maanantai 10. syyskuuta 2018
Max Seeck: "Haadeksen kutsu" - ex Libris...
"Haadeksen kutsu", Max Seeck, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018, 389 s.
Max Seeck (s. 1985) on helsinkiläinen myynnin ja markkinoinnin ammattilainen, jonka esikoisdekkarille Hammurabin enkelit myönnettiin Suomen Dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari -kunniakirja. Haadeksen kutsu on Seeckin kolmas romaani ja jatkaa Hammurabin enkeleiden ja Mefiston kosketuksen tarinaa. (Lievelehti)
Kuriositeettina mainittakoon, että Max Seeck on myös kelloharrastaja:)
©Elina Simonen
"Kello käy. Voiko kukaan estää helvetin portteja aukeamasta?
Zagrebilaisesta kerrostalosta löytyy neljä teloitettua miestä. Surma-asunto on Britannian valtion omistuksessa, mutta kukaan ei tunnu tietävän mitään sen asukkaista. Puolustusvoimain erityisasiantuntija Daniel Kuisma on juuri saanut vapauttavan tuomion sotarikosoikeudenkäynnissä, kun hänen luokseen ilmestyy odottamaton vieras. Daniel luulee jättäneensä vihdoin taakseen yli kahdenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat Balkanilla, mutta vieras kertoo hänelle jotain, mikä saa hänet hyppäämään empimättä Zagrebin-koneeseen. Vaarassa on kenties tuhansien ihmisten henki." (Takakansi).
Teos on kuusiosainen, 95-lukuinen ja ottaa vikkelästi vauhtia nokkelasta sosiaalisen verkon määräytymistä käsittelevästä prologistaan, saa lukijansa piikkarit pöläyttämään santaa ja viskaa hänet tutusti akselille: Palermo Espoo, Zagreb, Helsinki, San Giovanni, Wakefield etc. suoraan suoran toiminnan ytimeen. Lukiessa selviää, mitä tarkoittaa ei suinkaan painovirhepaholainen haktivisti, pelataan nollasumma- ja keppiä & porkkanaa -pelejä ynnä tehdään keikkuvia kompromisseja. Ja yllätys, yllätys: kirjailijan sisällä taitaa vornia ihan kelpo filosofikin:
- Kuten joku on jossain kirjoittanut, on vain nykyhetki. Miksi siis elää missään muussa ajassa? Miksi murehtia menneisyydessä tehtyjä ratkaisuja tai kantaa huolta epävarmasta tulevaisuudesta? Ajatus vaikuttaa hetkittäin järkevältä, siihen tekee mieli tarttua molemmin käsin ja rutistaa sitä itseään vasten.
Toden totta, miksi ihmeessä pienen ihmisen pitää tuhlata elämänsä katumukseen ja epävarmuuteen, kun hän voi yksinkertaisesti hyväksyä kaiken tapahtuvan tässä ja nyt. Samaan aikaan ajatus tuntuu kuitenkin tosielämään soveltamiskelvottomalta huuhaalta. Sanat ovat kauniita paperilla, mutta niiden muste liukenee elämän armottomiin realiteetteihin...
Edellisestä, joka istuu oivasti tapahtumarunsauden keskelle ja hetken hellittäjäksi ruusut;) Pienet risut rapsahtavat hempukkamaisen Jennyn, ex lätkävaimon episodista Danielin vamppauksineen ja toilailuineen. Ymppäys jää auttamatta muuhun hyvälaatuiseen ja "asialliseen" tekstiin istumattomaksi, keskenkasvuiseksi ja harlekiinimaisuudessaan hiukka vinoa, mutta hyväntahtoista hymyä herättäväksi.
Mefiston kosketus (2017) kirvoitti kommentin: omaleimaista raikkautta sisällään pitävä ja toimintatarmoinen dekkari, joka sopii kitkatta elokuun tummenevien iltojen viihdykkeeksi ja arjen häivyttäjäksi. Ja kyllä tämä kutsukin - vaikkei nyt tässä Haadekseen varsinaista kiirettä pukkaa - näin syyskuisen hämärähyssyn seuralaiseksi vallan mainiosti istuu.
Seeckillä on jännän omarytminen tapa kirjoittaa ja tapahtumat etenevät jäntevästi sekä verbaliikka on kohillaan. - Voit ohjata hevosen veden luo, muttet pakottaa sitä juomaan, toteaa vanha englantilainen sananlasku. Haadeksen kutsu sen sijaan ei lukemaan tuputtamista kaipaa, vaan luvassa on jännitystä, vauhtia ja vaaratilanteita!
Loppukaneettina toteamus, joka väljemmin käsitettynä on varsin yleispätevä ohje noin elämässä yleisemminkin: - Jos ensimmäisessä näytöksessä seinällä roikkuu ase, kolmanteen näytökseen mennessä sillä tulee ampua jotakin. Jos asetta ei aiota käyttää, ei sitä tarvita seinällä. Anton Tšehov
Niinpä:
Kiitos arviosta, tämä Seeck on huomisen kirjastoreissulla tarkoitus hakea, muiden mukana. Pidin aiemmista hänen kirjoistaan, hyvää kotimaista muiden skandinaavien seassa :)
VastaaPoistaSyksyä tekee, hienoa, että kirjoja riittää, lukemisiin!
Kiitos Cara ja sama juttu täällä! Seeckillä on kivasti oma tapansa kirjoittaa tapahtumarikasta ja juoheasti etenevää dekkaria ilman, että lukija hengästyy tai tukehtuu. Tervetullut lisä kotimaiseen dekkaririntamaan.
PoistaViikonjatkoja. syyskejelä ja ruskanalkua sekä Pisan tornin kaltaisia kirjapinoja:)