"Nähty. Elämä", Jouni Inkala, Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2017, 83 s.
Ulkoasu: Elina Warsta.
"Fil.lis. Jouni Inkala (s. 1966 ) on kansainvälisesti yksi tunnetuimmista runoilijoistamme, joka kutsuttuna ja moniaalle haluttuna vieraana on vienyt suomalaista runoutta maailmalle erilaisissa tapahtumissa ympäri Eurooppaa. Vuonna 2013 häneltä ilmestyi valikoima runoja unkariksi, vuonna 2014 saksaksi ja helmikuussa 2017 ilmestyi Antonio Parenten kääntämä valikoima italiaksi. Aiemmin hänen runojaan on käännetty 20 kielelle. Vuonna 2017 tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä kun Inkalan esikoiskokoelma Tässä sen reuna (WSOY) ilmestyi. teos sai J.H. Erkon palkinnon (Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon edeltäjä) vuoden parhaasta esikoisteoksesta ja nousi Finlandia-ehdokkaaksi." (Lievelehti)
"Jouni Inkalan kahdennessatoista runokokoelmassa elämä näyttäytyy niin ihmeellisenä, yllätyksellisenä ja merkillisenä, että siitä on pakko tehdä numeroa – numeron jälkeen... Runojen verevä monimuotoisuus vertautuu elämän monimuotoisuuteen, lukijan kiitollinen osa on riemastua, liikuttua ja viisastua. Kokoelman viimeisen sivun jälkeen tekee mieli palata saman tien alkuun, sillä Inkalan sanojen synnyttämä todellisuus kutsuu yhä uusiin tulkintoihin ja seikkailuihin." (Takakansi)
Pidettävä yllä luottamus
toteutumattomiin
vielä kerran toteutuviin, niin kuin pidetään yllä luottamus
kaikkein vaativimpinakin aikoina
puhdassydämisyytensä
säilyttävään ihmiseen.
En tiedä, missä Inkala on minulta kaikki nämä vuodet piileksinyt, mutta olen vilpittömän ilahtunut ja ihastunut siitä, että tiemme nyt kohtasivat ja varma siitä, ettei tämä tapaaminen jää ainoaksi.
Tämä on runokokoelma, jota ei lueta yhdellä istumalla. Yhden runon luettuaan huomaa palaavansa siihen takaisin. Inkalan teksti avaa monia ovia omaleimaisuudessaan ja hänen maailmansa on sekä avoin, avara että ilmava.
Kahdeksas vuosihääpäivä
hakee kyllästyttyään uutta symbolia.
Simpukka: "Se olen minä, sillä kahdeksassa vuodessa,
helmi kyllä ehtii kehittyä, jos on kehittyäkseen."
Onni: "Minäpäs, sillä vain minun ääneni
kykenee laulamaan saman päivän aikana saman melodianpätkän
kaikkiaan kahdeksan kertaa, joka kerralla oktaavia ylempää."
Viuhka: "Minäpäs, sillä olen ollut läpi vaihtuvien dynastioiden
yksi kahdeksasta valitusta, kahdeksasosakuolematon!"
Aurinkokunnan ulkopuolinen planeetta: "Kaikesta edellä sanotusta huolimatta
vain minun tavallani kaksi kuuta seilaa yhteisellä kiertoradalla
ja kumpikin vuorollaan
kannattelee harteillaan toista.
"Se, että jokaiselle
annetaan elämämme alussa tietty määrä toteutuvia haaveita
mutta kukaan ei tiedä etukäteen kuinka monta
eikä sitä kuinka monta niistä on jäljellä
eräänä elämän hetkenä ---"
Inkalan polveileva ajatuksenkulku, tekstin rakenne ja poljento miellyttivät ja puhuttelivat sekä silmää että sielua. Elämänmyönteinen ja väljä teos. Huima ja nautinnollinen lukukokemus, jolla on hyvä avata vuoden 2017 kirjallisuuspostaukset. Toivoa sopii, että jatko on yhtä innostavaa ja antoisaa kuin Inkalan seurassa tehty avaus!
Elina Warsta on onnistunut erinomaisesti - jälleen kerran- kokoelman ulkoasun luomisessa; niin yllättävä valinta kuin meduusa kanteen onkin, se toimii upeasti!
