torstai 20. lokakuuta 2016
Ilkka Remes: "Kiirastuli" - ex Libris...
"Kiirastuli", Ilkka Remes, WSOY, 2016, 422 s.
Ilkka Remes (s. 1962) ei julkisuuden valoikeiloissa paistattele eikä itseään brändäile vaan tämä tuottelias kirjailija antaa teostensa puhua. "Hän vietti lapsuutensa itärajan tuntumassa ihmetellen taivaalla pakkasyössä näkyviä outoja valoilmiöitä - Neuvostoliiton ohjuskokeita. Ne saivat hänen mielikuvituksensa liikkeelle. Vuosia myöhemmin kypsyi ajatus jännitysromaaneista, joihin lukijat eläytyisivät niin vahvasti etteivät malttaisi laskea niitä kädestään." (Lievelehti)
"Kahtia jakautuneelle kansalle koittaa tuomiopäivän aamu. Keuruun vanha puukirkko palaa. Poliisi ja valtamedia pimittävät valokuvan kirkon seinästä, johon on maalattu islamin symboli. Kuva vuodetaan sosiaaliseen mediaan rähjähtävin seurauksin. Samaan aikaan Venäjän Suomeen kohdistama epävakauttaminen ajaa maan rajuun ratkaisuun. Pelastukseksi tarkoitettu puolustusliitto Yhdysvaltojen kanssa repii kuitenkin syvän railon kansalaisten välille. Amerikkalaisjoukkojen ilmestyminen Suomen kamaralle osoittautuu pian kansakunnan kohtalokkaimmaksi erehdykseksi. Vihapuhe ja someraivo hautautuvat pakokauhuun, kun Kreml turvautuu pirullisimpaan aseeseensa Suomea vastaan: 1300-kilometriä leveä muuri avautuukin portiksi." (Takakansi)
Spoileristiksi en tässä käy joten lyhyesti: tarina jatkuu varsin, jopa hätkähdyttävän ajakohtaisissa merkeissä, mikä onkin Remeksen vahvuus eli "Jäätyvän helvetin" jälkeisestä tilanteesta: Kun Ruotsi oli ennakkoon suomalaisille ilmoittamatta - tyylilleen uskollisesti - päättänyt hakea Natoon, eivät venäläiset olleet jääneet odottamaan suomalaisten vääjäämätöntä seuraamista Ruotsin perässä.
Kuusi kuukautta sitten, helmikuun paukkupakkasilla, venäläiset olivat katkaisseet sabotaasi-iskuillaan ja kyberhyökkäyksillään Suomesta sähköt useiksi viikoiksi, lamaannuttaneet maan ja tuoneet sitä seuranneen sekasorron keskellä joukkojaan Ahvenanmaalle ja Hankoon luoden alueelle jäätyneen konfliktin,
joka esti maan Nato-jäsenyyden...
Ahvenanmaa ja Hanko juohtivat ajatukset Suomen Neuvostoliittolle 1944 50-vuodeksi vuokraamaan Porkkalan alueeseen, joka palautui Suomelle 1956. Ukkini hankki tuolloin Inkoosta mökkitontin ja kun ajaa köröteltiin pitkin huonokuntoisia maanteitä sinisiksi maalattuja talonrötisköitä alta kulmain katsellen, oli auton hiljaisen kireähkö tunnelma tuolloisen kymmenvuotiaankin helposti aistittavissa. Mitä isovanhempieni ja vanhempieni, noiden sodankäyneiden viipurilaisten ja evakkoon joutuneiden mielissä pyöri,
on mahdotonta kuvitella... Nuo lapsuuden koskaan päättymättömät, ajattoman ajan kesät maalla isovanhempien hoivissa jättivät unohtumattomat kultaiset muistot, joista olen heille kiitollinen.
- Suomen ja Venäjän suhdetta kuvaava vertaus: jossa maat olivat kuin epäsuhtainen ja ongelmainen aviopari, jossa mies oli aggressiivinen, äkkipikainen ja uhkaava vaimoaan kohtaan. Vaimo yritti toimia siten, ettei mies saisi aihetta uusiin ärtymyksen puuskiin. Silti mies tarvittaessa keksimällä keksi syyn painostukseen. Vaimo yritti jo ennakolta aistia mistä tuuli milloinkin puhalsi ja mitä mies kulloinkin voisi sallia ilman tukalia seuraumuksia. Ja ennen kaikkea: kun mies riehaantui jostakin vääräksi tulkitsemastaa elkeestä, alkoi vaimo syyttää siitä itseään....
Levoton ja ennalta-arvaamatonhan tämä maailma on jopa niin, että lukuisten dystopia teosten rinnalle alkaisi kaivata utopia-sävytteistä luettavaa ihan vaan vastapainoksi. Kysymys kuuluu - huomioonottaen strutsireaktion mielettömyyden - onko tämän tyyppinen aihevalinta omian lietsomaan uhkakuvia vaiko selkiyttämään, lisäämään varautumista tai peräti jos ei poistamaan niin hälventämään niitä? Entä onko ennakoitu ajanhermoisuus riskaabelia, voiko se kääntyä itseään vastaan?
Remes on pitkän linjan kirjailija, jolla on oma vankka lukijankuntansa.
Hän kirjoittaa pärstä peruslukemilla totista asiatekstiä, jossa johdomukaisuus ja faktat ovat kohdillaan kuten tässä jopa nykypolitiikkojen oikeat nimet, turhia tunteilematta tai hahmojaan rehevöittämättä. Tyyli lienee suoraviivaisuudessaan ja selkeydessään varsinkin mieslukijoiden suosiossa. Itse olen lukenut uran alkupään teokset ja jättänyt Remeksen tauolle Vaarin rentoutumislukemisen varaan, kunnes nämä kaksi viimeistä otin ajankohtaisuudenkin vuoksi -demilitarisoitu Ahvenanmaahan on ollut viime aikoina paljon tapetilla -
lukusille pitkästä aikaa.
Remes elää hivenen ennakoiden ajan sykkivällä valtimolla. Kiirastuli, jolle kirjailijan mukaan jatkoa on luvassa, löytää taatusti tiensä moneen isänpäivän lahjapakettiin samoin kuin pukinkonttiin miespuolisen lukijakunnan suureksi iloksi ja virkistykseksi!
"Prediction is very difficult, especially about the future" totesi nobelisti Niels Bohr aikanaan...
Mutta spekulointi äärest' intresanttia:
Remes on tosiaan "ajankohtainen", ja hänellä kaikki uhkakuvat laukeavat, ja ne yleensä yksi ihminen hoitelee. Olen lueskellut Remeksen alkupään tuotantoa, eikä kaikki hänen uhkakuvansa ole lauenneet. Nato-kysymys on ollut oikeastaan vakioaihe useimmissa hänen kirjoissaan.
VastaaPoistaNäin on Jokke; rakenne on pysynyt varsin samana läpi tuotannon ja ajankohtaisuudesta otettu kulloinenkin teema, mutta Remeksellä on oma lukijakuntansa, johon en varsinaisesti kuulu...
PoistaKirjahyllyistä löytyisi useampi Remes, joita olen ostanut isänpäivä/joululahjoiksi. Jostakin syystä mies ei ole lämmennyt niille, joten voisin ehkä itse lukea ainakin yhden.
VastaaPoistaBloggaamasi kirja kuulostaa hyvältä. Tulevaisuuden visioiminen on aina kuulunut lempilukemistooni. Olen jopa opiskellut sitä.
Mai, voi kuinka mielenkiintoista Sinä onnekas visionninopiskellut! Oliko antoisaa?
PoistaEipä ole meidän Vaarikaan näiden uutuuksien perään, lukee kyllä helppolukuisina välipaloina jos yöpöydälle lykkään eikä houkuttelevampaa ole tarjolla. Ajankohtaisuus sai tarttumaan näihin kahteen viiimeiseen...
Luulenpa totisesti että vetää miespuolisia lukijoita enemmän puoleensa kuin naisia. Siinä hyvä joululahjavihje etenkin niille joita historia kiinnostaa. Lukutoukka-isääni saattaisi hyvinkin kiinnostaa.
VastaaPoistaJoo Rita A: tää on niin miesten juttu. Vai saako nykyään puhua miehistä ja naisista, kun ei pojista ja tytöistäkään?? Pirskatti ihmiset/persoonat hankalaksi menee...
VastaaPoistaJoululahjat = kirjat pääsääntöisesti ja niiden valitseminen & pähkiminen on tosihauskaa!!
Keinotekoista tasa-arvoistamista yritettiin Amerikoissa 10 vuotta sitten, eli ei saanut puhua erikseen pojista ja tytöistä. Homma julistettiin toimimattomaksi ja tarpeettomaksi kiihkoiluksi, mutta eikös sitä nyt sitten ajeta Suomessa? Hohhoijaa. Minä olen nainen ja ennen olin tyttö. Olen kyllä myös ihminen ja henkilö, mutta miksi minusta pitäisi väkisin tehdä sukupuolineutraali? :D
PoistaSamaa mieltä että joululahjojen suunnittelu on huippuhauskaa.
Ja joulukorttien ja (jos ehtii) runojen väsääminen :)
Jep Rita A: tytöt tyttöinä ja pojat poikina, mutta kaikki tyynni persoonina & Ihmisinä ja mieluiten juuri tuolla isolla I:llä. Roolit ja sukupuolta osoittavat piirteet ehkä lähentyvät toinen toisiaan, mutta jätetään suosilla neutrit saksankieleen tällä haavaa. Ja ootellaan, josko alkais runottaa:)
VastaaPoistaKiitos postauksestasi, tämä saattaa päätyä eräälle sukulaiselle joululahjaksi! :)
VastaaPoistaMukavaa jos oli lahjavinkiksi! Kirja on mitä mainion annettava, kun sen voi säätää vastaanottajan mukaan ja itse fundeeraminen on hauskaa puuhaa etenkin jos ikä- ja harrastushaarukkaa on vastaaottajien joukoissa. Onnistuneita valintoja pukinkonttiin:)
VastaaPoista