Samuel Davidkin (s. 1983) on opiskellut Aalto-yliopistossa ja Kauppakorkeakoulussa ja on syntyperäinen helsinkiläinen. Hänen esikoisromaaninsa Esikoisten lunastus ilmestyi keväällä 2016. (Kustantaja)
"Yhdysvaltalainen diplomaatti saa surmansa keskellä Helsinkiä, Kauppatorin laidalla. Elämä päättyy tarkka-ampujan luotiin. Murha keskeyttää rikostutkija Leo Askon miellytävän vapaapäivän. Rikos näyttää selviävän hetkessä. Mutta jokin on pielessä. Askolle herää epäilys, ettei ihan kaikki ole sitä miltä näyttää. Ettei murhaaja ole se, joka on pidätetty. Ettei uhri ole aivan niin viaton ja kunniallinen diplomaatti kuin on annettu ymmärtää. Että asiaan liittyy suurempia, kansainvälisiä kuvioita. - Askon työpariksi siirrettu Daniel Janovsky on saanut kuolleen rabbi Klugmanin perinnön. Arvoituksen selvittely vie Janovskyn lopulta niin Berliiniin kuin Israeliinkin. Mikään ei oikeastaan ole sitä miltä näyttää. Ei murha, eivät ihmiset eikä kohta ehkä Lähi-idän karttakaan." (Lievelehti)
Esikoisen lunastus oli uusi raikas, tervetullut tuulahdus suomalaiseen dekkarigenreen, joten tähän uutuuteen tarttui mielihyvin. Otetaanpa aluksi Askolle nahkaisen asekotelonsa luovuttaneen vanhemman konstaapelin kolmen A:n muistisääntö:
Aatos, Abel , Anders: Nimet olivat kolme motiivia, jotka useimmiten löytyvät murhien takaa. Aatos tarkoitti ideologiaa, yleväksi luultua maailmankuvaa, uskontoakin. Abel puolestaan viittasi Kainiin ja Abeliin, veljesmurhaan ja sitä kautta kaikkiin ihmissuhteista kumpuaviin syihin. Vihaan ja rakkauteen, kateuteen ja mustasukkaisuuteen. Kostoon ja vallanhimoon. Häpeään. Aners taas muistutti Anders Chydwniukawat, jonka kasvot löytyivät tuhannen markan setelistä. Kolmas motiivi oli siis raha, materiaalinen omaisuus.
Kreetalainen paradoksi: - Olen ihminen. Sanon, että kaikki ihmiset ovat väärässä. Olenko siis väärässä? Ei, Daniel. Totuus on tätä vahvempi.
Osa ihmisistä luulee kaikenlaista, niin on aina ollut. Mutta hekään eivät voi vastustaa argumentteja. Eivät lopulta. Jos heidät haastetaan oikealla tavalla, tulee piste, jossa he joutuvat päättämään, onko valkoinen valkoista vai punaista. Ongelma on, että ihmiset eivät enää haasta ja väittele sillä tavalla...
Davidkin kirjoittaa sujuvasti ja selkeästi hyvällä kieliasulla. Seikkaperäistä ja eloisaa Helsinkikuvausta maustettuna ripauksella kulttuurihistoriaa.
Shakespeare ja Hamlet ovat intresantti ja näppärästi kehitetty kuvio.
Muutoin teos pitää sisällään runsaasti elementtejä: ikivanhan kolikon arvoitusta, kuolleita sieluja, Hotelli Tornia, ALIS-tietojärjestelmää, Hizbollahia, Rautakupolia ja Davidin linkoa, Suomea asekauppiaiden lintukotona ja Mezuzaa...
Aihioita ja osasia siis riittää, - olisiko vähempi ollut parempi/riittävästi, kun kirjailijan taidot kompaktimpaankin selkeästi riittävät?!
Tutkijapari Leo Asko - David Janovsky on saanut lisää syvyyttä ja rehevyyttä sitten esikoisen, mutta missä luuraavat tarinan naispersoonat -hahmojen sijaan? Vaikkei kirjallisuus suinkaan ole sukupuolisidonnaista juohtui lukiessa mieleen, olisiko tämä teos sujuvammin mieslukijan käteen istuvainen? Helsingin kaduilla oli kotoisaa toistamiseen talsia ja Torninkin Ateljeebaarissa on tullut tuokio jos toinenkin maailmanparannuksen merkeissä istuskeltua. Käypänen kesädekkari ja Leonard Cohenista - By the rivers dark - ehdottomasti lisäpisteet!!
Mitä tuumi teoksesta Tuijata. Kulttuuripohdintoja selviää klikkaamalla.
Shakespearen Antigonoksen kohtalon kuuluisin näyttämöohje: Poistuu karhu kintereillään. Tämä tyttö ei poistu karhu kintereillään, vaan valmistuu edellisviikonlopun Juniorimurmelitrion vauhdikkaasta ja innostavasta, joskin intensiivisestä menosta palautuneena vastaanottamaan viikoksi tulevat nelijalkaiset lomalaiset: arvoisan koiraherra U:n ja pentunakki S:n, joten luvassa on lenkkeilyä, raitista ilmaa ja naskalinteräviä pentuhampaita:)
Hau-hau, kesäistä viikonloppua & iloista mielentilaa:
Hau-hau, saariterveiset pupujen, peurojen, oravien, pikkulintujen ja vähän isompienkin lintujen ja hieman ällöttävämpien käärmeiden seurasta. Eihän sitä hyvää osaisi arvostaa, jos ei olisi sitä pahaa mihin verrata. Pitää hoksottimet terävinä ja äänijänteet saavat käyttöä ;) No vitsi vitsi. En joka kerta kilju, kun käärmeen näen.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua murmeleitten seurassa :)
Kiitos Mai, Sinä onnekas saaren tyttö merentuoksuissa:) Ja juuri noin, hyvä - paha/ vauhtia - rauhaa / pooli ja vastapooli tekevät elämästä mielekkään...
VastaaPoistaKäärmeet ovat kyllä väisteltäviä vikeltelijöitä ja sopiihan sitä joskus naisellisesti kirkaistakin, niin saapuupi Sir Galahad valkealla ratsullaan:) Lapsuuden Porkkalakesinä tuli tehtyä sinunkaupat käärmeiden kanssa, mutta koirallehan purema aiheuttaa lääkärireissun.
Heitettiin Kuopuksen pesue äsken lentokentälle ja nyt hauvavauva juuri torkahti jalkapöydän päälle, enkä tiedä kumpi meistä nauttii enemmän. Nautinnollista viikonloppua ja linnunlaulua luonnon helmassa Sinulle!
Tämä kirja menee ehdottomasti varaukseen. Kiitos, en ollut huomannut tätä uutta, esikoisen kyllä luin.
VastaaPoistaKoiruuksia ja aurinkoa päiviisi!
Davidkinilla on omaleimaisensa tapa kirjoittaa ja tässä on paljon kiehtovia, vieraampia elementtejä, joten ollos hyvä ja aurinkoa sekä inspiraatiota kesäpäiviisi:)
VastaaPoistaKiitettävää vauhtia luet kiinnostavia dekkareita. Kiitos taas yhdestä hyvästä esittelystä. Oikein kivaa viikonlopun jatkoa koirat kintereillä 😀
VastaaPoistaKiitos Rita A ja mukavaa, että tykästytti! Kirjaimellisesti koirat kintereillä tai pikemminkin pikkuriiviö varpaita ja matonreunaa pentuhampain järsien mennään sekä mutta ulkoilukertoja ja rapsutteluja piisaa. Hyvää lauantaimieltä Sinulle:)
VastaaPoista