"Räsynukke", Daniel Cole, Gummerus Kustannus Oy, 2017, 444 s.,
suomentanut Jaakko Kankaanpää.
" 33-vuotias Daniel Cole on työskennellyt mm. ensihoitajana, koska hänellä on luontoinen tarve pelastaa ihmisiä (tai ehkä sittenkin huono omatunto kaikista hänen fiktiivisesti tappamistaan uhreista). Räsynukke on Colen esikoisromaani, joka tihkuu vertakin vuolaammin ilkikurisen mustaa huumoria.
Kirjan käännösoikeudet myytiin isoissa huutokaupoissa yli 30 maahan jo ennen teoksen julkaisemista, ja se on yksi vuoden 2017 kohutuimpia ja odotetuimpia dekkarilanseerauksia." (Lievelehti)
"Olet murhaajan tappolistalla. Kuolinpäiväsi on median tiedossa... ja se janoaa otsikoita. Lontoolaisen asunnon katosta roikkuu ruumis, joka on kursittu kokoon kuuden eri uhrin jäsenistä. Toimittajat ristivät sen heti Räsynukeksi.
Lontoon poliisiin juuri palannut rikosylikonstaapeli Willian "Wolf" Fawkes ryhtyy tutkimaan murhia yhdessä entisen työparinsa Emily Baxterin kanssa.
He tietävät törmänneensä uransa merkittävimpään tapaukseen.
Räsynukke-murhaaja pitää poliisia pilkkanaan lähettämällä medialle listan seuraavista uhreistaan ja päivämäärät, jolloin aikoo heidät tappaa." (Takakansi)
Cole kutsuu esiin kunnioitettavan persoonakaartin etunenässä lataamossakin akkujaan viritelleen, pääsankari Wolfin, ylikomisario Simmonsin, hänen
ex-vaimonsa toimittaja Andrean, tissuttelemisensa salassapitävän Emily Baxterin, virkaiältään yksikön vanhimman ja rauhallisen Finlay Shaw'n ja uuden kaverin, Edmund "vaan ei Adam" Edmundsin jne. Tutkinta on hektistä mediavyöryn tahdittamaa ja alkaa kääntyä faustilaisen murhatyypin puolelle paholaisen puhelinpalveluineen. - Jos sinä olet paholainen, mikä minä sitten olen?
Wolf: - Hänen oli uupumukseltaan vaikea keskittyä edes sen verran, että olisi voinut nauttia levollisesta näkymästä. Lääkkeet, joita hänelle pakkosyötettiin kahdesti päivässä, vaivuttivat hänet jonnekin unen ja valveen rajamaille tarjoamatta kuitenkaan alkoholihumalan epätodellisuutta - nyt hän oli irrallaan maailmasta, apaattinen ja voimaton. Hän ymmärsi, miksi se oli tarpeen.
Sairaalan yhteistilat oli ahdettu täyteen ihmisiä, jotka kärsivät mielenterveysongelmien koko kirjosta: itsemurhaa yrittäneet istuivat samassa pöydässä tappajien kanssa, arvottomuuden tunteensa vuoksi masentuneet pitivät seuraa suuruudenhulluille. Katastrofin ainekset oli laimennettu lääkityksellä, vaikka Wolf ei voinutkaan mitään tunteelle siitä, että kaiken takana oli tarve pikemminkin hallita kuin parantaa....
Teksti kulkee hyvin, käänteitä ja henkilöitä piisaa karusellissa kierros kierrokselta hahmojaan rakentaen. Tätä pakettia en kuitenkaan ostanut. Jotenkin en tahdon voimallakaan päässyt sisään kokonaisuuteen enkä nielaissut koukussa tarjottavaa mehukasta matoa, vaan dekkarista jäi irrallisen odottava tunne.
Kuin olisi katsellut sinänsä ihan kelvollista, huolellisesti rakennettua tiiliseinää, josta uupui sieltä täältä välilaastia, se viimeinen silaus... Tämän kovasti kohkatun teoksen suuresti hypetetty musta huumorikaan - niin sen ystävä kuin olenkin -
ei iskenyt, osunut eikä uponnut.
Wolf - Baxter työpari on saamassa jatkoa ja sen varaan pitkälti jää, näyttääkö esikoiskirjailija kyntensä ja syntyyko räsynukesta, tuosta vanhan ajan mollamaijasta, joka aina joulun alla salaperäisesti lähti matkoille palatakseen uusin pulleroisin tyykivartaloin ja entisine guttaperkkapäineen pukin kontissa takaisin kotiin, uudenlainen posliiniposkinen, pitkäripsiset silmänsä sulkeva kiehtova, houkutteleva ja mukaansatempaava lukukokemus, kuten toivon, sillä tällä työparilla tutkintoineen olisi nähdäkseni tulevaisuutta sekä mahdollisuutta ja tilaa löytää ikioma paikkansa genren sisällä:)
- Mies ilman vihollisia on mies ilman periaatteita...
Entäpä mihin suuntaan Kulttuuri kukoistaa Arjan,
Kulttuuripohdintoja Tuijatan ja Rakkaudesta kirjoihin Annikan peukut osoittivat???
Lyyrillistä Eino Leinon, runon & suven päivää:
Lyyrilliistä Einon päivää myös sinulle. Kuuntelin tuossa mukavia laulun lurituksia, joita oli tehty Eikan runoista. Ihan meni jalan alle, mutta tuo saarimies ei innostunut.
VastaaPoistaRäsynukke, en muista olenko sen varannut. Toisinaan ei dekkarit innosta millään, ihan pitää pitää taukoa. Minulla on nyt tällainen historia/elämäkerta/fantasia-kausi menossa. Olisi jopa Hilary Mantelin muistelmat postaamatta. Oli muuten hyvä kirja. Huomasin, että olet postannut Mantelin kirjan :)
Kiitos Mai ja kyllä on Leinosta lurituksinakin iloksi:) Lapin kesä menee kyllä täällä läpi, mutta kun haihtuvi nuoruus, haihtuu myös siippa ...
VastaaPoistaJännä miten nuo genret jotenkin rytmittyvät, vaikea analysoida, minkä tekijöiden summana. Onko se vaan niin, jotta aika aikaas kutakin ja iskee saturaatio päälle? Yksi on ollut aika vakio: keväisin, kun ensiaurinko lämmittää ja kutittelee nenunnokkaa, alkaa runottaa...
Tervehdys!
VastaaPoistaTulin vaan moikkailemaan ja toivottelemaan ihanaa kesää. Kesäelämä vie aikaa, joten blogeissa kommentointi nyt vähemmällä. Minullakin dekkari-innostus uinuu tällä hetkellä, toiset rytmit nyt :)
Kiitos mieltälämmittävästä kesätervehdyksestä ja kauniita kesäpäiviä myös Sinulle:)
VastaaPoistaMeillä vilahti kesäkuu kaksi- ja nelijalkaisten lomailijoiden iloisessa seurassa ynnä tietoteknisten probleemain torppaamisessa, jotka Amigo rautaisella otteellaan taikoi tuonilmaisiin. Huh helpotus ja kiitoksemme hänelle. Viikon päästä vielä rakennamme perinteiset perhepäivälliset ja niiden jälkeen heitämme Höperö & Hömppä moodille kesätapahtumain ja luonnossa kulkemisen yms. hupsuttelun pariin...
En tiedä mitä kuvittelin "Räsynuken" tarkoittavan, mutta hyi kammotus sentään kun luin mistä on kyse. Jos valmiiksi nousee tukka pystyyn vaikka en vielä ole edes lukenut 😀Leppoisaa sunnuntain jatkoa murhajuttujen parissa! Eivät ne niin kammota kauniissa auringonpaisteessa. ☀️
VastaaPoistaNo, tuo minun räsynukkeni oli ihan kotoisa Iso-Iita, Colen oli himpun verran karseampi malli... Tämä on nopealukuinen teos, joten kyllä se tukka siitä takaisin taipuu.
VastaaPoistaUpea kesäkeli, jolle jatkoakin luvassa, joten uunituoreet terveiset Koiramäen Pajutallilta, jossa kävimme lehväistön siimeksessä aamupäiväkahveilla makoisine leivonnaisineen:)
Olen vähän samoilla linjoilla kanssasi, en päässyt tähän sisään vaikka loppuratkaisua lukuunottamatta tässä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa. Loppuun petyin, mielestäni lukijalle ei annettu mitään mahdollisuutta päätellä murhaajan henkilöllisyys. Mutta samalla odotan jatkoa, aion antaa toisen mahdollisuuden.
VastaaPoistaHenna: samoilla linjoilla siis. Yritin pähkiä, mikä tässä takkusi, ei varsinaisesti mikään, mutta...
VastaaPoistaWolf-Baxter työparille heltiää minulta myös mieluusti toinen yritys:)