"Yölintu", Samuel Bjørk, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2017, 398 s.,
suomentanut Päivi Kivelä.
"Samuel Bjørk (s. 1969) on kirjailijanimi, jonka takana on norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode Sander Øien. Hän on kirjoittanut viisi näytelmää ja julkaissut kaksi arvostelumenestyksiksi noussutta romaania ja kuusi musiikkialbumia. Minä matkustan yksin on hänen ensimmäinen trillerinsä." (Kustantaja)
"Linnunsulkien ja kynttiläasetelman keskeltä löytyy alastoman teinitytön ruumis. Jäljet viittaavat rituaalimurhaan, jota rikostutkija Holger Munch ja hänen työparinsa Mia Krüger alkavat tutkia. Kun nuori hakkeri lähettää poliisille karmaisevan videon, Holger tiimeineen joutuu kilpajuoksuun aikaa vastaan. Dekkarisarjan toinen, itsenäinen osa jatkaa Minä matkustan yksin -trillerin menestyskulkua." (Kustantaja)
Ensikättelyssä Mia Krüger, tämä kuunsäteeksikin kutsuttu, aiheuttaa taidoiltaan, asenteeltaan ja otteiltaan mielleyhtymän Stieg Larssonin Lisbeth Salanderiin. Liekö sattumaa tai onko kyseessä alitajuinen esikuva? Saattapi olla ihan ikioma kytkentäkaavionikin...
Tämä ei toki tahtia lukiessa haitannut, vaan Miasta muotoitui oma persoonansa epävakauksineen, lahjakkuuksineen ja epäiltyjen pään sisään livahtamiskykyineen.
- Munch: sytytti savukkeen ja mietti tuntemuksiaan. Ryhmänsä edessä hän ei niitä näyttänyt. Asiallinen. Hillitty. Rauhallinen. Rakentava. Juuri siksi hän oli pomo, hän ei koskaan näyttänyt muille miten tapaukset vaikuttivat häneen,
mutta nyt tunne tuli hiipien. Se mitä hän oli nähnyt Hurumissa, He olivat tutkineet monenlaisia tapauksia. Niitä riitti. Ja aina Munch tunsi myötätuntoa uhria kohtaan, ja tämän perhettä, oli hirvittävä tragedia menettää läheinen sillä tavalla,
mutta useimpiin tapauksiin hän kykeni kuitenkin suhtautumaan järkevästi.
Oli äkillisiä riitoja, jotka päättyivät onnettomasti. Rikollispiirien välienselvittelyjä. Mustasukkaisuutta. Yleensä tutkittavissa tapauksissa oli jonkinlaista inhimillisyyttä...
- Mia: oli päättänyt vetäytyä todellisuuden ulkopuolelle. Piiloutunut yksin pienelle ulkosaarelle. Ja hän (Munch) oli hakenut tämän takaisin. He olivat tarvinneet Miaa ja käyttäneet häntä, ja sitten heittäneet pois, jättäneet yksin.
Ei, hän (Munch ) perui mielessään, eivät he. Mikkelson se oli jättänyt Mian pulaan. Osasto. Systeemi...
Bjørk marssittaa areenalle white- ja blackhackeria, mirrorsia, Ghost-ip - osoitetta, livefeediä, pentagrammeja, salaseuroja, Ordo Templi Orientisin, okkultismia, höyheniä, kellareita, pöllön ja kaksijalkaisen Skunkin ynnä vaikka mitä.
Yölintu kätkee sisälleen monta tarinaa ja ihmiskohtaloa hajoamatta pirstaleiksi. Teos avautuu lukijalle kuin kauniisti tehty viuhka, rannaton meri maininkeineen tai näkymä tunturin laelta selkosille. Kirjailija hallitsee vakaaotteisen kerronnan, hänen hahmoissaan on luonnetta ja riittävää syvyttä. Tämä Yölintu lehahti kevyesti lentoon ja sen liito kantoi!
Höyheniä ovat pöläytelleet: Annika/Rakkaudesta kirjoihin ja Mai/Kirjasähkökäyrä sekä Ulla/ Luetut Ullankirjat.
Tee mitä tahdot on oleva koko laki. Rakkaus on laki, rakkaus tahdon alla. (Theleman laki)
Yönselkään huhuili:
Kyllähän heissä samaa on Lisbethissä ja Miassa, rikkinäisiä nuoria naisia, mutta Lisbeth on voimanainen kaikestaa kokemasta huolimatta. Mia on välillä niin reppana, että ihan hirvittää ja silti minä tykkään hänestä.
VastaaPoistaOnhan nämä Bjørkin kirjat täynnä rituaaleja ja jopa fantasiaan liittyvää materiaalia, mutta ainakin minä tykkään tällaisesta erilaisuudesta mikä poikkeaa normidekkarista.
Kiitos Mai; siloteltu ja sliipattu jää valjuksi kiiltokuvaksi, eikä herätä mielenkiintoa. Mia-rihveli teki mieli koppaista tiukasti syliin, antaa itkeä tyrskyttää, niistää nenä ja lohduttaa, jotta kyllä elämä kantaa...
VastaaPoistaErilaisuus puri ja mystiikka kiehtoo - tiettyyn rajaan asti. Näppärä teos. Aurinkoa ja iloa viikon jatkollesi:)
Kirja oli tosiaan jo osin lähellä fantasiaa, mutta minä tykkäsin kovasti.
VastaaPoistaSamoin, meni jo sille puolelle, että yksi luku vielä.
VastaaPoistaPääskyjä näkyy nyt jo useampia taivaalla, annan niille suunnan sinne päin iloksesi:)
Viuhkavertaus tuntuu kivalta. Siinä tarinan moninaisuus suorastaan avautuu lukijalle 🙂 ja sitä voi katsella paljon kerralla kun se on avautunut.
VastaaPoistaKaksijalkainen Skunkki olisi mojovaa tavata 😀
Kiitos Rita A; tämä Skunkki onkin ko. eläintä mallaavine hiuskuontaloineen nörtinsorttinen, mutta mojova sellainen. Tilttitilanteissa suotava ja arvokas livenäkin saatavillaolija noin kesymallisena:)
VastaaPoistaVekkulin näköinen veijari nelijalkaisenakin, joskin odourissaa lienee säätämisen varaa näin ihmisnenulla nuuhkaisten...