Alejo Carpentier: "Valtakunta tästä maailmasta / El reino de este mundo" - ex libris...

"Valtakunta tästä maailmasta", Alejo Carpentier, Aviador, 2017,  (alkuteos ilmestyi 1949), 161 s., suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä.

"Alejo Carpentier (s. 1904 Lausanne - 1980 Pariisi)  on kuubalainen diplomaatti, kirjailija ja musikologi. Ranskalaisen isän ja venäläisen äidin lapsena syntynyt Carpentier vietti lapsuutensa Kuubassa, mutta oleskeli pitkään Ranskassa, Haitissa ja Venezuelassa, kunnes palasi vallankumouksen jälkeen 1959 pysyvästi Kuubaan. Hän on maagisena realismina tunnetun suuntauksen varhainen edeltäjä, vaikka sanoo kirjojensa lähinnä heijastavan "Latinalaisen Amerikan taianomaista todellisuutta", sillä hän kuvaa aina maanosansa historiallisia todellisia, joskin uskomattomilta tuntuvia vaiheita. Hän viittaa jokaisessa teoksessaan laajalti klassisen kulttuurin ilmiöihin, varsinkin rakennustaiteeseen ja musiikkiin." (Lievelehti)

"Teos sijoittuu maailman ensimmäisen mustan tasavallan Haitin historiaan.
Kirja on todellisuuspohjainen tulkinta paljon kärsineen saaren varhaisista vaiheista, sen mustan kuninkaan Henri Christophen noususta ja tuhosta." (Takakansi)

Teos on neliosainen sisältäen tekijän esipuheen ja runsaiden sitaattien tuikitarpeelliset käännökset. Luvut on eloisasti nimetty kuten esim. Vahapäät, Mitä käteen osuikaan, De Profundis, Metamorfoosit, Kotirouvien kutsu,
Koirien laiva, Pyhä Myllerrys, Sans-Souci, Elävältä seinään muurattu, Ultima Ratio Regum, Maanmittarit, ja Agnus Dei.

Ja mikä runsauden sarvi tämä elämää ja tapahtumia pursuava värikäs, riemukas, traaginen ja voodoota, mustaa magiaa, kapinan melskeitä ja musiikin rytmejä sekä eksoottisia värejä ja tuoksuja  sisälleen kätkevä teos onkaan!!
Varsinainen ilopilleri ja henkinen vitamiinipommi sekä sateentuhrun, paksupilvisen taivaan ja alavireisyyden karkottaja parasta A-luokkaa.
Tapahtumia pääsemme seuraamaan Ti Noëlin, Monsieur Lenormand de Mézyn orjan viereltä ja kertojanäänen kautta.

Ti Noël:   - Kahdeksastakymmenestä oriista, jotka laivan kapteeni oli yhdessä normandialaisen hevosenkasvattajan kanssa onnistunut kuljettamaan hyväkuntoisina perille, Ti Noël oli valinnut epäröimättä siitosoriin jolla oli valkeat sukat ja pyöreät lautaset; se sopi erinomaisesti astuttamaan maatilan tammat, jotka olivat alkaneet synnyttää yhä pienikokosempia varsoja. 
Monsieur Lenormand de Mèzy tiesi, kuinka hyvin hänen orjansa tunsi hevoset, eikä siis kyseenalaistanut valintaa, vaan maksoi vaaditun hinnan kilisevinä
louis d'orin kolikkoina. Ti Noël nykäisi riimuna käyttämäänsä köyttä ja nautti täysin siemauksin ratsastamisesta rotevalla papurikolla. Hän tunsi reisissään hevosen liukkaan hien, joka muuttui pian tuuhealla karvoituksella näkyväksi happameksi vaahdoksi. Seuraten isäntäänsä, joka ratsasti hoikkajalkaisella raudikolla, Ti Noël matkasi halki merimieskortteleiden, näki suolaliemeltä tuoksuvia makasiineja, sadeveden pingoittamia pressukatoksia ja kasoittain kivikovia laivakorppuja, kunnes tuli pääkadulle, joka kylpi aamuhetkinä kaikissa sateenkaaren väreissä kirjaviin ruutuhuiveihin kietoutuneiden mustien sisäkköjen palatessa toriostoksilta...                                                                                      
                                         
Ennakkoasenteeton ja huima  hyppy  tähän mukaansatempaavaan ja mielikuvitusta kutkuttavaan historialliseen seikkailuun todella kannatti.
Kirjailijalla on vankka draaman ja komiikankin taju, rikas sanapaletti ja taito loihtia silmien eteen sekä vahvoja ja vauhdikkaita tapahtumavyöryjä että myös hiljaisen mietiskelyn suvantopaikkoja, aistillisia arvoja unohtamatta.  Jyrki Lappi-Seppälän suomennos vastaa täysin Carpentierin vaativasti polveilevan tekstin huutoon.
Suurkiitokset kirjailijalle tuonilmaisiin, Aviador-kustantamolle ja suomentajalle:
ilo on kokonaan lukijan puolella!

-  Ti Noëlin maanpäällinen aika oli ohi. Hän tajusi nyt, ettei ihminen koskaan tiedä, ketä varten hän lopultakin kärsii ja toivoo. Ihminen kärsii ja toivoo ja ponnistelee muita varten, ihmisiä joita hän ei koskaan tule tuntemaan ja jotka vuorostaan kärsivät ja toivovat ja ponnistelevat jälkeensä tulevia varten, jotka eivät hekään tule onnellisiksi; sillä ihminen havittelee aina onnea yli hänelle määrätyn osan. Mutta ihmisen suuruus piilee juuri siinä, että hän pyrkii parantamaan sitä mikä on, asettamaan itselleen tehtäviä....  -  Siksi ihminen - joka on huolten ja tehtävien uuvuttamanakin kaunis ja pystyy myös kurjuuden keskellä rakastamaan - kykenee saavuttamaan suuruuden ja kasvamaan täyteen mittaansa vain Valtakunnassa, joka on tästä maailmasta... 

Kuinka matka Carpentierin valtakunnassa taittui Eniten minua kiinnostaa tien Suketukselta selviää klikkaamalla:)

Kasvuharjoituksia jatkaen: