"Bulevardi ja muita kirjoituksia", Tove Jansson, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2017, 288 s., toimittanut ja suomentanut Sirke Happonen. Esipuhe, jälkisanat ja kuvatekstit: Sirke Happonen. Kuvanmuokkaus ja graafinen suunnittelu:
James Zambra.
Rakastettu Tove Jansson (1914-2001) ei enempiä esittelyjä kaipaile. Hän on ihastuttanut ja ilahduttanut jo useita sukupolvia ja sama tahti jatkuu edelleen.
"Osa Tove Janssonin novelleista ja esseistä on jäänyt julkasumuotonsa takia tuntemattomaksi. Bulevardi ja muita kirjoituksia kokoaa Janssonin unohdettua tuotantoa vuosilta 1934-1995. Jansson julkaisi ensimmäiset novellinsa lehdissä, joita hän samaan aikaan kuvitti. Moni varhaisnovelli sijoittuu Euroopan kaupunkeihin; ne kertovat rakastavaisista ja nuorten taiteilijoiden kommelluksista Pariisissa, syrjäytyneen naisen Veronasta tai yksinäisestä miehestä Dresdenin rautatieasemalla.
Kokoelma sisältää myös jo kokeneen ja muumeista kuuluisaksi tulleen taiteilijan pohdiskelevia kirjoituksia. 1960- ja 1970-luvun teksteissään Jansson pohtii muun muassa lastenkirjailijan tarkoitusperiä sekä paikkaa, jossa ihmisen on hyvä olla. Miten saari muuttaa asukkiaan? Entä millaisia taloja ei pidä rakentaa?
Useimmat tekstinsä Tove Jansson myös kuvitti. Kokoelma sisältää nämä alkuperäiskuvat ja muuta harvinaista kuva-aineistoa." (Takakansi)
Kirjoitukset kätkee sisälleen 16 eriteemaista novellia/esseetä vanhimmasta nuorimpaan: Bulevardi, Klisee, Kaupungin lapsi, Kirje, Laiturielämää, Quatz' arts, Parta, Vuokrataan huone..., Ei ikinä enää Caprille, Viulu,
San Zeno Maggiore, 1 tähti, Saari; Kavala lastenkirjailija, Epähemulimainen tarina, Muumitalo, Muumilaakso ja Kerran puistossa. Hersyvä nimikavalkadi kirvoittaa suuria odotuksia ja Tove Jansson lunastaa ne kaikki silmäänsä räpäyttämättä.
Piirrokset selitteineen toimivat luontevina siirtymäsiltoina tarinasta ja miljööstä toiseen.
Bulevardi: -syntyi taatusti Pariisissa. Eivätkä sen jälkeläiset vedä vertaa kantaäidilleen, joka lakkaamatta kasvaa ja säkenöi, kruunaa öiset fasadinsa leiskuvien valomainosten tiaralla ja asfalttinsa autojen tiheällä lamppuvirralla. Puolipimeästä siihen laskevat kapeat sivukadut, melkein noloina omasta vähäpätöisyydestään. Niissä ei ole mitään - kaiken tempaa suuri kurimus,
jonka sivu-uomat paisuvat aperitiivin pyhän hetken aikaan ja joka virtaa vain yhä vuolaammin, kun keskiyö lähenee.
Saari: - On aika kävellä saaren ympäri. Kukaan ei voi tulla, kenenkään ei tarvitse lähteä, olo on täysin rauhallinen. Kellot ovat seisahtuneet kauan sitten ja siitäkin on kauan, kun käytettiin kenkiä. Jalat tietävät mihin astuvat, ne ovat varmat ja itsenäiset ja ruvenneet aistimaan yhtä tarkasti kuin kädet. Nopeasti ja iloiten ne tunnistavat allaan hiekan, sammaleen, levän ja kallion. Vaatteet tuntuvat pehmeiltä ja keveiltä, niistä on väri kaikonnut jo aikaa sitten samoin kuin hiuksista - ne muistuttavat rantaheinää eivätkä ikinä ole häiriöksi.
Ongelmat: - ovat yksinkertaisia ja ne voidaan ratkaista. Vesi loppuu tai sataa sisään. Puu on kaatua tuulessa, metso on rikkonut ikkunan, verkko kadonnut...
Jansson on terävä ja viiltävän herkkä ja tarkka huomioitsija, jonka teksti piirtyy kauniisti ja ihmisläheisesti. Hän tulkitsee ihmisyyttä kaikkinensa elämänmyönteisesti, huumorilla ja ymmärtäväisesti. Mikään inhimillinen ei ole hänelle vierasta. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja sitten filosofoidaan.
Asiat järjestyvät aina jollain tapaa. Tämä ei ole koskaan voinut olla puhuttelematta ja koskettamatta. Olen sitten pyrstötähden kulkenut Janssonin vanavedessä pitkän taipaleen, ja tällä bulevardilla viivähdellen käyskennellessä tuli tunne ikäänkuin olisin palannut pitkältä matkalta kotiin...
Kauniisti toimitettu kaunis teos:)
Re: Sirke Happonen ks.myös Jokken kirjanurkka :)
Äkkiä tuntuu jälleen mahdolliselta ajatella, että elämä on lahja. Tuli alkaa rätistä piisissa. Voi kääriytyä takaisin sänkyyn odottamaan unen tuloa ja kuuntelemaan hiljaisuutta, itse itsensä ystävänä....
Toivotan viikonlopuksi hiekkaisia varpaita, pehmeitä vaatteita ja rantaheinää hiuksiinne:)
Bulevardilla:
Innostava bloggaus :)
VastaaPoistaOlen lukenut aika monta Janssonin novellikokoelmaakin, viimeksi Kuvanveistäjän tyttären. Vahvimmillaan minusta Jansson on kuvan ja tekstin yhdistämisessä, vaikka jo tekstit ja kuvat jo yksin ovat loistavia. En käynyt Ateneumissa TJ:n juhlavuonna, mutta joitain vuosia aikaisemmin Wäinö Aaltosen museossa, missä oli TJ:n kuvataidetta, loistava näyttely.
Kiitos Jokke! Tässäkin toteutuu upeasti tuo saumattomasti toinen toistaan täydentävä kuvan ja tekstin yhdistäminen ja liitto.
VastaaPoistaPostauksesi Sirke Happosesta oli antoisa ja tässäkin hän on tehnyt uskomattoman taitavan koontityön. Tuo mainitsemasi: "Tarinoiden synty kuvina ja sitten vasta tekstinä" oli minulle uutta ja poikkeava työstötapa. Ateneumin näyttely jäi valitettavasti itseltäkin väliin, mutta olen hänen taiteeseensa - teosten ohella - suuresti mieltynyt. Ihailtava ja monilahjakas TJ:)
Tove Jansson on valtavan luova ja monipuolisen lahjakas... niin elävästi läsnä että huomaan puhuvani hänestä preesensissä :) Olen lukenut Tuula Karjalaisen kirjoittaman Tove Janssonin elämänkerran. Karjalainen kertoo että taiteilijaa otti päähän kun kaikki vain puhuivat muumeista eivätkä hänen muista aikaansaannoksistaan. No mutta muumit nyt vaan ovat niin kivoja ja viisaita :)
VastaaPoistaTässä Janssonin elämäkerrasta:
Poistahttps://yle.fi/uutiset/3-6876186
Rita A, kiitos ja tuo preesens pitää niin paikkansa:) Kiitos myös linkistä: tuo muumien valtaisa suosio ve taidemaalarius on taatusti ollut ambivalentti kombinaatio... Karjalaisen elämänkerta oli kiintoisaa luettavaa taustoituksineen.
PoistaJotain preesensistä japitkästi, lämpimästä suhteesta TJ:n tuotantoon kertonee - jos lupaat, ettet hiisku kenellekään - jotta minulla on Pikku-Myy -paituli:)
Pahoittelen painovirhepaholaisia ve po. vs. sekä japitkasti po. ja pitkästä (:
PoistaPainovihre ei haitannut 🙂
PoistaPikku Myy - paituli kuulostaa kivalta. Minä käytin omaa keltaista Muumi - yöpaitaani rakkaudella monta vuotta mutta viime vuonna jouduin luopumaan siitä kun siihen alkoi tulla reikiä. En muista oliko Nanso vai Finnwear, mutta kauan kesti laatuvaate 🙂
:) Joskus laadullakin oli kotimaiset tekijänsä... Onneksi TJ on ikiaikainen:)
PoistaOivasti kirjoitit tuosta teoksesta, kiitos. Lukulistallani se onkin, olen muitakin Toven novelleja lukenut ja kovasti pidin.
VastaaPoistaKiitos Cara ja toivon/uskon, että tämäkin kooste on Sinulle mieluinen:)
Poista