maanantai 8. lokakuuta 2018
David Grossman: "Hevonen meni baariin/A Horse walks into a Bar" - ex libris...
"Hevonen meni baariin", David Grossman, suomennettu Jessica Cohenin englanninkielisestä käännöksestä A Horse Walks into a Bar (2017), hepreankielinen alkuteos Sus echad nichnas lebar (2014), Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjasto, 2018, 203 s., suomentanut Arto Schroderus.
David Grossmanin (s.1954 Jerusalemissa) teoksia on käännetty yli 30 kielelle. Hänen edellinen suomennettu romaaninsa Sinne missä maa päättyy (2011) oli maailmanlaajuinen arvostelu- ja myyntimenestys. Hevonen meni baariin voitti vuonna 2017 kansainvälisen Booker-palkinnon. (Lievelehti)
©Michael Lionstar
"Standup-koomikon keikka kääntyy koskettavaksi perhetragedian kuvaukseksi.
Keski-ikäinen tuomari istuu standup-klubin hämärässä pienessä israelilaiskaupungissa. Hän on saanut arvoituksellisen kutsun illan esitykseen. Vähitellen käy ilmi, että lavalle noussut koomikko on hänen lapsuudenystävänsä, jota tuomari ei edes muistanut tunteneensa.
Oivaltavat vitsit saavat yleisön hirnumaan naurusta, mutta illan edetessä koomikko alkaa myös kertoa tarinaa lapsuudestaan. Näin avautuu kertomus mahdottomasta valinnasta, jonka nuori poika joutui tekemään kahden hänelle rakkaimman ihmisen välillä." (Lievelehti)
Dovaleh, "Dovi" G. (stand up-koomikko) - Syntymästäni puheen ollen, Netanya, omistetaanpa pieni hetki tälle kosmiselle tapahtumalle.
Koska minä - enkä tarkoita minua nyt, täällä viihdemaailman aallonharjalla, huippusuosittuna seksisymbolina... Hän viivyttelee, nyökkää suu auki, antaa heidän nauraa naurunsa. En, tarkoitan minua silloin joskus, aikojeni alussa,
kun olin lapsi. Siihen aikaan olin supersekaisin. En tiedä, mitkä piuhat päässäni oli asennettu väärin, mutta ette voi uskoa, mikä oudokki minä olin. Ei kun ihan tosi - hän hymyilee haluaako Netanya nauraa? Haluatteko nauraa kunnolla?
Sitten hän sättii itseään: Mikä helvetin aasi tuollaista kysyy! Hei haloo!
Tämä on stand upia! Etko vieläkään ymmärrä? Putz! Hän läimäyttää otsaansa niin että paukahtaa, käsittämättömän kovaa. Sitä vartenhan porukka on tänne tullut! Sinulle tänne on tultu nauramaan. Vai mitä ystävät?
Tuomari: - Minulle on kaiken aikaa ollut selvää, ettei hän päästä minua noin vain liukenemaan paikalta. Että koko kuvio, niin kutsu kuin se naurettava pyyntökin, oli hänen yksityistä kostoaan, ansa, johon kävelin kuin idiootti. Heti kun hän ilmoitti, että tänään oli hänen syntymäpäivänsä - detalji,
jota hän lainkaan ei maininnut, kun puhuimme - minusta alkoi tuntua tukahduttavalta. Tarjoilija, oikea Huonon ajoituksen mestari, tuo minulle laskun. Koko yleisö tuijottaa. Yritän miettiä, miten reagoisin, mutta kaikki tapahtuu minulle vähän liian nopeasti, ja itse asiassa olen illan alusta asti tuntenut, miten hidasta yksinäinen elämäni on, miten hidasjuoksuiseksi se tekee minut. Taitan laskun, työnnän sen tuhkakupin alle ja tuijotan häntä...
- Etana menee poliisiasemalle ja sanoo päivystävälle konstaapelille:
"Kaksi kilpikonnaa hyökkäsi kimppuuni!" Konstaapeli ottaa lomakkeen ja sanoo: "Kuvaile tapahtumat yksityiskohtaisesti." Etana sanoo: "En oikein muista, kaikki tapahtui niin nopeasti."
Erikoinen teos, joka jätti lievän hämmennyksen valtaan: koomikko suoltaa vitsejään ja napsii yleisöstä kohteita nälviäkseen esim. habituksen pienestä koosta, porukka ei ota lämmetääkseen kuin hetkellisesti ja ystävälle, keski-ikäiselle tuomarille tilanne nostattaa kummeksuntaa ja hikeä pintaan.
Koomikon lapsuustarina, jota hän juohtuu kertomaan, on historian siipien havinoineen koskettava, traaginenkin, ja Grossman avaa sitä vaivihkaisen taitavasti sivu sivulta viivyttelevällä ja mainiolla tyylillä. Myötätunto kiertyy ilman muuta Dovin puolelle.
Mutta, miksi jäi tuo mutta? Idea ei ottanut tuulta siipiensä alle, mitä minuun tulee enkä päässyt sisään tähän hevoseen niin hilpeästi kuin se välillä hirnahtelikin.. Ehkä stand up ja minä emme ole yhteensopivia ainakaan tässä muodossa elämänkulun tilityksellä höystettynä ja luetussa kokemusmuodossa...
Ja tämäkös ottaa kirputti, sillä itse teksti ja sen kulku sinänsä miellyttivät ja olisin halunnut pitää tästä kirjasta. Olo oli kuin yleisön osasena lähinnä tirkistelijämäisen vaivautunut ja myötähäpeäisesti istuma-asentoa vaihtava,
- silti ja tottai kai myös hivenen uteliaskin lopputuleman suhteen.
Laatuteos eittämättä, - ei vain istunut omaan vallinneeseen lukuvireeseen.
Arto Schoredukselta herkullista jälkeä ja sanarulettia kuten öyhöttäjä ja myötätuntorajoitteinen:)
Jotta silleen:
Olen hyvän lavakomiikan ihailija, pidän todella paljon hauskasta huulenheitosta. Laadukasta stand-uppia näkee aika harvoin, luulisin. Ja on ihan klassinen käsitys, ellei peräti fakta, että klovnin hassuuden takana on surullisuus ja masennus. Komedia onkin oikeasti tragediaa. Tuo etanavitsi on kyllä HAUSKA :D Kunpa saisi vain nauraa eikä tarvitsisi tuntea sääliä, myötätuntoa tai myötähäpeää.
VastaaPoistaKiitos Rita A, tuo naamion takainen pitänee paikkansa. Huumori on elämän suola ja varteenotettava voimavara elämässä, jatketaan sen hoivaamista ja viljelyä edelleenkin:)
PoistaOlen lukenut tuon edellisen Grossmanin teoksen. Stand upista olen samaa mieltä kuinRita, mutta stand up perustu aina yleisön kohtaamiseen ja yleisön reaktioiden huomion ottamiseen. Monest jutut mille nauretaan eivät ole välttämättä edes hauskoja.
VastaaPoistaKiitos Jokke, kommenttisi avasi sitä, mikä jäi huumorin vannoutuneena ystävänä mietityttämään: lukiessa puuttui välitön kontakti, kohtaaminen ja reaktiot, joten kiitos:)
PoistaOlen ajatellut ottaa tämän lukuun, mutta luettuani juttusi kirjan aloittaminen taitaa ainakin siirtyä hieman... Mutta katotaan miten minun käy Grossmanin pyörityksessä! :)
VastaaPoista<3
Kiitos Kaisa Reetta ja kannattaa kyllä testata.
PoistaJokkehan tuossa hyvin avasi, mistä mahdollisesti oma kippurointini aiheutui - itse tekstihän oli laadukasta - eli ei ollut fyysistä kontaktia eikä atmosfääriä stad up:ille näin lukutuolissa lojuessa:)