"Umpikuja", Stephen Booth, Blue Moon, 2018, 333 s., suomentanut
Raimo Salokangas.
"Stephen Booth (s.1951 Lancashiressä Burnleyssä) oli yli neljännesvuosisadan toimittajana sanoma- ja aikakauslehdissä ja työskenteli myös radiolle. Viimeksi hän toimi Pohjois-Englannissa ilmestyvän paikallislehtiryhmän varapäätoimittajana, kunnes romaaniensa menestyksen rohkaisemana ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Hänen eksoottisena harrastuksenaan on kantakirjavuohien kasvatus. Booth asuu tällä hetkellä Nottinghamshiressä." (Dekkarinetti)
"Shawheadin kyläpahaseen vain yksi, sinne päättyvä tie. Kylään päästäkseen on ajettava rautatien alittavasta holvista, ja sinne Mac Kelsey saa rehunjakelurekkansa jumittumaan. Ohi ei pääse, kuljettajaa ei näy mailla halmeilla, ja rekan ohjaamossa on verta. Komisario Ben Cooperin ja hänen tiiminsä ensimmäinen tehtävä on löytää ehkä rikoksen uhriksi joutunut Kelsey. Lähistöllä sattuu pian toinenkin kuolemantapaus, ja huomio kiinnittyy myös vuosien takaiseen tuhoisaan liikenneonnettomuuteen. Millaisia salaisuuksia Shawheadin ja läheisen pikkukaupungin asukkailla on?" (Takakansi)
Umpikuja on Boothin yhdestoista suomennos ja se, kuten edellinenkin Vedenpaisumuksen aikaan vie meidät Peak Districtin, Britannian vanhimman kansallispuiston luonnonkauniille alueille. Pieneen, keskellä ei mitään sijaitsevaan kylännysveröön on ympätty polveileva rikostutkinta. Kylään, jossa kaikki tietävät kaikkien asiat vaikkei sydämellisestä kanssakäymisestä tahi yhteishengestä ilmassa leijaile ainuttakaan hiukkasta. Teos on oiva osoitus Boothin kyvystä tehdä pienestä kaunista, ja näillä elementeillä elävästi piirrretyin henkilöhahmoin luoda kiinnostava dekkari.
- Kukkulan rinne kumpuili niin paljon, että hänen täytyi olla jonkin maankohouman suojassa, vaikka olikin niin korkealla. Oli kuin maisema pitäisi häntä lempeästi kämmenellään ja suojaisi ulkomaailmalta.
- Työhuoneen seiniä peittivät kirjahyllyt. Cooperin katse vaelsi rivissä klassikkoromaaneja, vanhoja useiden vuosikymmenten takaisia painoksia. Charles Dickensiä, Thomas Hardya, Anthony Trillopea. Ne olivat sen lajin kirjoja, joita monet näkivät ainoastaan kun he joutuivat tutustumaan niihin koulussa. Sivut olivat koirankorvalla ja selkämykset murtuneet kovassa käytössä.
- Seurauksena oli, että huonetta hallitsi vanhojen kirjojen tunnistettava tuoksu, joka aiheutui painomusteessa ja paperissa ja sitomisessa käytetyssä liimassa hajoavista kemikaaleista. Tuo tuoksu oli kirjojen keräilijälle kuin parfyymeista huumaavin.
Á propos: ovatko teillä kirjojen sivut hiiren- vai koirankorvilla?
Boothin teksti on ilmavaa, maisemissa ja miljöissä sekä tilanteissa viipyilevää, kouhkaamatonta ja hyväntuulista sekä tarkkaa rikostutkinnan sitkeän puurtamisen etenemisen ynnä sisäisen hierarkian hioutumisen pilkesilmäisesti valottavaa kerrontaa. Tasalaatuisuus ja omanlaisensa vire ovat kirjailijan vahvuuksia. Henkilöhahmojen kehittely on onnistunut ja Ben Cooperin ja aisaparinsa rikosylikonstaapeli Devdan Sharman keskinäisen kemian alkutaipaleen särmäin hionta on herkullisesti kuvattu.
- Vaikka talo oli hiljainen, paljaat seinät tuntuivat kuiskivan ja mutisevan. Huoneella oli oma elämänsä, eristynyt mutta hillitty, kuin vankilasellin.
Kaikki se mitä siellä oli tapahtunut, kieppui vieläkin ympäriinsä tomussa, talossa asuneiden ihmisten muisto sekoitti yhä ilmaa. Kottarainen vihelsi savupiipussa, auto tööttäsi ulkona. Mutta ne eivät onnistuneet tunkeutumaan Cooperin unelmointiin.
Ravistelemattomalla ja räävittömällä, shokeeraamiseen pyrkimättömällä tyylilläkin - ja ihan normipaksuisella teoksellakin - voi siis saavuttaa menestystä ja laajan, uskollisen lukijakunnan; tästä Stephen Booth on oiva todiste!
- Vis Unita Fortior / Yhteisvoima vahvempi - fraasi seisoo yhteisön palvelijain poliisimerkissä ja siitä olisi meille individualismin riemuvoittokautta elävillekin opiksi...
Viikonalkuja:
Kiitos esittelystä♥ Tuo "yhteisvoima vahvempi" pitää varmasti paikkaansa, niin monesti on elämässä huomattu kuinka suuri voima se yhdessä tekeminen/asioiden eteenpäin vieminen on:) Leppoisia lukuhetkiä sinulle ja ihanaa alkanutta viikkoa♥
VastaaPoistaJep, Sinäpä se sanot: yhteispelillä se sujuu ja monissa tiukoissa mutkissa jopa yksinkertainen 1+1 = >2...
PoistaKommentistasi kiitos ja auvoisaa viikonjatkoa:)
"Kantakirjavuohien kasvatus" - siitäpä tuli mietittävää. Samoin tuosta että "kottarainen vihelsi savupiipussa"... Tuo tuntuu sopivan kivasti tämänhetkiseen tilanteeseeni ja tunnelmaani. Flunssaköhä pysäytti minut jäämään loppuviikoksi kotiin ja voin mietiskellä ja kiireettömiä ajatuksia. Mitä tekisi vai tekisikö mitään? Lukeminen kutsuu... etenkin kun näkee näitä sinun mainioita esittelyjäsi. Ja klops, mikä sattuma, posti pudotti juuri Arne Dahlin uusimman postilaatikkoon ! Olen universumin suosikki :D Kivaa viikonjatkoa !
VastaaPoistaKiitos Sinä universumin suosikki! Toivottavasti vointi tokenemassa ja kottaraiset pyrähtäneet kurkusta pois. Arne Dahl on kyllä mitä mainiointa seuraa noin puolitolppaisenakin, joten leppoisia lukuhetkiä:)
Poista