"Camille", Pierre Lemaitre, Minerva Kustannus Oy, 2016, 336 s., suomentanut Sirkka Aulanko.
"Pierre Lemaitre (s. 1951) on Ranskan suosituin ja arvostetuin dekkarikirjailija, jonka rikosromaaneja on myyt yli 20 maahan. Kansainvälinen Crime Writer's Association palkitsi Pierre Lemaitren vuonna 2015 jo toistamiseen vuoden parhaasta rikosromaanista, Camillesta. Edellinen International Dagger-palkinto tuli vuonna 2013 Lemaitren mestarillisesta dekkarista Alex, joka on myynyt yksistään Ranskassa yli 175 000 kappaletta. Aiemmin Lemaitrelta on ilmestynyt suomeksi Concourt-palkittu historiallinen romaani Näkemiin taivaassa." (Takakansi)"Anne Forestier osuu keskelle aseellista ryöstöä Champs-Elysées’n koruliikkeessä. Hänet ruhjotaan lähes hengiltä, mutta se on vasta alkua hänen koettelemuksilleen. Avuttomana sairaalasängyssä viruva Anne on hengenvaarassa, sillä hänen pahoinpitelijänsä on edelleen vapaalla jalalla. Kaikesta päätellen tämä haluaa päästä lopullisesti eroon koruryöstön silminnäkijästä. Annen ainoa turva on ylikomisario Camille Verhoeven, joka on valmis luopumaan kaikista periaatteistaan suojellakseen naista, johon hän on rakastunut.
Camille ottaa johdettavakseen tutkinnan tapauksessa, johon hän on poliisijohdon tietämättä henkilökohtaisesti sidoksissa. Tilanne on niin tulenarka, ettei hän voi paljastaa tutkimukseen liittyviä yksityiskohtia edes lähimmälle työtoverilleen. Kaikkia mahdollisia säännöksiä rikkoen Camille käy yksin kamppailuun pirullista vihollistaan vastaan. Vaan kuka on tuo nainen,
jonka vuoksi Camille on valmis uhraamaan koko poliisiuransa?" (Takakansi)
Camille on viimeinen osa Verhoeven-trilogiassa, jonka edelliset osat ovat nimeltään
Irène ja Alex. Alex oli yhdellä sanalla immersoiva teos! Tämä uusin jatkaa samaa tyylipuhdasta tekstintuottoa ja juonenkiehnäystä pienin filosofoivin vivahtein. Tapahtumat sijoittuvat muutaman tiivistunnelmaisen päivän sisään ja niitä tarkastellaan lähinnä kahden persoonan silmien läpi: yhtäältä piiruntarkkaa työtä ja ykkösluokan ammattitaitoa itseltään edellyttävän tappajan ja toisaalta itsestäänselvästi pääroolin omivan Camillen kautta. Camille, tuo pieni vaan ei pienisieluinen, jääviysongelmat surutta nurkkiinnakkeleva, kuriton kakara, poikkeuksellisen lahjakkaasti muotokuvia lehtiöönsä viivaileva ja lukijan kaikki sympatiat vaivatta keräävä Camille.
Sisältöä heijastava alkulehden sitaatti: Tiedostamme vain sadasosan siitä, mitä meille tapahtuu. emmekä tiedä, miten pieni osuus taivaasta on palkkana tästä helvetistä. William Giddis,
The Recognations.
Vaikka sortuukin esimiestensä mukaan tutkinnan pyörteissä massiivisine poliisioperaatioineen "etniseen profilointiin", hän tyynesti toteaa vain tekevänsä työtänsä, "suojele ja palvele" - moton mukaisesti. Jarruttelu ei kuulu Camillen vahvuuksiin, vaan hän muistelee takaa-ajon vauhdin kiihtyessä autokouluaikaisia oppejaan: kun tulet huonossa kulmassa mutkaan, sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit jarruttaa, mutta se ei kannata, sillä silloin voit huonossa lykyssä ajaa kokonaan suoraan metsään. Parempi vaihtoehto on päinvastoin painaa kaasua, mutta pystyäksesi tekemään sen, sinun on tukahdutettava itsesuojeluvaistosi, joka yrittää kaikin voimin komentaa sinua pysähtymään.
Tätä teosta lukiessa ei tule mieleen jarrutella, sillä sen tasoista ja laatuista kielellistä ulosantia sekä mielenkiinnon ylläpitävää tarinaa Lemaitre meille tarjoaa. Dekkari, jossa kaikki komponentit loppusilausta myöten ovat jämptisti kohdillaan. Elegantti teos!
Mainio suomennos Sirkka Aulangolta. Satavarmaa on, että Lemaitren tuleva tuotanto ei jää tältä tytöltä väliin.
"Sopivan kova sekoitus minulle" toteaa Arja/Kulttuuri kukoistaa.
Camille: "Saatan olla polvenkorkuinen, mutta kurotan silti tähtiin." Tästä on meidän kaikkien hyvä lähteä...
Vive:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti