perjantai 8. joulukuuta 2017
Ken Bruen: "London Boulevard" - ex Libris...
"London Boulevard", Ken Bruen, Arktinen Banaani, 2011, 272 s., suomentanut
Pasi Punnonen.
"Ken Bruen (s. 1951) on irlantilainen rikoskirjailija, jonka romaaneiden karu tunnelma ja mielenkiintoiset henkilöhahmot ovat vähäeleisen vakuuttavia. Bruenin mustan huumorin täyttämistä Jack Taylor -kirjoista on tehty myös televisiosarja. London Boulevard on Ken Bruenin ensimmäinen suomeksi julkaistava romaani. Kirja on nerokas pastissi Billy Wilderin elokuvasta
Sunset Boulevard. Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva, jonka on ohjannut William Monahan ja pääosissa ovat Colin Farrell ja Keira Knightley." (Lievelehti)
"Mitchell vapautuu vankilasta kärsittyään kolmen vuoden tuomion pahoinpitelystä. Hän päättää tehdä parhaansa pysytelläkseen erossa alamaailmasta ja päätyy kunnostamaan Lillian Palmerin, entisen näyttelijäsuuruuden, taloa. Veri vetää takaisin hämäräpuuhiin, mutta se ei tunnu olevan ongelmista suurin, koska talossa tuntuu olevan tekeillä jotakin outoa...
Omalaatuinen Lillian Palmer asustelee erakkona suuressa talossa.
- Mitchelliin silmänsä kiinni iskevä näyttelijätär kuvittelee olevansa yhä suuri tähti. - Mitchell saa kutsun muuttaa asumaan Lillianin autotallin yläpuolella olevaan asuntoon, mikä sopii kunnollisesta elämästä haaveilevalle Mitchelille mainiosti. Valitettavasti Lillianilla on Mitchellin varalle muitakin suunnitelmia." (Takakansi ja lievelehti)
© Goodreads
Kiinnostus kirjailijaan heräsi, kun lähdin Holmes-hattu päässä jäljittämään - dekkarigenressä kun ollaan - televisiossa esitetyn irlantilaisen Jack Taylor -rikossarjan, jonka toteutuksesta suuresti pidin, kirjoittajaa. Jack Tayloria esittää vastaansanomaton ja taitava skotlantilainen näyttelijä Iain Glen (s. 1961),
joka on esiintynyt vuodesta 1986 lähtien yli 60 televisiosarjassa tai elokuvassa.
Hän on tehnyt uraa myös teatterissa ja tämä vahvuus heijastui myös tv-sarjassa.
Asiaan: Kun istuu kolmen vuoden tuomion menettää aikaa, säälintunteen ja kyvyn hämmästyä... Mitchell siteeraa amerikkalaista rikoskirjailijaa Tom Kakonista:
Vankila: - Sitä voi nimittää viidakoksi, peilitaloksi, sosiopaattien vimman valtakunnaksi, missä petos on normina, kosto uskonkappaleena eikä armoa joko ymmärretä lainkaan tai se on kauan sitten unohdettu. Tai sitten sitä voi nimittää ristiselkääsi vasten puristetuksi rautaputkeksi, takapuoleesi työntyväksi harjanvarreksi, kylkiluiden väliin uppoavaksi omatekoiseksi veitseksi.
Se tarkoittaa että olit täydellisen yksin... Kukaan ei suojele sinua.
Hovimestari: - Ovi avautui. Hovimestari seisoi edessäni koko komeudessaan.
En ollut uskoa silmiäni. Kuvittelin kaikkien hovimestrien kadonneen Kaliforniaan tai tv-komedioihin tai molempiin. Mies oli pieni ja tukevatekoinen. Oikeastaan kuin Bond-filmin Oddjob. Häkellyin niin, etten saanut sanaa suustani.
Lillian Palmer: - Ja Viettelysten vaunu, Nuoruuden suloinen lintu, Intohimot jalavien varjossa... Vaaleat hiukset laskeutuivat pitkin selkää. Ei hänessä ollut lainkaan Bacallin tyyliä. Pikemminkin hän muistutti John Cassavetesin, jonka olin nähnyt leffassa Gloria - gangsteriheilaa. Olen huono arvioimaan ikävuosia, mutta päättelin hänen olevan kuudenkymmenen kalliimmalla puolella...
Bruen kirjoittaa kaunistelematonta ja hyvärosoista vaan ei alirimaista, näpsäkästi rytmitettyä tekstiä, jota lukiessa hienohelmaisuus on syytä rytätä komeron perille naftaliiniin. Juoni etenee reippaasti tarjoten yllätyksellisiä käänteitä ja verbaliikkaa eikä kerronta ronskiudestaan ja suoraviivaisuudestaan huolimatta heitä brutaaliuden tahi navanalusen kutittelun puolelle.
Rempseä tuttavuus; eräänlaista kovaksikeitettyä noir crime fictionia.
Tähän vanhakantaisen tuoksuiseen, samettiseen ja sutjakkaan, tummahuumorimausteiseen "äijädekkariin" ja sen henkilöhahmoihin,
suurta come backia riittailevaan, ex-näyttämökuningatar Lillianiin ja etenkin pääroolia Mitchelliltä kärkkyvään hovimestari Jordaniin, tykästyin täpöillä, kerrassaan pirteä pläjäys harmauden keskelle.
Pelkistetysti: mies, juoni ja kerronta. Vettä mättää kuin aisaa, joten Bruenin myötä alavireisyyden torjumiseksi kovat kirjalliset konstit piippuun
latasi:
Enpä tiennytkään, että tällainen on suomennettu. Jack Taylor on kyllä lempihahmoni TV-sarjassa, oi, niin söpö :)
VastaaPoistaLienee myös toistaiseksi ainoa suomennos, mutta oli ihan pakko jäljittää, kuka tämän rähjäisen-rehellisen-jääräpään isä oikein on. Sama charmi ja piirteet kuin Rebusissa purevat Taylorissakin; aseistariisuvaa jälkeä molmmilta näyttelijöiltä Glen & Stott:)
PoistaSuomennettua London Boulevard -kirjaa on saatavalla edelleen rajoitetusti, mutta erittäin edullisesti:
VastaaPoistahttps://www.booky.fi/search.php?search=london+boulevard
Kiitoksia tiedosta, joka ilahduttaa varmaankin montaa joulupukin konttiin sujautettavan kelpo lahjan etsijää! Hyvää joulunalusaikaa:)
Poista