lauantai 15. joulukuuta 2018
Richard Jefferies: "Sydämeni tarina / The Story of My Heart" - ex Libris...
"Sydämeni tarina - Ajatuksia luonnosta ja läsnäolosta", Richard Jefferies,
Basam Books, 2018, 145 s., suomentanut Antti Immonen.
”Britannian Thoreauksi” tituleerattu Richard Jefferies (1848 -1887) oli yksi luontokirjallisuuden pioneereista. Jefferies kuvasi englantilaista luontoa pikkutarkasti ja intohimoisesti ja on toiminut innoittajana monille muille kirjailijoille. Kirjan suomentaja Antti Immonen on suomentanut aiemmin merkittävien luontoajattelijoiden kuten Ralph Waldo Emersonin ja
H. D. Thoreaun teoksia." (Kustantaja)
©Wikipedia
"Sydämeni tarina on 1800-luvulla eläneen brittiläisen luontoharrastajan
Richard Jefferiesin meditatiivinen, henkinen omaelämäkerta. Vuonna 1883 julkaistu teos kuvaa sielun heräämistä luonnon keskellä. Jefferies kertoo,
kuinka hän sysäämällä syrjään luutuneet käsityksensä menneestä ja tulevasta pystyi astumaan päättymättömään nykyhetkeen – ja kuinka tästä hetkestä tuli hänen sielunoppaansa ja ensisijainen ravinnonlähteensä. Läsnäolon myötä Jefferiesin aistit avasivat ikkunan hänen sieluunsa, jonka läpi tarkasteltuna luonto näytti todellisen ja säkenöivän loistonsa. Tämä näky toimi Jefferiesille todistuksena sielun kuolemattomuudesta." (Takakansi)
Tämä pieni suuri teos on kaksitoistalukuinen. Antti Immonen on laatinut siihen kirjailijan elämää ja tuotantoa oivasti taustoittavan ja avaavan esipuheen, jonka ainoa miinus on pieni präntti.
Luonto, sielun olemus ja läsnäolon taito, kolme intresanttia elementtia,
jotka antavat paljon edellyttäessään pysähtymistä ja keskittymistä.
Märehdimme mennyttä ja tuskailemme tulevaa samalla kun "juuri nyt" kiitää ohitsemme varkain. Entä sielu, mitä sillä tarkoitamme, onko se kuolematon vai katoaako se kaiken mukana tuonilmaisiin jättäen vain hyvässä tapauksessa muistijälkiä jälkeenjäävien mieliin tai sieluihin?
- Sydämeni tarina alkoi seitsemäntoista vuotta sitten. Toisinaan nuoruuteni hehkussa kaipasin voimakkaasti jotakin mikä inspiroisi sielullista ajatteluani. Sydämeni oli tomuinen ja kuiva, vailla syvien tunteiden sadetta.
Mieleni oli mehuton ja marto, sillä sydänkin voi peittyä tomuun, kuten hyllyn päälle kertyy pöly. On sekä mielelle että ruumille turmiollista oleskella aina yhdessä paikassa samojen olosuhteiden ympäröimänä.
- Siemailtuani riittämiin ylläni aukeavaa taivasta ja koettuani päivän suuremmoisimman kauneuden ja muisteltuani vanhaa, ikiaikaista merta,
joka näytti olevan vain kaistale jossakin reunalla, irtauduin ja sulauduin kaikkeuteen. Tunsin olevani samanaikaisesti sekä alhaalla maan uumenissa
että korkealla taivaalla, aina auringonpaisteessa ja tähdissä saakka. Ja vielä sitäkin kauemmas etäännyin, avaruuden tyhjyyteen tähtien taakse, kunnes erillinen olemassaoloni päättyi ja sulauduin kaikkeuteen.
Yllä oleva harvinainen, mutta tuttu tunne on tullut koettua aina joskus rannattoman ulapan äärellä, tunturin laella, kiemurtelevilla vuorien kinttupoluilla, läheisten ja rakkaiden keskellä hetkellisessä hiljaisuudessa, harmoniassa, jolloin kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä, eikä minulta niin mitään puutu tässä ja nyt.
-Vaikka tajuan tuon hengen, vaikka tunnistan oman sisäisen tietoisuuteeni tai psyykeni selkeästi, en pysty ymmärtämään aikaa. Nykyhetki on ikuisuus.
Olen keskellä sitä. Se ympäröi minua auringonpaisteena, leijun siinä kuin perhonen valontäyteisessä ilmassa. Minkään ei tarvitse tulla olevaksi, se on olevaa jo nyt. Nykyhetkessä on ikuisuutta, nykyhetkessä on kuolematon elämä.
Jefferies on minulle upouusi tuttavuus, joka osoittautui pienoiseksi löydöksi. Ihmismieli ja luonto ovat tutkimisen loppumattomia aarreaittoja olemassaolon tarkoituksineen ja ihmisyyden mitan miettimiseen. Hämärän hyssyssä ja luonnon ollessa lepotilassa ilman värejä, äänimaailmaa ja oman olon unnukkaisuudessa Jefferiesin seura oli tervetullutta, miellyttävää ja mietintämyssyn kalleelleenkin saavaa; rauhoittavaa ja tasapainottavaa.
Seesteistä, syvämietteistä ja runollista, ajoittain liki kukkaiskieltä, tekstin täyteyttä ja etsinnän paloa sekä oivalluksen ja löytämisen riemua. Sielun ja mielen lepoa ja tyyntymistä. Tässä ja nyt.
Yhdysvaltalainen luontokirjailija Terry Tempest Williams onkin hyvin kiteyttänyt teoksen eetoksen: Sydämeni tarina on ennen muuta tarina omaan sydämeensä luottamisesta...
Luottavaisena:
Samanlaisia tuntemuksia on tullut koettua luonnon äärellä ja vaikka sitä luontoa tutkailee yksistään (Ozzyn kanssa) ei kuitenkaan ole sellaista yksinäisyyden tunnetta, vaan on tunne, että on yksi luonnon kaveripiirin jäsen. Ihanaa fiilistelyä ja tälläkin hetkellä olen ajatuksissani meren rannalla kalliolla ja katselen seesteistä merimaisemaa sinisen taivaan ja auringon hehkussa.
VastaaPoistaKevät mielessä <3
Kiitos Mai; juuri tuo ykseyden tunne on niin tosi, eikä siinä karvakuono vieressä ole kuin lisäbonus.
PoistaMerituulen suolaista raikkautta, jess eli juhlitaan joulut, mutta rinnassa itää kevään siemen:)
Kiitos tästä hienosta kirjan esittelystä. Vaikuttaa todella tutustumisen arvoiselta kirjalta. Luonto on hieno teema sekä luettavaksi että koettavaksi. - Mukavia talvisia päiviä ja hyvää joulun odotusta!
VastaaPoistaLuonto on tärkeä elementti monimuotoisuudessaan ja eheyttävyydessään aina uutta tarjoava ääretön aarreaitta. Sen sylistä ei - kuten ei saunastakaan - koskaan palaa vähempänä kuin mennessään oli. Ronttakeleissa luettuna Jefferies toi ulottuville puiden lehtien havinat ja tuoksut, jotka juuri nyt hennon lumivaipan alla vuoroaan odottelevat.
PoistaMainiota ja vain sopivasti kiireisiä joulun aluspäiviä ja koreita kuuraisia puita:)
Kaikki luontoon liittyvä kiinnostaa, tuntuu, että nyt eläkkeellä on aikaa rauhassa kulkea metsissä ja vesissä. Elää. Tämä kirja on varauksessa, kiitos oivasta arviostasi.
VastaaPoistaKiitos Cara ja kyllä näin on: eipä juuri ole luonnossa kaikessa rauhassa kulkemisen ja havainnoimisen voittanutta eikä uusien asioiden tutkimisen mielihyvän ylittänyttä:)
PoistaTässä päästäänkin elämäänsuurempien asioitten äärelle. Hienosti sanot miten tervetullut teos on juuri nyt kun meidän luonto on väritöntä ja hiljaista. Varmaan onkin sellaista tekstiä jota lukiessa on parasta hiljentyä, ja syventyä lukemaansa hartaasti, ilon ja onnen tuntemuksia kokien. äärettömyytta syleillen. Ihanaa uutta viikkoa !
VastaaPoistaKiitos Rita A; tämä istui saumattomasti omaan lukufiilikseen toiveena tulevasta kevään koitosta sekä - vaikken minkään kaamean jouluhärdellin keskellä pyörikään valmiiseen pöytään kun menemme- niin pysähdyksen paikalla on sijansa juuri tämän hetken tärkeyden tajuamisessa.
PoistaTip-tap ja keveitä askeleita Sinun joulun alusviikkoosi sekä muistahan olla kiltti tyttö:)
Ooh, Thoreauta olen lukenutkin... Arvaapa, menikö tämä teos nyt lukulistalle? :) Kiitos ihana Takkutukka, sinä olet tuonut varmastikin kymmeniä kirja-aarteita tietoisuuteeni! <3
VastaaPoistaKaunis kiitos Kaisa Reetta; jaettu ilo on kaksinkertainen meidänkin tapauksessamme ja toivottavasti Jeffries löytää paikkansa sydämesi sopukoissa:)
Poista