Esko Valtaoja: "Kohti ikuisuutta" - ex Libris...

"Kohti ikuisuutta", Esko Valtaoja, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa*, 2017, 303 s.

"Esko Valtaoja (s.1951)  on avaruustähtitieteen professori emeritus ja tunnettu tieteen popularisoija. Valtaoja on palkittu mukaansatempaavista tietokirjoistaan muun muassa Tieto-Finlandialla ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla Kantaaottavana kolumnistina ja saleja täyttävänä puhujana hän julistaa tieteen ilosanomaa ymmärrettävällä tavalla." (Lievelehti)

" Kolmetuhatta vuotta menneisyyteen mahtuu vielä ajatuksiimme, mutta entäpä kolmetuhatta vuotta tulevaisuuteen? Onko ihmiskunnalla tulevaisuutta?
Monen mielestä se on jo allekirjoittanut oman kuolemantuomionsa.
Vai elämmekö sittenkin kaikkein parhaita aikoja? Ainakin luonnonvarojen loppumisen ja väestöräjähdyksen aiheuttamaa maailmanloppua on lykätty jo monta kertaa.
Tulevaisuuskomiteoiden mietinnöissä voi vielä vilahtaa vuosi 2100, mutta ei koskaan vuosi 21 000. Tulevaisuudessahan se kaikki todella mielenkiintoinen vasta tulee tapahtumaan. Mitkä ovatkaan mahdollisuutemme, ja mitkä rajamme – vai onko nykyiseen pieneen tajuntaamme mahtuvia rajoja lainkaan? (Takakansi)

- Emme edelleenkään tiedä, minne me tai maailmankaikkeus matkaamme, mutta ei ole mitään syytä olla taittamatta taivalta iloisin mielin. Vaikka määränpää onkin vielä hämärän peitossa, tähänastinen matka lupaa hyvää myös tulevan kannalta.

Teos on jaettu kahdeksaan lukuun: Pessimisti, optimistit ja realistit; Vuosisatamme pienet ongelmat, Hiljainen metsä, No no limits, Lucignanon muureilla, Suuri voima tuo suuren vastuun, Avaruuskadetit kahvilassa ja Ikuisuuden palatsit.

Alkusanat: Ajan rauniot rakentavat Ikuisuuden palatsit, lohdutti runoilija ja näkijä William Blake ystäväänsä William Haleyta tämän pojan kuoleman jälkeen kirjeessään toukokuun kuudentena päivänä vuonna 1800. Ja toteaa: Me kaikki uskomme ajan raunioihin; näemme ja kuulemme niiden sortuvan ympärillämme kaiken aikaa. Aivan liian harva näkee edessään ikuisuuden palatsit.
Olen kirjoittanut tämän kirjan kaikille, jotka eivät halua tai eivät uskalla nähdä niitä..

 Olen piiloitellut Tähdenlentoa pöytälaatikossa (2014) ja hujauttanut mukana teoksen Ensimmäinen koira kuussa (2014) kanssa ulkoavaruuteen molemmat tukka taipuen ja taas: tämä emeritusprofessori onnistuu ikuisuudellaan tekemään minulle teksteillään saman kuin huilunsoittaja kobralle; lumoamaan.
Otetaanpa tarkasteluun taannuste:

-  "Hakusi - taannuste - ei vastaa yhtään sivua." Kaikkitietävän ja erehtymättömän Google-jumaluuden minulle antamalla oikeutuksella julistan siis itseni uudissanan keksijäksi, Taannustaminen, englanniksi backcasting, vastakohta forecasting ennustamiselle. Ennustamisesta lähdetään nykyhetkestä ja suunnitellaan tietä tästä eteenpän. Opetuksen tulevaisuus 2012. Hyvinvointiyhteiskunta Suomi 2023. Napanöyhtä oyj:n tulevaisuusstrategia. Koko ajan ollaan lyhyessä tähtäimessä: askel pieneltä askeleelta kohti seuraavaa päivää, tai peräti vuosikymmentä, päätä pinnalla pitäen. Keksintö! Innovaatio! Muutos! Toinen keksintö! 

Taannustamisessa taas isketään merkkipaalu kauas tulevaisuuteen, vaikka tuonne, missä tiedän jalkojen taas ulottuvan pohjaan, ja sitten aletaan palata sieltä takaisin nykyhetkeen. Aha, tämä on siis se suunta, ja tämä se reitti, 
joka pitkällä tähtäimellä johtaa minut tuohon toivottavaan ja haluttuun tulevaisuuteen, siihen jossa minua ei aleta naaraamaan järven pohjasta.  (Aiemmin  tekstissä Valtaoja on todennut: Jos olet tipahtanut veteen, lyhyellä tähtäimellä kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot saada pää vedenpinnan yläpuolelle, muuten mistään ei tule mitään jne.)

Näen Valtaojan  paitsi tiedemiehnä myös valoisana, hilpeänä ja peruspositiivisena muhevana menninkäisenä; visionäärin, joka ei suostu taipumaan saati taittumaan uhkakuvien edessä vaan vannoo luottavaisena paremman ja kehittyneemmän maailman sekä ratkaisukeskeisyyden nimiin.

                                                     Kuva Jukka Lariola / Ursa
                                               

Meillä on tekoäly, synteettinen biologia ja nanoteknologia, jotka keikkuvat asiantuntijalistojen uhkien kärjessä ja joiden kehittämisestä emme voi - emmekä halua luopua. Valtaoja painottaakin, ettei  myöskään kukaan meistä voi ulkoistaa vastuutaan ottaa selvää siitä, mitä olemme tekemässä teknologiaa kehittäessämme, mitä ja miten valitsemme tehdä matkalla loputtomaan tulevaisuuteen. Silmien sulkeminen, selän kääntäminen ja menneisyydestä haaveileminen eivät ole vaihtoehto: lapsuus loppui jo...

Valtaojalla on armoitettu kyky tuottaa energistä, tietorikasta ja valovoimaista tekstiä lukijaystävällisellä tavalla niin, ettei tällainen maallikkokaan joudu tietämättömyyttään häpeästä punastelemaan vaan voi reippaasti tiukimmissa teoreettisissa mutkissa hihkaista: "Ohi meni, jakaus tuli!" - ja jatkaa tyynesti lukemistaan Se, jos mikä huumorinpilkkeen ohella  on Valtaojan tasoiselta tiedevelholta laadun tae ja osoitus sekä tiedon jakamisen halukkuudesta että kyvykkyydestä! Ja muutamia katkelmia:

- Alkaneen vuosisadan tuplahaaste on selkeä: pelastaa sekä ihminen että maapallo. Meidän täytyy nostaa loput ihmiskunnasta samalle inhimillisen elämän ja hyvinvoinnin tasolle kuin mistä Suomessa nyt nautimme: mikään muu ei ole oikeudenmukaista eikä mikään muu takaa maailmalle vakaata, rauhallista tulevaisuutta.

- Jos ihmisyyden ydin pitäisi jotenkin määritellä, älykäs, sosiaalinen ja enimmäkseen hyväluontoinen pienlaumaeläin voisi olla aika hyvä yritelmä.

-  Minä yksi, minä ja me, me ja ne - vaiko vain yksinkertaisesti ME? Miten sinä valitset, miten päätät käyttää suuren voiman tuoman vastuun?....

Hyväksi lopuksi ote Esko Valtaojan maailmankuvan librettosta, olkaa hyvä:

Viisi miljardia vuotta sitten tulin tähdistä,
viisi miljardia vuotta ja palaan tähtiin
ylös Linnunradan korkealle kaarelle.
Olen kotonani,
olen osa kaikkeutta,
osa loputonta matkaa.
Ilman minua ei olisi tätä hetkeä,
tätä aikaa, tätä rakkautta,
              Minä elän, minä elän, minä elän!

Mainio avartava, avaava ja innostava teos, varsinainen armoton  vastaisku nurkassa nyhjöttämiselle ja  napanöyhdän nyppimiselle.
Ota, lue , nauti ja lähde  Valtaojan kipparoimalle aikakapselimatkalle kohti ikuisuutta!

Klikkaa ja lue kuinka Valtojan seurassa viihtyivät vai viihtyivätkö Kirjahilla ja   Suketus / Eniten minua kiinnostaa tie:)

Uskalikkona & positiivisena kohti tulevaisuutta: