perjantai 16. marraskuuta 2018
Laia Jufresa: "Umami" - ex Libris...
"Umami", Laia Jufresa, Fabriikki Kustannus, 2018, 266 s., suomentanut
Laura Vesanto. Kannen ulkoasu Outi Vihlman.
"Laia Jufresa (s.1983) on meksikolainen kirjailija, joka eli lapsuutensa Veracruzin pilvimetsissä, nuoruuteensa Pariisissa, palasi aikuisiällä Mexico Cityyn ja asuu nyt Edinburghissa. Umami (2015) on Jufresan esikoisromaani, joka on käännetty muun muassa englanniksi, italiaksi, ranskaksi, turkiksi, hollanniksi ja tanskaksi. Vuonna 2017 Jufresa nimettiin yhdeksi Latinalaisen Amerikan merkittävimmistä nuorista kirjailijoista. Häneltä on ilmestynyt myös novellikokoelma El esquinista (2014)." (Lievelehti)
©Claudia Leal
"Eräässä Mexico Cityn miljoonakaupungin pihapiirissä betonipiha muuttaa muotoaan vehreäksi viljelmäksi: Ana eli Agatha Christie on päättänyt viljellä patiolla maissia, papuja ja kurpitsaa: kuin atsteekkiesi-isät aikoinaan.
Anan oppi-isä, leskeksi jäänyt tohtori Semitiel yrittää selvitä menetyksestä,
joka tahtoo jäädä pihapiirin toisen suuren surun varjoon. Marina etsii täydellistä valkoista, Pina kadonneen äidin kirjoittamaa kirjettä ja pieni Luz keisari Umamin valtakuntaa järven pohjasta." (Takakansi)
Mikä ilopilleri ja runsaudensarvi suoraan kaukaa Mexicosta pelmahti käsiin kaamosharmauden keskelle! Meksikolainen kirjallisuus on harvinaista herkkua plus Jufresa tarjoaa tässä paitsi selvityksen termille humaniitti myös suoranaisen kasvi- ja viljelysteknillisen tietoiskun mm. Milpa, Umami ja Amarantti.
- Maailma on täynnä papukaijoja, patalaiskoja periskooppeja pensseleitä pennittömiä pellejä ja pentagoneja. Perikato kaikille pölkkypäille...
Mitä mainioin mantra, jos/kun oikein risoo & jurppii...
Epäilemättä Jufresalla on lupaava ura edessään tästä eläväisestä esikoisesta päätellen. Kaikessa rehevyydessään mitä parhainta mielenvirkistystä.
Teoksessa peilautuu lempeästi koko ihmiselon soman sekopäinen kirjo,
kuinka me ihmiset - kuten milpa - tarvitsemme toinen toisiamme.
Jufresa kirjoittaa lämpimästi ja todentuntuisesti, kaunistelematta, tragedioilla revittelemättä ja surun alhoissa piehtaroimatta. Rehevä teos, jonka antia
Laura Vesannon hersyvä suomennos ja Outi Vihlmanin mielikuvilla iloitteleva kansi mainiosti tukevat; ota, lue & nauti!
- Mutta monumentaalisen takana on muutakin, jotain kaunista ja nerokasta ja kerroksellista: ihmisten arki.
Umamia on makustellut myös Kirjasähkökäyrän Mai ja klikkaamalla, kuten muitakin vahvennoksia, selviää, minkälainen makuelämys hänen kielelleen jäi:)
- Yhdessä tiedämme kaiken...
¡Viva México! & veikeää viikonloppua:
Tästä kirjasta en ole kuullutkaan. Hienoa, että on vaihteeksi suomennettu meksikolaista kirjallisuutta! Kiitos vinkistä, pidän tämän mielessä. Itse en ole lukenut hetkeen mitään lattareita, mutta tänä aamuna aloitin Pablo Nerudan Andien maininkeja.
VastaaPoistaHyppy tuntemattomaan ja vieraaseen kulttuuriin kannattaa.
PoistaNerudan parissa olet mainiossa seurassa Andien mainingeilla. Myös 64-sivuinen "Maremoto", 2013, on mainio makupala.
Kiitos kommentistasi ja antoisia lukuhetkiä Sinulle:)
Minullekin aivan uusi tuttavuus. Laitan varauksem jospa saisi tämänkin joulupinoon, silloin on oltava korkea pino - paljon pyhiä :)
VastaaPoistaCara: Baabelin tornit vaviskoot kirjapinojemme äärellä, sillä joulu ilman kirjaa on kuin...
PoistaVaikka Umamista löytyy traagisempiakin aineksia, sipulia, jota kuoriessa kyyneleet karkaavat silmistä, niin kokonaisuus on hyvin raikas ja kevyt. Todella herkullinen ja makuhermoja kutkuttava teos.
VastaaPoistaKiitos Mai, kyllä vaan suru ja läheisen kaipaus olivat herkästi läsnä, mutta Jufresan otteessa jäi päällimmäiseksi juuri kokonaisuuden raikkaus ja kuten totesit makuhermojen kutina. Tältä kirjailijalta sopii odottaa jatkoa:)
PoistaIhana kun postasit tällaisesta kirjasta. Tuntuu todella mielenkiintoiselta. Mietin olisiko sopiva vaikkapa lukupiirikirjaksi. - Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaUmami on erilaisuudessaan massasta positiivisesti edukseen poikkeava teos sisältäen useita elementtejä ja teemoja keskustelun pohjaksi, joten hyvinkin saattaisi sopia.
PoistaKiitos kommentistasi ja hyvää viikonloppua Sinulle:)
Kerrassaan ihastuttavat värikylläiset mielikuvat syntyvät tuosta kun Mexico Cityn betonipihalle luodaan vehmaat viljelmät. Kyllä on kivaa antaa mielikuvituksen tuoda tämmöistä Suomen marraskuuhun. Ei silti ettemme harmaudestakin nauttisi 😀 Umamilta eli herkulliselta kuulostaa, ja kiva kun linkitit Main postauksen myös. Hauska lukea kaksi selontekoa teoksesta. Tänään meitä taitaa aurinkokin ilahduttaa. Hyvää uutta viikkoa !
VastaaPoistaTotta: tämä oli tervetullut, värikylläinen ja riemukas pläjäys keskelle harmautta sekä erittäin kiinnostava.
PoistaOn suuri rikkaus lukea kansaabloggareiden postauksia ja havaita, kuinka me yksilöinä oman lukuhistoriamme, mieltymystemme, kulloisenkin lukuvireemme ja mielentilamme perusteilla koemme lukemamme:) Auringon pilkahduksia ja kaikkea hyvää alkaneelle viikollesi:)