perjantai 2. maaliskuuta 2018
John le Carré: "Vakoojan perintö / A Legacy of Spies" - ex Libris...
"Vakoojan perintö", John le Carré, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018, 337 s., suomentanut Tero Valkonen.
"John le Carré, oik. David John Moore Cornwell (s. 1931) opiskeli Bernin ja Oxfordin yliopistoissa. Hän opetti Etonissa ja toimi lyhyesti Britannian tiedustelupalvelussa (MI6 vuosina 1959-1964) kylmän sodan aikana.Yli 50 vuoden ajan hän on elättänyt itsensä kirjoittamisella. Hän asuu Lontoossa ja Cornwallissa.
Vakoojan perintö palaa John le Carrén maineikkaiden teosten Mies Kylmästä ja Pappi lukkari talonpoika vakooja maailmaan terävänä ja kristallinkirkkaana, tasapainoillen nerokkaasti vanhan moraalin ja uusien sääntöjen välillä." (Lievelehti ja Wikipedia)
"Peter Guillam, Britannian salaisen palvelun entinen vakooja, kuulun
George Smileyn kollega ja oppipoika, on vetäytynyt eläkepäiviksi maatilalleen Bretagneen. Yllättäen hänet kutsutaan Lontooseen tekemään tiliä kylmän sodan aikaisista tapahtumista. Syyttäjänä toimii uusi sukupolvi, jolla ei ole mitään käsitystä siitä millaisessa maailmassa tuolloin elettiin. Jonkun on maksettava viattomien verestä, joka kerran vuodatettiin yhteisen hyvän nimissä." (Takakansi)
John le Carré on pitkän linjan vakoilukirjallisuuteen keskittynyt kynäniekka,
jonka tuotanto on ollut kauttaaltaan asiantuntevaa, laadukasta ja mielenkiintoista. Häntä ei voi myöskään tehtailun oksalta alas ampua, sillä edellinen teos Tulenarka totuus sai suomennoksensa vuonna 2014.
On helppo yhtyä Wikipedian kommenttiin siinä, että parhaimmillaan hänen kirjansa ovat ryskyttäneet ja jopa ylittäneet jännitys- ja korkeakirjallisuuden
raja-aitoja.
©By 3.0
Miksi: - Miksi minä sen kaiken tein, varsinaisesti. Sinähän olit uskollinen jalkamies vain. Ei ollut sinun asiasi kysyä, minkä takia aurinko joka aamu nousi. Maailmanrauhanko takia, mitä se sitten tarkoittaakin? Kyllä, kyllä ilman muuta. Sotaa ei tule, mutta kamppailu rauhan puolesta johtaa siihen, ettei kiveä jää kiven päälle, kuten venäläisillä ystävillämme on tapana sanoa.
- Vai tehtiinkö kaikki kapitalismin nimissä. Herra paratkoon. Kristinuskon?
Herra paratkoon jälleen. - Englanninko tähden se kaikki sitten tehtiin? hän jatkoi. Sellainen aika oli, ilman muuta. Mutta kenen Englannin. Minkä Englannin.?
Vainko yksin Englannin, muusta erillisen. Peter, minä olen eurooppalainen.
Jos minulla oli erityinen tehtävä - jos koskaan tiedostin täyttäväni tehtävää, vihollista vastaan taistelun lisäksi, se koski nimenomaan Eurooppa.
Jos olin sydämetön, olin sydämetön Euroopan tähden. Jos mielessäni oli tavoittamaton ihanne, se koski sitä että Eurooppa tuotaisiin pois pimeästä kohti uutta valistuksen aikakautta....
Tilinteon hetki! Mitä tapahtuu, kun menneet, historialliset tapahtumat,
tilanteet ja käytännöt irroitetaan historiallisesta kontekstistaan ja tuodaan tapetille nykypäivän arvioitaviksi? Vuosia ehti vieriä ennen holokaustin pöydälle nostamista. Meillä vuoden 1918 tapahtumat ovat olleet esillä ja ruodittavina vasta nyt.
Kuinka tulevaisuudessa analysoidaan ja kuinka todeksi kirjoitetaan se,
mitä esim. juuri nyt tapahtuu Syyriassa ja mikä tulee olemaan uuden polven selitys tilanteelle? Onko historia niin kuin se luetaan? Kenen totuus on lopulta oikea totuus? Lukiessa kysymyksiä herää pitkin matkaa Guillamin puolestaan hikoillessa tentattavana kylmän sodan tiimoilta.
Vakoojan perintö tarjoaa paitsi jännittäviä hetkiä kaikille vakoojatarinoiden ystäville, kauttaaltaan korkealuokkaista - joskin paikoin kiemuraistakin - ja kieliasultaan moitteetonta, analyyttista kerrontaa kaikille meille le Carrén ystäville. Mielenkiinnon ylläpitävä ja antoisa perintö!
"History is the version of past events that people have decided to agree upon." Näin totesi Napoleon Bonaparte aikanaan.
Prof. Juha Sihvola puolestaan on maininnut "kolme syytä perehtyä historiaan. Historiassa on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Lisäksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta. Kolmanneksi se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan, se kun on johtanut vahvojakin ihmisiä sattuman armoille." (Wikipedia)
Päivän tunnussana on Tulppaani, ilahduttaa myös kauniina kimppuna!
Myötätuntoista maaliskuuta:
LeCarrén ystäväksi tunnustaudun, ehdottomasti. Kiitos hyvästä arviosta, tämä on varauslistalla. Joku muukin on kiinnostunut, varauksia oli meidän kunnan osalla 78 kpl.
VastaaPoistaAurinkoista viikonloppua, kera kirjojen sitten kun aurinko laskee!
F
Hyvä: taitaa olla suosittu mies tämä meidän le Carré, 78 kpl not bad.
PoistaAurinkoa, iloa ja luistavia latuja sekä antoisia lukutuokioita Sinulle:)
Kiitos hienosta esittelystä! Aurinkoista alkavaa viikonloppua, Mukavaa maaliskuuta ja leppoisia lukuhetkiä♥
VastaaPoistaOllos niin hyvä Päde! Sinulle toivotan aurinkoa ja iloa ainaskin tsiljoona kiloa:)
PoistaBonapartella oli ihan ylivoimainen historian ja strategian taju. Hatunnosto, sellainen hänen käyttämänsä päähineen, sen kunniaksi. On nähty miten eri tavalla historiaa on voitu kirjoittaa. Hatunnosto Sihvolallekin. Historian tutkiminen pistää asioita perspektiiviin. Fakta tosin on, eikä pelkkä sanonta, että historia toistaa itseään. Ei onneksi kaikilta osin.
VastaaPoistaAlkoi hymyilyttää tuo John le Carrén romaanin alkuasetelmä, se on niin kivan tuttu monista vakooja- ja poliisitarinoista. Konkari ei voi jäädä rauhassa eläkkeelle, aina putkahtaa esiin jotain mihin nuorempi sukupolvi kaipaa tukea, apua, näkemystä 🖤
Kiitos Rita A; kiintoisa kommentti, jonka johdosta päädyin oitis verestämään Napoleonin suurta vaikutusta maailmanhistoriaan: lakikokoelma Code Civil, koulu- ja lennätinjärjestelmät, joukkorokotukset isorokkoa vastaan, kaupunki- ja sairaalarakentaminen, Ranskan keskuspankki jne. meriittejä riittää.
PoistaTotta on myös, että näin mikrotasolla ihmisen olisi ihan yksilönä jo itseymmärryksensäkin vuoksi hyvä tuntea oma historiansa ja juurensa. Eläköön myös konkarit, jotka edellisessä ja monessa muussa asiassa voivat kulkea nuoren sukupolven rinnalla:)
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirja on luettu ja nyt nieleskelen kyyneleitä. Jos valittaisiin humaanein kirjailija, olisi Le Carre minulle ehdoton ykkönen.
VastaaPoistaTerv. Kari Massinen
Kiitos Kari: Le Carre on omaa luokkaansa ja toivottavasti kyynelten nieleskely johtui postiviisen koskettavasta lukukokemuksestasi!
PoistaKiitos kommentistasi ja keväistä viikonloppua:)