Kaikilla päivillä on luonteensa ja kulkunsa. Eilispäivä alkoi hilpeästi: kauppareissulla lukulasit nenänpäällä keskittyneesti kauppalistan saloja tutkaillessani pölähdin keskelle iloisesti hälisevää Tikru-, Nasu- ja pupuasuista, teddyhaalareihin sonnustautunutta tyttöparvea.
Täysin spontaanisti näystä riemastuneena täräytin: "Olette te vaan upeita ja ihania! Hauskaa penkkaripäivää ja tsemppiä kirjoituksiin!"
Näillä neitokaisilla oli tilannetaju ja käytöstavat kohillaan: he muodostivat piirin ympärilleni, kumarsivat ja niiata niksauttivat ja kuorossa korrektisti loitselehtivat lausuman: "Kiitos Teille ja hyvää päivänjatkoa!"
Tätä hilpeänhauskaa tyhjästä polkaistua tapahtumaa ja ilonpitoa keskellä HeVi-osastoa seurasi paheksuvakatseisten, mykkien ruttunaamojen harmaa massa selkeästi päätään puistellen malliin: tuollakin ongelmajätemummolla on taas aamulääkkeet ottamati ja sillä viiraa vinhasti; tui-tui.
Abit kiipesivät ketterästi kuorma-autonsa lavalle, heilauttivat kättään ja ajaa hurauttivat matkoihinsa. Minä tyttö puolestani painelin frissalle ja hapannaamat jäivät haalimaan potaattejaan.
Mikä porukoita oikein vaivaa? Elämätön elämäkö?? Yllätyshauskan kokeneena ja siitä ilahtuneena
pohtii:
Höh hapannaamoille ja iloinen hatunnosto riemastumiskykyisille mummoille! Onnellinen se, jolla vähän viiraa :)
VastaaPoistaKiitos Katja kannustuksesta ja hatunheilautuksesta! Tuo riemu tuli niin abien sydämestä ja nauravaisista silmistä, että se vei mennessään. Viirailemisiin:)
PoistaIhanaa spontaaniutta sekä sinulta että penkkaritytöiltä! No just se - elämätön elämä, tiukkapipoisuus ja uskalluksen puute. Yhdyn Katjaan - sopiva viirailu lisää elämän mielekkyyttä. Ihan jokaisessa iässä.
VastaaPoistaKiitos riitta k kivoista sanoistasi! Ilo on asia, joka mielestäni jaettaessa vaan tuplaantuu ja kumuloituu, eikä se ole keltään pois... Arjen harmaus harmeineen pitää kyllä huolen itsestään. Mukavaa viikonloppua ja tintin tititystä Sinulle:)
PoistaMinä näin myös joukon iloisia abeja hauskat vetimet päällä. Olin autossa, joten en päässyt huutelemaan, mutta hymy heräsi ja muistot. Rupesin siinä sitten miettimään, että kauanko on omasta vastaavasta päivästä ja karkkien heittelystä Lahden kaduilla. No, kauan on... huh huh.
VastaaPoistaVoi harmi, ettet päässyt huuteluetäisyydelle rajattomaan riemuun. Jep, laskutoimituksia tein minäkin oikein sormien kanssa. Paljon on virranut vettä sitten tuon kuvan oton, ja päivä oli yksi riemukkaimmista sekä huolettomimmista elon tiellä. Mutta kuten olet todennut: kaks eteen, yks taakse - not bad - ja riittävän hyvä. Liukkaita latuja ja keväistä mielentilaa Sinulle:)
VastaaPoistaOli niin ihanaa lukea tuosta kokemuksestasi että hymyilin itsekseni. Hurraa sinulle ja spontaanille reagoinnillesi ! 💚Hymyni hyytyi kun kerroit noiden ruttuturpien paheksunnasta. Mälsää porukkaa ☹️Itsekin olen aika välitön tyyppi, eli olen kerran pari hapannaamoja joutunut näkemään. Enimmäkseen kuitenkin vain hyviä reaktioita 💜Jatketaan samaa 😀
VastaaPoistaVoi kiitos ihana Rita A; hymy palautukoon huulillesi. Ensinnäkin kunnon tilannekomikkaa ei voita mikään, toisekseen tässä kohtaa elämää ei ole mitään hävittävänä, vaan kaikki voitettavana, joten jatketaan me tytöt entiseen malliin ja hankitaan lisää naururyppyjä silmänurkkiin, niin silmäiskutkin ovat näyttävämpiä... Maanmainiota viikonloppua:)
VastaaPoistaOmat pojat olivat muistaakseni vanki ja haamu, teemana oli hyvikset ja pahikset. Eihän niitä voinut katsella nauramatta. Oi niitä ihania vanhojen tansseja. Ilo irti elämästä aina kun se on mahdollista :D
VastaaPoistaKiitos Mai! Vanki & haamu; toivottavasti hyvikset ovat sittemmin voittaneet! Vanhojen tansseihin olemme juuri lähdössä katselemaan kuinka taipuu Amigolta tango yms:))
VastaaPoistaHieno valokuva jutussa.
VastaaPoistaSuomi on henkisesti siinä tilassa, että kaikesta rutistaan ja itketään, kenelläkään ei saisi olla hauskaa. Toisaalta selviä ohjeita ei noudateta eikä viranomaisia kunnioiteta.
Turussakin poliisi oli antanut tiukkoja ohjeita penkkariajeluista, joita yleisö ei ollut noudattanut. Rutina ja piittaamattomuus niittävät ikävää satoa.
Jokke, kiitos kommentistasi! Kuva on a.D, 1965. Jotenkin tuntuu nykyisin menevän niin, että kaikki mikä ei nimenomaisesti ole sallittu, on kielletty. Ja ohjeilla ja kunnioituksella pyyhitään kanveesia...
VastaaPoistaViimeisen lauseesi allekirjoitan täysin ja tuo sekä huolestuttaa että on surullista(: Olen sitä mieltä, että yhteiskunta on tasan tarkkaan niin vahva kuin sen heikoin lenkki; miksi yhteisöllisyys on niin vaikeaa?