Tehdään elämästä numeroa! Pallon joka kolkassa joku aina huudahtaa: "Nähty, elämä!"
Voi, sinä jo luit tämän! Minulla odottaa lukupinossa. Kerran jo aloitin mutta mielentila ei ollut sopiva. Inkala on muuten persoonallisen ja filosofisen näköinen - jos nyt saa kirjailijan ulkomuotoa kommentoida :) Kansi on aivan mahtava!
VastaaPoistariitta k,; tämä on teos, joka ilman muuta - kuten moni muukin - on mielentilasidonnainen. Monasti jää tökkivä huilaamaan ja sitten uusi mahdollisuus, mutta vain yksi, jotteivat Pisan tornit yöpöydällä romahda kaameaksi kasaksi lattialle. Toivottavasti annat Inkalalle toisen kierroksen ja löydätte yhteisen sävelen:)
VastaaPoistaKiitos että esittelit. Kylläpä vaikuttaa monisäikeiseltä ja viisaalta, elämää ja maailmankaikkeutta syleilevältä ⭐️ Sitä aina ihmettelen ja mietiskelen millainen homma on kääntää runoutta eri kielille, kun proosankin kääntäminen on kimuranttia.
VastaaPoistaRita A, ole hyvä, ilo oli puolellani, sillä tämä löytö yllätti positiivisesti:)
PoistaTuon ihmetyksesi jaan täysin, sillä vaikka olen työelämässä kielenkääntäjänäkin toiminut, mikä olikin tosi kiinnostava rupeama kun vielä joskus sai kielestä toiseen veivata, niin runouden kääntäminen on kyllä taastusti taito- ja tekniikkalaji, jonka taitajaa ei voi kuin kunnioittaa ja Sinun sanoillasi sombreroa korkealle kohottaa!
Kohotan sombreroa kielenkääntäjän taidoillesi 🌵Olen mennävuosina suostunut kääntämään yhtä sun toista, mutta koin sen niin tuskalliseksi että lopulta kieltäydyin kategorisesti. Olen kieltenope, en kääntäjä, totesin. 🙂 Enimmäkseen siinä aina pääsi etenemään, mutta voi herramunjee niitä kohtia joihin juuttui tuntikausiksi !
PoistaKerran käänsimme englannin ryhmässä englantilaisen opettajamme johdolla Eino Leinoa ja se käännöksemme julkaistiinkin jossain, eli voi (juuri ja juuri) mainita runoutta kääntäneeni. Siitä pieni sulka sombreroon.
Rita A: on taito todeta, mitä itse on, jottei jatka väkisin vääntämistä ja tee itselleen hallaa! Tuo jumiutuminen kääntäessä koetteli kyllä naista ja hermoja, kärsivällisyys kun ei kuulu hyveisiin, mutta sitkeys pelasti...
PoistaOn kovin kaunis ja harmoninen kansi. Runoja pitäisi lukea enemmän. /Tiia
VastaaPoistaJep Tiia, Elina Warsta tekee uskomattoman tyylikästä jälkeä!
PoistaRunot kulkevat lukemistossa minulla puuskittain, aina ei istu mielentilaan ja väkisin ei kannata vääntää. Keväällä useimmiten runottaa; on ihana istua ensimmäisten kevätauringon säteiden kutitellessa poskia ulkona runokirja kädessä fiiliksessä, että maailmassa sittenkin kaikki on hyvin:)
Yhdyn kommentteihin Warstan taidoista. Hän onnistuu visualisoimaan tektin ytimen ja valita siihen sopivan tyylin. Runoist pidin myös kovasti - aika kirjava kokoelma, elämänkaltainen siis. Kokoelman toisesta osaan ihaistuin tosissaan. Helemiä jokainen runo. Postattu on :)
VastaaPoistaTuija kiitos kommentistasi! Lukeuden Elina Warstan ihailijoihin. Hän on sen verran taitava, että poikkeuksellisesti, kuten Hotakaisen Henkireiän postauksessa mainitsin, olisin poiminut kirja kannen perusteella hyppysiini ja samaa pätee esim. Kontion ihanan Koira nimeltään kissa-teoksen suhteen. Ja nyt postauksesi pariin:)
VastaaPoista