"Ihmeiden tie", John Irving, Tammen Keltainen kirjasto, 2016, 600 s.,
suomentanut Kristiina Rikman. Hassunhilpeä, sisältöä peilaava päällys: Timo Mänttäri.
John Irving (s. 1942) palkittu ja rakastettu kirjailija sekä moniaitten riemastuttavien lukutuokioiden tuottaja. Washington Post toteaa tästä uusimmasta: "Irving on vertaansa vailla sommitellessaan pöyristyttäviä epäonnen ilmentymiä, jotka sijoittuvat johonkin sattuman ja kohtalon välimaastoon."Lähetyssaarnaajan ja transversiitin adoptiopoika, kirjailija
Juan Diego Guerrero on lähdössä Filippiineille. Nuorena annettu lupaus velvoittaa, vaikka verenpainelääkitys saa olon nuopeaksi.
Muistotkin alkavat kadota ikään kuin Neitsyt Marian nenään liittyvää tapahtumaketjua, jonka seurauksena meksikolaisella kaatopaikalla varttuneesta rammasta pojasta kasvoi menestyskirjailija ei olisi koskaan tapahtunutkaan. - Oaxacalaisen kaatopaikan kupeessa eletään uudestaan onnettomuus,
joka rampautti Juan Diegon, La Maravillan sirkuksessa vastassa on Lupe-siskon traaginen kohtalo. Mexico Cityn Ihmeiden tiellä kuljetaan rinta rinnan pappiskokelas Edward Bonshaw'n kanssa.
- Tragikoomisten kierrosten kiihtyessä samaa tahtia Juan Diegon läpättävän pulssin kanssa on selvää, että jokaisen elämässä koittaa hetki, jolloin on aika päästää irti - molemmat kädet.
Vain siten voi todella matkata menneeseen, missä polut joita seuraamme loppuamme kohti, ovat vasta alussa.(Lievelehti)
- Teoksessa todetaan, että jokaisen elämässä on hetki, jolloin on päätettävä minne kuuluu.
Sillä hetkellä kukaan ei kannattele sinua. Sillä hetkellä kaikki ovat taivaskävelijöitä.
Kenties isot päätökset on tehtävä ilman turvaverkkoa. Jokaisen elämässä tulee hetki,
jolloin on päästettävä irti. Tämä karu totuus pätee elävässä elämässäkin...
Sirotellen pieniä viisauden ja totuuden helmiä lukijan poimittavaksi Irving, jossa eittämättä on myös pientä filosofin virkaa, iskee tarinaa suurella lekalla ja tarjoaa meille harvemmin pääroolissa olevista kaatopaikan lapsista eräänlaisen meksikolaissyntyisen sittemmin Keskilännen ja Iowan miehen, Juan Diegon kehityskertomuksen. Irvingillä on lahja luoda hervotonta tilannekomiikkaa kuin varkain ja vaivihkaa kutoa elämän räsymattoon värikkäitä raitoja madonnain- ja neitsytnpystien, vaaleiden tai tummempien kuvia kummemmin kumartelematta.
Kotvasen matkaa, pikemminkin tässä tapauksessa meno-paluulentoja, tarina polki tyystin paikallaan siksakaten ja eestaas sahaten Juan Diegon hyppiessä arvoituksellisten aaveleidien: äiti- Miriamin ja tytär- Dorothyn hekumallisesta sylistä toiseen sekä surutta popsiessa vuoronperään Viagraa ja beetasalpaajia, tuolloin lukuinto lässähti. Teos ei yllä Irvingin parhaimpiin, mutta tarjolla on ehdottoman hauska ja mielikuvituksen rajoja rikkova kertomus, joka vie matkalle kaatopaikkalasten, sirkuksen, kilpailevien madonnojen jne. maailmaan, ja joka istuu vaivatta alkavan kesän riemukkaisiin tunnelmiin sekä on pilvisemmänkin päivän tai sumeammankin surumielen pelastaja.
Kristiina Rikmannilta taattua, laadukasta käännösjälkeä!
Alkulehdeltä: On armaan syli retken pää. William Shakespeare, Loppiaisaatto.
Jos näin onnekkaasti pääsee käymään, hyvä niin...
Hersyvän kirjeen Johnille on kirjoittanut Lumiomenan Katja:)
Jonkinlaisena punaisena lankana kerronnassa toimii:" Haud ullis labentia ventis"
- "Ei tuulten tuiverrettavissa". Tästä, jos mistä kannattaa pitää kiinni!
Taipua saa, vaan ei taittua:
Olen lukenut joitakin esittelyjä tästä kirjasta ja päättänyt, että taidan unohtaa. Mieleeni ei tulisi ostaa tuota kirjaa.
VastaaPoistaEnpä ostaisi omakseni minäkään, Irvingiltä löytyy parempiakin hyllyntäytteitä ja uudellenluettavia. Kommetistasi kiitos ja kesäistä viikonloppua Sinulle:)
VastaaPoistaIrwin on 'tuivertelija'. Toisinaan mieheltä syntyy mestariteoksia ja sitten yhtäkkiä tällaisia. En ole itse lukenut kirjaa. Ehkä jätän väliin...
VastaaPoistaYhden sanan huippukiteys tästä epistolasta!! Tässä tiessä olisi riittänyt ihmeiden mutkia oiottavaksi...
VastaaPoista