Pascal Engman:"Patriootit/Patrioterna - ex Libris...

"Patriootit", Pascal Engman, WSOY, 2018, 494 s., suomentanut Pekka Marjamäki.

"Chileläis-ruotsalainen Pascal Engman  (s.1986) uudistaa yhteiskunnallisesti kantaaottavaa jännityskirjallisuutta toiminnantäyteisellä esikoisromaanillan Patriootit (Patrioterna, 2017). Hän johdattaa lukijansa raaistuvaan nykyaikaan samalla kiihkolla kuin aikoinaan Sjöwall & Wahlöö ja Henning Mankell.
Engman on entinen Expressen-lehden toimittaja, ja Patriootteja on kehuttu huolellisesta taustatyöstä ja realismista. Engmanin kerronta liikkuu vaivattomasti ja juonivetoisesti eri maissa ja maanosissa. Hänen toinen trillerinsä Eldslandet (2018), on niin ikään saanut loistavan vastaanoton, ja WSOY julkaisee sen suomeksi vuonna 2020." (Lievelehti)

                                                        ©Anna-Lena Ahlström


"Tukholmalaislehden toimittajat ovat tottuneet vihapostiin, mutta kun ammattikunnan näkyviä edustajia aletaan murhata, on uhkaukset pakko ottaa vakavasti. Patriooteissa risteää neljä eri maailmaa, neljä näkökulmaa. Iltapäivälehden kunnianhimoinen toimittaja Madeleine Winther on valmis riskeeraamaan kaiken menestyäkseen. Chilessä asuvan venäläisen huumepomon henkivartijana toimii kotimaahan kaipaava ruotsalaismies.
Maahanmuuttaja, tukholmalainen taksinkuljettaja Ibrahim Chamsai pakotetaan vaikeisiin valintoihin. Yläluokkainen Carl Cederhielm sen sijaan uskoo vakaasti asiaansa: Ruotsi kuuluu vain ruotsalaisille. Tarinat törmäävät, mutta kenen maailmassa elämme?" (Takakansi)

Vilkastapahtumainen, nopealukuinen ja ajan hermolla oleva tuoreenoloinen tulokas. Reipasrientoisen juonenkuljetuksen lomassa Engman käsittelee myös radikalisoitumiseen johtavia syitä ja tekijöitä, kuten jonkinlaisen sorron tunnistaminen, narsistiset traumat, huono itsetunto, varhaisessa lapsuudessa koetut nöyryytykset, koettu väkivalta, alhainen luottamus muihin ihmisiin, vankilatuomiot ja henkilökohtaiset siteet terroristijärjestön jäseniin.
Ennen kaikkea tarina vihasta ja uhasta, hiekanheitosta yhteiskunnan, jonka pyörät tänä päivänä viiltävästi meilläkin kirskuvat, toiminnallisiin rattaisiin.

-  Moraaliset ongelmat on mahdollista sivuuttaa jo ennen kuin ryhtyy tappamaan, jos pitää uhreja "ei-ihmisinä" ja riistää heiltä pois inhimilliset ominaisuudet. 
Usein uhreja kutsutaan halveksuvasti "sioiksi" tai "koiriksi", jotta heidät voidaan rinnastaa likaisiin eläimiin. Della Porta kuvasi vuonna 1992, kuinka italialaiset terroristit kutsuivat uhrejaan "järjestelmän työkaluiksi", "sioiksi" ja "vahtikoiriksi".

Ovatko kaikki ihmiset joko hyviä tai pahoja? Asiat mustavalkoisia?
Ilman kompromisseja ja harmaata aluetta?  Asiat eivät hoidu tekemättä, kipupisteisiin puuttumatta ja suuri, avoin kysymys huutaakin vastaustaan sille:  onko, missä määrin ja millä metodeilla yhteiskuntarauha ylipäätänsä säilytettävissä / palautettavissa?

Engmanissa on potkua! Journalistinen kirjoitustyyli miellytti. Maantieteellisesti kerronta etenee sutjakasti. Henkilögalleria on laaja, muttei aiheuta pelkkää luurankojen yhteenkolistelua, vaan lihaakin ja persoonallisia piirteitä  on luiden ympärille pyöritelty, romantiikanhäivettäkään tyystin sivuraiteille unohtamatta.   Jatkossa kun vaan kirjailija  muistaa rallatella Kurvissa mennään varovasti, ettei kaatuis kallis lasti  jne. niin suorilla voidaan sitten huristella lujjaa juu, jolloin  kokonaisuudesta muodostuisi astetta napakampi. Ponteva  dekkari, jonka jatkoa odotan mielenkiinnolla!

- Ei tarvitse muuta kuin sanoa ihmisille, että heidän kimppuunsa on hyökätty, ja syyttää pasifisteja epäisänmaallisuudesta ja siitä, että nämä saattavat isänmaansa alttiiksi vaaralle. Näin se toimii, maassa kuin maassa...
(Herman Göring Nürnburgin oikeudenkäyntien aikana 18.4.1946.)

Enemmittä otsanrypistelyittä ja syntyjen syvien pohdiskeluitta, heitän huolet nurkkaan ja hurautan kampaajalle takkutukan  ruotuunlaittoon sekä toivotan:

aurinkoista & reipasta viikonloppua: