhat eivät ole esteettisesti kauniita, Kultaseni. Eivät älykkäästi ja joie de vivren vallassa toteutettuja, sellaisia joissa Hercule Poirot tai nuori Krüger voivat käyttää pieniä harmaita aivosolujaan ja päätyä historiaan."

Bjørk ymppää kerrontaansa taiturimaisesti limittäin ja lomittain eläviä ja kiintoisia persoonallisuuksia omine erityispiirteineen ja haavoineen ilman pienintäkään kiiltokuvamaisuutta tai sekavuutta  ja leipoo heidät mojovaksi henkilögalleriaksi, saumattomasti yhteensopivaksi ja toimivaksi ryhmäksi hierrekohtineen.
Juoni kulkee kepeästi ja vaivattoman oloisesti vaihtelevin kääntein, ja lukuvire sen myötä säilyy stabiilina alusta loppuun. Hyväksi päätökseksi kirjailija tarjoilee odottamattoman loppuratkaisun kuin kirsikkana kakun päälle.

Kyllä vaan: Bjørkille sopii ilman suurempia ennustajan lahjojakin olettaa ja toivoa pitkää uraa dekkaristina ilon ollessa kokonaan meidän lukijoiden puolella! 

Minkälaisia mietteitä Poika pimeästä on herättänyt Kirjasähkökäyrän Maissa ja
 Rakkaudesta kirjoihin Annikassa selviää klikkaamalla:)

 - Yksi askel kerrallaan... 

 Tänään toki kelpaa ottaa useampikin aurinkolasit silmillä ja turvalliset Icebugit jaloissa.

Aurinkoista talvipäivää & elämäniloa: