Shirley Jackson: "Linna on aina ollut kotimme/ We have Always Lived in the Castle" - ex Libris...

"Linna on aina ollut kotimme", Shirley Jackson, Fabriikki Kustannus, 2018, 195 s., suomentanut Laura Vesanto.

"Shirley Jackson  (1916-1965)  oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti novellistaan The Lottery (1948) ja kauhuromaanistaan The Haunting of Hill House (1959), josta on tehty myös useita elokuvasovituksia.
Vastoinkäymisten värittämää elämää elänyt Jackson oli tunnettu ja tunteita herättävä kirjailija jo eläessään, vaikka onkin noussut kirjalliseen arvostukseen vasta 2000-luvun puolella.Vuonna 2007 Yhdysvalloissa perustettiin kirjailijan nimeä kantava palkinto, joka myönnetään ansioituneille psykologista jännitystä ja kauhua hyödyntäville teoksille.Viimeisin Jacksonista kirjoitettu elämäkerta
A Rather Haunted Life ilmestyi 2016, ja sen myötä alkoi myös kirjailijan teosten uusi kultakausi. Nyt suomeksi ilmestyvän romaanin uutta elokuvasovitusta
We Have Always Lived in the Castle odotetaan levitykseen vuonna 2018." (Lievelehti)

                                                          Kuva:Wikipedia

"Blackwoodin sukutalossa on jäljellä enää kolme asukasta: sisarukset Merricat ja Constance Blackwood ja pyörätuoliin joutunut Julian-setä. Koko muu perhe on kuollut.Merricat hautaa maahan marmorikuulia ja keksii taikasanoja pitääkseen kyläläiset ja muun maailman talon porttien takana. Mutta kun isän kassakaapista kiinnostunut Charles-serkku löytää tiensä keittiön ovelle ja illallispöydän ääreen, Merricatin taikasanat eivät enää riitä. Linna on aina ollut kotimme on tarina omalaatuisesta ystävyydestä, pienen kyläyhteisön ahdasmielisyydestä, ahneudesta ja amanita phalloidesista. Goottilaisen kirjallisuuden kaunis ja merkillinen klassikko vihdoin suomeksi." (Takakansi)

Ensiajatus: sulkeutuneen perhekunnan rippeet suljetussa yhteisössä,
- onpas nuivaa... Kuitenkin: ennen kuin edes huomasinkaan Jacksonin pienimuotoinen ja vähäeleinen, mutta tarkkaan punnittu kerronta kietoi pauloihinsa. Isossa talossa kaikki sujuu muuttumattomalla, piiruntarkasti säädellyllä rytmillään, kunnes käärmeenomaisesti Michael luikertelee suojattuun paratiisiin ja Merricat käy kapinaan.

Merricat:  - Jos minulla olisi hevonen, voisin lennättää hänet kuuhun. 
Siellä hänen olisi mukavampi olla.  - Minun siivekäs hevoseni tulee tänään, ja minä vien sinut kuuhun ja kuussa me syömme ruusun terälehtiä. 
- Kuussa hiukset koristeltiin höyhenillä ja sormet rubiineilla. Kuussa lusikat olivat kultaa. Taikasanat: Melodia, Glouchester ja Pegasos.

Talomme:  - kellari oli täynnä ruokaa. Blackwoodin naiset olivat aina laittaneet tuokaa, ja kellarimme suuren ruokavaraston kasvattaminen oli ollut heille
kunnia-asia. Kellarissa oli isoisoäitien tekemää hilloa, purkeissa joiden etikettien ohuista, haalistuneista kirjaimista sai tuskin selvää, ja isotätien tekemiä säilykkeitä ja isoäitiemme umpioimia vihanneksia ja äitikin oli onnistunut jättämään jälkeensä kuusi purkillista omenahyytelöä. Constance oli viettänyt koko ikänsä kellarin ruokavarastoa kasvattaen eikä ollut epäilystäkään, etteivätkö hänen purkkirivinsä olisi olleet uhkeimpia, loistaneet toisten keskellä. 
Minä (Merricat)  hautaan aarteita ja sinä ruokaa....


-  Goottilaisen kirjallisuuden  klassikko - Grey Gardens kohtaa tyttökirjat.... 
Tämä on omituinen ja erilainen sekä edukseen poikkeava kudelma ihmisten itselleen rakentamasta todellisuudesta, jota on vaikeaa yksiselitteisesti sijoittaa mihinkään tiettyyn genreen. Rakennelma, jossa menneisyyden pahat asiat ja tapahtumat on kuoliaaksi vaiettu ja josta pidetään kynsin hampain kiinni, jotta mahdollistuisi siedettävä elämä, jota valaisisi ja lämmittäisi rakkaus, huolenpito ja varauksellisesti vastaanotettu ystävyys. Teos ei ole missään nimessä pöylyttyneen kylmäkiskoinen, vaan siitä sinkoilee kautta linjan pieniä vintiömäisyyden säikeitä.

Kun ränsistyneestä talosta, syrjaytyneestä kyläpahasesta ja muutamasta henkilöstä saa aikaiseksi näin sadunomaisen ja lumoavan tarinan, on hyppysten toisessä päässä todellinen Kirjailija isolla K:lla.
Laura Vesannon suomennos myötäilee hienosti teoksen tunnelmaa ja virettä. Fabriikki Kustannukselle iso  kiitos tästäkin lukuherkusta!

Löysikö Lumiomenan Katja linnasta kodikkuutta selviää klikkaamalla:)

Vinha & tömäkkä lukukokemus: