maanantai 23. huhtikuuta 2018
"Oikeudenmukaisuuden ongelma "& "Miksi vihaamme?" - ex Libris...
"Oikeudenmukaisuuden ongelma", toimittaneet Matti Häyry, Tuija Takala ja Johanna Ahola-Launonen, Gaudeamus Oy, 2018, 343 s.
"Kun keskustellaan taloudellisesta eriarvoisuudesta, maahanmuutosta tai yhdenvertaisuudesta, vedotaan perusteluissa usein oikeudenmukaisuuteen.
Sen tarpeesta on helppo olla yhtä mieltä. Ihmiset eivät kuitenkaan aina ajattele samalla tavoin siitä, mikä on oikeudenmukaista.
Oikeudenmukaisuuden ongelma selvittää eri tieteenalojen näkökulmista,
millä tavoin erilaiset oletukset ihmisluonnosta, arvoista ja yhteiskunnasta määrittävät käsitystä oikeudenmukaisuudesta." (Takakansi)
Teoksen Sisällysluettelo avautuu klikkaamalla.
"Miksi vihaamme? Yksilön ja yhteisön tunteen anatomiaa", Rauno Juntumaa, Kirjapaja, 2018, 245 s.
"Viha on vahva tunne ja voimakas motivaattori, niin hyvässä kuin pahassa.
Se antaa sorretuille voimaa puolustaa oikeuksiaan mutta johtaa myös väärään vallankäyttöön ja alistamiseen. Joskus se saa myös väkivaltaisia muotoja.
Viha voi olla oikeutettua, mutta usein se johtuu tiedon puutteesta tai virheellisistä käsityksistä - vaikkapa jostakin henkilöstä tai ihmisryhmästä.
Psykologi Rauno Juntumaa avaa vihan olemusta niin yksilön kuin ryhmän kannalta. Hän pohtii, miten vihan tunne vaikuttaa elämässämme sekä miten ja miksi kohdistamme vihaa johonkin. Vihan hallitseminen on usein vaikeaa, mutta neuvottomia emme silti ole. Miksi vihaamme? on ajankohtainen ja havahduttava tutkimusmatka yksilön ja yhteisön mieleen." (Takakansi)
Avartavia ja ajatuksia herättäviä sekä asiallisen selkeästi kirjoitettuja teoksia,
jotka avaavat aihepiiriään sekä laajemmalti yhteiskunnallisista ja globaaleista perspektiiveistä kuin myös yksilötasolla. Molemmat auttavat ymmärtämään oikeudenmukaisuuden käsitteen problematiikka ja niitä mekanismeja, jotka vihaan johtavat sekä käsittelevät keinoja, joilla niiden negatiivisia vaikutuksia voisi eliminoida. Kiinnostavaa ja erinomaista luettavaa!
Henkilökohtaisesti arvostan oikeudenmukaisuutta suuresti ja pidän sitä yksilöissä korkeasti kunnioitettavana luonteenpiirteenä, ja toivoisin myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuvan paremmin. Oikeudenmukaisuuden perääminen on luonnollisestikin johtanut yhteen jos toiseenkin yhteentörmäykseen eletyssä elämässä.
Vihaa en osaa nähdä hedelmällisenä millään tasolla enkä missään muodossa vaan koen sen lähtökohtaisesti kuluttavana hukkaenergiana. Tällä en suinkaan tarkoita, että kaikkea ja kaikkia pitäisi rakastaa tai hyväksyä, mutta rationaalisuus saakoon sijansa.
Luetuista antoisista ja sisältörikkaista teoksista, joita voi lämpimästi suositella jokaiselle aihepiireistä kiinnostuneille jo itseymmärryksenkin lisäämiseksi, huolimatta jää omaksi loppupäätelmäkseni:
Epäoikeudenmukaisuus, - pistää vihaksi!
Viha, vihaaminen, suuttuminen, vihamiehet, kauna - noita olen pienen ikäni ihmetellyt kun itse olen saanut syntymälahjaksi sävyisän luonteen. Erityisesti oudoksun äkkipikaisia tulistuvia ihmisiä.
VastaaPoistaHyödyllinen vihan tunne on se kun vaikka narsistin alistama nössö lopultakin suuttuu ja ottaa oman elämänsä ohjat käsiin. Ei kannata olla liian kiltti, tai väärällä tavalla kiltti. Suuttumuksesta saa voimaa.
Samaa mieltä kanssasi siitä että epäoikeudenmukaisuus risoo.
Mahtavaa että laitoit sisällysluettelon linkiksi. Vilkaisin pikaisesti ja nyt menen tutkailemaan tarkemmin...
Kiitos Rita A! Narsistin perheessä elämä on yhtä vuoristorataa ja siinä on totisesti naurussa pitelemistä.
PoistaIrtiotto on paras ja ainoa oikea ratkaisu siitä huolimatta, että saat vihat päällesi ja tulet ns. ulkoistetuksi,koska tuolloin vapauttaa itsensä toimimaan oman elämänsä vastuullisena päättäjänä ja oma olo kevenee, kun heittää riipparepun selästään huitsinnevadaan.
Jaa-a, milloinkahan tämä maailma oikeudenmukaisuuteen päin muuttuisi. Kovin kaukana on varsinkin tuo mainitsemasi sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Ja moni muu asia ja ihminen kärsii epäoikeudenmukaista kohtelusta.
VastaaPoistaMutta viha on AINA energiaa syövä voima, siihen ei elämää kannata tuhlata. Kaikkea ei ole syytä hyväksyä, paljon voi kuitenkin ymmärtää.
Jaa-a Cara, samaa pähkäilen minä. Työmaata riittää, missä vornii halukkuus?
PoistaViha vie mennessään vihaajan ei usein niinkään vihan kohdetta, joten se tavallaan kääntyy itseään vastaan. Mekanismina; huono/heikko itsetuntemus, ei kykyä halua eikä rohkeutta käsitellä ja tunnistaa omia tunteitaan ja solmukohtiaan, jolloin ulkoistetaan, projisoidaan ne vihaksi jotakuta/jotain kohtaan, jolloin saadaan syyllinen omaan pahaan oloon. Kätevää, mutta hedelmätöntä. Tässä kierrytään ja törmätään myös oikeudenmuakisuuden problematiikkaan.
Ymmärrystä ja hyvää tuulta viikon jatkollesi:)
HYvä bloggaus. Nykyään puheissa ainakin tasa-arvon ulottuvuudet hahmotetaan hyvinkin erilailla, riippuen kuka tasa-arvoa analysoi. Monesti jos itse ei saada jotain vedotaan tasa-arvoon, joskus oikeudenmukaisuuteen. Viha ei ole rakentava tunne. Kateutta pidän (jos se kohdistuu toisen omaan tai onneen) tuhoavana.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Totta: tasa-arvo on myös lähtökohtaisesti laaja ja muuttuvainen käsite tarkastelijasta riippuen.
PoistaTuo "ylivetoamisen" käyttö vikasuuntaan unohtaa sen kliseisen, jottei niitä ilmaisia lounaita edelleenkään ole... Hyvä pointti kateudesta, joka istuu tähän lähtöön. Tismalleen samaa mieltä: TUHOAVAA. En ymmärrä koko tunnetta enkä se viljelyä, joka on loppumaton kuin hamsterin pyörässä juoksu.... Jos lähdetään siitä, että elämään tyytyväisuus on vallitsevien olosuhteiden ja oman elämäntilanteen välinen suhde. Mukavaa viikonjatkoa Sinulle:)
Sinulla on niin hyviä kirjavalintoja ja niihin liittyen hyviä bloggauksia. Vihaa en siedä enkä myöskään ymmärrä, miten energiaa pitää tuhlata vihaan. Olen samaa mieltä kuin Jokke, myös kateus on äärettömän kuluttavaa.
VastaaPoistaKiitos Anneli, on mukavaa, että voidaan käydä vuoroin vieraissa tankkaamassa hyvää mieltä ja poimimassa vinkkejä toinen toisiltamme!
PoistaTuo kateus-lisä oli Jokkelta oiva lisäpointti tähän yhteyteen; kerrassaan energiasyöppö tunnetila. Keväistä viikonjatkoa Sinulle:)
Niin, nämä kirjavaraukset sattuivat samaan noutokertaan, ja istuivat jotenkin mielestäni samaan postaukseen jo laajan ja toisiaan sivuavien aihepiiriensä vuoksikin.
PoistaKyllä me ihmiset aivoituksinemme - sekä itse elämä - ovat mielenkiintoista kaikkinensa...
Nämä molemmat kirjat ovat mielenkiintoisia ja tarpeellisia. Minäkään en paljon vihaa, päinvastoin olen liiankin kiltti. Saisin opetella sellaista TERVETTÄ vihastumisen ilmaisemista... Mutta paljonhan tuota vihaa nykyään on - tai ainakin ne vihaavat ihmiset ovat hirveän äänekkäitä...
VastaaPoistaVälittäminen ja empatia eivät tosiaankaan tunnu olevan kovin korkeassa kursissa tällä hetkellä.
PoistaKiltteys on ihan hyvä ominaisuus, kunhan muistaa pitää kiinni omista rajoistaan eikä suostu toisten kynnysmatoksi...
Kiitos kommentistasi ja onnistunutta matkaa terveelle tunteiden ilmaisemiselle:)