Sara Blædel: "Uhrilehto / Dødesporet" - ex Libris...

"Uhrilehto", Sara Blædel, Karisto Oy, 2017, 335 s., suomentanut Virpi Vainikainen.

"Sara Blædel (s.1964), jota myös Tanskan dekkarikuningattareksi tituleerataan, työskenteli sanasokeudestaan huolimatta toimittajana ja pyöritti omaa skandinaavisiin dekkareihin erikoistunutta kustantamoa ennen kirjailijanuraansa. Blædel asuu Kööpenhaminassa poikansa Adamin ja koiransa Cajsan kanssa. Hänen kirjojaan on julkaistu 34 maassa. (Lievelehti)

"Etsivä Louise Rick ei haluaisi olla vanhan nurkkakuntaisen kotikylänsä Hvalsøn kanssa missään tekemisissä, mutta 15-vuotiaan aasauskoisen pojan outo katoamistapaus ei jätä Louiselle vaihtoehtoja. Uhritammi, tuonentie, suojeluspuu... kylässä riittää merkkejä aasauskosta, mutta myös vuosikymmeniä vanhoista kaunoista ja liittolaisuuksista. Louise päättää samalla tutkia, oliko hänen poikaystävänsä kauan sitten Hvalsøssä tapahtunut kuolema sittenkään itsemurha..." (Takakansi)  

 
Uhrilehto on Sara Blædelin Louise Rick -sarjan viides suomennos ja oma ensikosketukseni kirjailijan tuotantoon. Samalla tuli tehdyksi sukellus skandinaavisen muinais-  ja aasauskonnon synnyille syville Odinin ja Thorin maailmaan; mielenkiintoisia kohtaamisia molemmat!
Aiheesta lisää: Muinaiset kulttuurit/Viikinkiajan uskomukset.
 
Louisen ja työpari Eikin rinnalla tapaamme myös urisevan, kekseille lämpenevän, eläköityneen voileipiäkin mussuttelevan poliisikoiran, sakemanni Charlien.
Tarina pitää sisällään kimurantteja ihmissuhteita ja menneisyyden haamuja, käsittelemättömiä sisäisä möhkäleitä kuin myös pikkupaikkakunnan sisäänpäin lämpiävyyttä ja yhden köyden vetämistä sekä vaikenemista.
Ollaan valaveljeksiä ja pidetään toinen toistensa puolta kuten Odin ja Loki. Törmätään Nidstangiin, kiroamispaaluun hevosenpäineen, kuten mafiassa ikään...

Sune:  -  oli odottanut riittiä monta kuukautta, sekä itse aikuistumisrituaalia että siihen liittyviä pitoja. Koettanut kuvitella, miltä tuntuisi lähteä kotoa lapsena ja palata joskus yöllä aikuisena miehenä. Ainakin häntä sen jälkeen kohdeltaisiin aikuisena, hänellä olisi aikuisen velvollisuudet ja oikeudet. Muut hänen luokallaan oli jo konfirmoitu, mutta aasauskoinen Sune vahvistaisi uskonsa vasta viisitoista täyttäessään. Eli tänään.

 -  melkein näki silmissään kuinka isä koetti kietoa häntä ryhmänsä pauloihin. Pauloihin, jotka kiristivät, upposivat lihaan ja raastoivat kuin Midgårdsormen. Maailmoista keskimmäistä, ihmisen kotia, ympäröivä maailmankäärme,
joka puri itseään häntään.  Ei sinun tarvitse päättää tänään. Sovitaan, että minä tulen huomenna takaisin. Tiedä kuitenkin, että jos jatkat vastusteluasi, jäät yksin. Aivan yksin. Niin kuin polvelle ottamaton lapsi.
Sune tiesi, mitä se merkitsi. Polvelle ottamatonta lasta ei kukaan ollut hyväksynyt omakseen. Lapsen sai jättää heitteille, elleivät vanhemmat katsoneet voivansa huolentia siitä. Sune oli otettu polvelle nimenantojuhlassa, silloin hänen vanhempansa olivat virallisesti sitoutuneet pitämään hänestä huolta. Hän oli ollut aivan pieni eikä muistanut rituaalista mitään. Mutta koskaan hän ei ollut kuullut, että polvelleoton saattoi myös perua.

Muinais- ja aasauskontojen jäljillä kulku oli erittäin kiehtovaa. Kuitenkin jäin jälleen kerran pohtimaan tuota uskontojen, uskomusten ja -ismien aatemaailmoja ja niiden paino-/puristusvoimaa yksittäiseen ihmiseen nähden.
Samoin kuin yksilön halua kuulua johonkin "salaseuraan" liehuvine kaapuineen, mahtipontisine rituaaleineen, arvonmerkkeineen, statuksineen  ja vannoittuine valoineen päivineen. Rauhoittavat rituaalit? Turvallisuudentunteen/viitekehyksen  hakeminen? Me vastaan ne muut?

Blædelin kerronta kulkee pohdiskelevan luontevasti ja henkilöhahmoilla on riittävästi lihaa luidensa ympärillä. Kieliasu on selkeä ja mukavalukuinen.
Tarina kulkee ikäänkuin aasakultin sisältäpäin ja kertojaääneksi valikoitui minulle Sune, joka myös nuoren ihmisen mietteineen sekä epätoivoisinekin yrityksineen ymmärtää ja arvottaa aikuistumisensa maailmaa on persoonana suorastaan kainaloon kätkettävä, syliin suljettava ja pahalta piilotettava.
Ihan näppärä kokonaisuus ja tuttavuus:)

Näinhän se kuitenkin menee, että  kerran polvelle otettu polvellani pysyy ja kerran syliini suljettu sijansa pitää:)

Aurinkoa, valoa & iloa viikonlopulle: