"21 oppituntia maailman tilasta", Yuval Noah Harari, Bazar, 2018, 268 s., suomentanut Jaana Iso-Markku.
"Yuval Noah Harari (s.1976) väitteli historian tohtoriksi Oxfordissa.
Hän opettaa historiaa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja kiertää luennoimassa kaikkialla maailmassa. Harari on saanut kaksi kertaa Polonsky-palkinnon, joka jaetaan vuosittain luovuudesta ja omaperäisyydestä humanistisissa tieteissä.
Hararin teokset Sapiens – Ihmisen lyhyt historia sekä Homo deus – Huomisen lyhyt historia ovat kansainvälisiä menestysteoksia, jotka on julkaistu jo lähes 40 kielellä ympäri maailmaa. Molemmat teokset ovat olleet myös Suomessa arvostelu- ja myyntimenestyksiä ilmestymisestään lähtien. 21 oppituntia maailman tilasta on Hararin kolmas suomennettu teos." (Lievelehti)
"Yuval Noah Hararin ensimmäinen teos Sapiens katsoi menneisyyteen, ja viime syksynä suomeksi ilmestynyt Homo deus tulevaisuuteen. Uutuuskirja 21 oppituntia maailman tilasta on tukevasti kiinni nykyajassa. Teoksellaan Harari auttaa meitä hahmottamaan maailmaa, jonka ymmärtäminen on yhä vaikeampaa. Mitä Donald Trumpin nousu valtaan merkitsee? Mitä voimme tehdä
epidemian lailla leviäville valeuutisille? Miksi liberaali demokratia on
kriisissä? Mitä meidän tulisi tehdä terrorismille? Entä mitä voimme
opettaa lapsille koulussa, kun tiedämme niin vähän maailmasta, jossa he
tulevat aikuisina elämään?" (Takakansi)
Oppitunnit on jakautuu viiteen osaan käsitellen teknologista (pettymys, työ, vapaus ja tasa-arvo) ja poliittista (yhteistyö, sivilisaatio, nationalismi, uskonto ja maahanmuutto) haastetta, epätoivoa ja toivoa ( terrorismi, sota, nöyryys, Jumala ja sekularismi), totuutta (tietämättömyys, oikeudenmukaisuus, totuudenjälkeinen, tieteisfiktio) sekä sinnikkyyttä (koulutus, tarkoitus ja meditaatio).
Oppitunnit on jakautuu viiteen osaan käsitellen teknologista (pettymys, työ, vapaus ja tasa-arvo) ja poliittista (yhteistyö, sivilisaatio, nationalismi, uskonto ja maahanmuutto) haastetta, epätoivoa ja toivoa ( terrorismi, sota, nöyryys, Jumala ja sekularismi), totuutta (tietämättömyys, oikeudenmukaisuus, totuudenjälkeinen, tieteisfiktio) sekä sinnikkyyttä (koulutus, tarkoitus ja meditaatio).
Hän aloittaa kartoittamalla aktuelleja ydinsodan ja pikaisia toimenpiteitä vaativan ilmastomuutoksen uhkia siirtyen teknologian, algoritmien ja tiedonhallinnan merkittävyyden pariin pohtien välillä myös elämän ja suurten tarinoiden merkitystä. Entä yhteiskunnallinen tasa-arvo: onko epätatasa-arvon poistamisessa ihmisten välillä lainkaan onnistuttu?
Onko globalisaation kaikenkattavien siipien suojissa taloudellinen hyvinvointi puhennut kukkaansa noin globaalisti? Tosiasia on, että tällä hetkellä rikkain prosentti ihmisistä omistaa puolet maailman varallisuudesta. Ja sata rikkainta yhteensä enemmän kuin köyhimmät neljä miljardia ihmistä. Hiljaiseksi vetää...
Harari avaa myös huikeita visioita ja mahdollisuuksia sekä pahaan että myös hyvään, eikä teos kokonaisuudessaan suinkaan dystopiaksi ole luettavissa vaan pikemminkin ajatusherättämöksi. Hän kirjoittaa kiihkottomasti ajatuksia puolesta-ja-vastaan ilmaan heittelevää tekstiä, joka ei teesejä tuputtele eikä loppuunkaluttuja luita aikamme ja etenkin tulevaisuutemme suurista haasteista eteemme viskele.
Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen, totesi A. Karjalainen jo aikoinaan. Varmaa kuitenkin on, että muutosten virta sekä nopeutuu että kiihtyy ja että yksilötasollakin tarvitaan rautaista resilienssitasoa selviytymiseen.
Mitä eväitä meidän tulisi pakata lastemme ja lastenlastemme reppuun?? Sujauttaisin salaa mukaan hyvää itsetuntoa, avoimuutta ja joustavuutta, ennakointi-, omaksumis- ja sopeutumiskykyä, rohkeutta ja valmiutta kohdata uutta, hippusen huumormieltä höysteeksi... Kaiken tämän käärisin rakkauden näkymättömään hyvää toivottavaan käärepaperiin ja sulkisin suukkosin.
(Ja, - kävisin heti tuon jälkeen polvirukoukseen.)
Missä olet nyt, Homo Sapiens? on ihan hyvä kysymys. Quo Vadis, Homo Sapiens? onkin sitten kiinnostavuudessaan, kokoluokassaan ja vastauksen löytämisen kiireellisyydessään ihan toista painoluokkaa ja kaliberia...
Mitä mieltä Kulttuuri kukoistaa blogin Arja on maailman tilasta selviää klikkaamalla:)
Etiäpäin elävän mieli, ja se suuntautuu kohti viikonlopun kahdelle päivälle osuvia syntymäpäiviä, Murmelit mallia: Tähtisilmä 18- v ja nti Elohopea 10 v; täyslaidallinen iloa ja riemua siis luvassa. Tämän siivittämänä sitten reipas syväsukellus alkavan viikon tiiviiseen ohjelmaan, jonka osin Kanssakulkijan näin alkuun kaksiviikkoinen jahtirupeama on poikinut.
Pilkettä silmiin ja baanalle & hauskaa ja mielenkiintoista viikonloppua:
Ilmastonmuutos on niin kova sana tänä päivänä, että muutokset pitää tehdä nyt tällä sekunnilla, eikä jättää niitä kymmenien vuosien päähän. Viimeiset kuvat napajäätiköiltä ovat kurjaa katsottavaa, kun napajäätiköt irtoavat toisistaan kuin palapelit. Minkälaisen maapallon me jätämme tuleville sukupolville?
VastaaPoistaSitten minua pelottaa koulutuksen väheneminen varsinkin äidinkielen köyhtyminen. Tämän päivän uutinen on, että äidinkielen kirjoitukset pitäisi jättää kokonaan pois. Minulla on just sellainen ihana alkuluokka, jolle opetan kirjastossa käymistä, kirjojen lukemista, äidinkieltä, kirjoittamista, kaikkea ihanaa äidinkieleen liittyvää ja he ovat valtavan innoissaan. Toivon, että äidinkieli nousee sille kuuluvaan arvostukseen.
Oikein mukavaa viikonloppua :)
Kiitos Mai ja painokas kyllä ja kyllä molempiin!
PoistaJaa-a hyvä kysymys, eikäpä meille taida paljon kiitosta herua siitä, kuinka maapallo nyt makaa, etenkään, kun oikeilla korjausliikkeillä ja vähemmällä ahneudella tämä olisi ollut vältettävissä tai ainakin tehokkaasti jarrutettavissa... Se vähempi kun olisi enemmän kaikille!
Yksilötasolla yritetään toki parhaamme ja jos/kun meitä on tarpeeksi monta, ehkä se viisari siitä ainakin piirun verran värähtää oikeaan suuntaan.
Tukka nousi pystyyn, tuosta poisjättämisestä. Olen vahvasti ja vankkumattomasti sitä mieltä, että hän, kenellä on sanat, dialogin ja argumentoinnin taito hallussaan, on aina vahvoilla!! Tästä ovat ilokseni olleet myös oman itsenäisen elämänsä aloitteneet nuoret yhtä mieltä. Oli ihanaa ja mieltä nostattavaa lukea alkuluokastasi ja heidän innostaan, johon varmaan myös Sinun panoksellasi on suuri merkitys:)
Kaksi tärkeää aihetta, eikä ole vaikea huomata, että ne nostavat innostuksen punan poskille. Pidetään näitä lippuja korkealla, kun marssitaan kohti syyskirpeää viikonloppua:)
Varmasti kannattaa minunkin lukea, mutta ensin kiitos esittelystä.
VastaaPoistaSomekupla on useilla niin totaalinen, että kaikki valeuutiset menevät läpi.
Ilmastonmuutoksessa kannattaa minusta pohtia, että mitä pitää tehdä ja miten. Päästälähteet ja eri maiden päästöt tiedetään.Mittakaava on hyvä ymmärtää.
Tuo somekupla on suorastaan pelottava ja lienee mahdoton puhkaista. Muutoinkin tuntuu siltä, että ihmiset kelluvat omissa kuplissaan enenevissä määrin sosiaalisen kanssakäymisen rajoittuessa yhä tiukemmin "piipittelyyn" kasvokkaisen kanssakäymisen kustannuksella.
PoistaKuten toteat, paljon on ilmastommuutoklsesta faktaa tiedossa - ja on ollut jo luvattoman pitkään - teot sen sijaan ovat pitkälti loistaneet poissaololollaan. Onko asia kuten vanha kansa sen sanoisi niin, että silloin koira uimaan, kun takapuol' kastuu?
Niin ja jep: Hararin tapa avata perspektiivejä on kiinnostava ja kiihkoton:)
Harari on aiemmista teoksista tuttu, nämä oppitunnit on vielä käymättä.
VastaaPoistaAntoisia juhlapäiviä!
Kiitos Cara; toivottavasti emme koskaan menettäisi oppimisen iloa! Eilen oli "aikuismaisen" sivistynyttä juhlintaa, tänään sitten riehakkaammalla konseptilla... Kaunista sunnuntaipäivää Sinulle:)
PoistaKieltenopen kotiblogin kaverini Rita A oli erinäisten tietoteknisten kiemuroiden vuoksi kommentoinut postaustani gmailin kautta, joten kopioin sen tähän:
VastaaPoistasu 28. lokak. 15.37 (16 tuntia sitten)
-> minä
Tervehdys
En saanut kommenttia pistetyksi sinulle vaikka sen kirjoitin.
Systeemi vaatii google-tiliä. Oman blogin kommentteihin
pystyn vastaamaan, vaikkakaan en helposti.
Tässä se kommentti jonka sinulle kirjoitin:
Tervetullut "ajatusherättämö" kerrassaan. Mai Laaksolla on hyvä kommentti tuossa edellä äidinkielestä.
Tunnen itseni aika tyytyväiseksi siihen että olen entistä enemmän vältellyt Facebookia ja nettiä muutenkin
ja viettänyt aikaa in real life. Blogit ovat eri asia. Tutuissa blogeissa on hyvä käydä lepäämässä ja sivistymässä :)
Tällä hetkellä kiusana vaikeus kommentoida. Joudun tekemään sen muutaman mutkan ja erinäisen klikkauksen kautta.
Toivotaan että korjaantuu itsestään tai että osaan tehdä sille jotain. Erinomainen kirjasuositus - kiitos.
Kiitos Rita A; jos ei suoraan niin mutkan kautta me tytöt mennään:) Toivottavasti- ainakin omaan otsaan--hermoille käyvät tekniset ongelmasi ratkeavat!
PoistaNimenomaan ajatuksille siipiä antava teos ja tuosta Main kommentista olen yhtä mieltä. Oman äidinkielen hallinta on paras pohja yleensä tiedon ja uusien vieraiden kielten omaksumiselle. On väitetty, että mitä useamman kielen valmiiksi osaa, sitä helpompi siihen on ympätä uusi. Sanojen hallinta ja kielitaito ovat kovaa valuuttaa, jota ei inflaatio tulevaisuudessakaan hetkauttele.
IRL on kova juttu tänä päivnä ja monelle yhä harvinaisempaa herkkua, kuten kasvokkainen kohtaaminen ja seuranpitokin, mutta henkilökohtaisesti haluan pitää siitä kiinni. Mainiota alkanutta viikkoa Sinulle:)