"Granta 6: Raha", Päätoimittaja Aleksi Pöyry, Otavan Kirjapaino Oy, 2016, 317 s.
Kansi ja kuvitukset Joel Melasniemi.
"Puhutaanko rahasta jo liikaakin? Tätä mieltä tuntuu olevan professori Janne Saarikivi, joka kirjoittaa viime joulukuussa Imagessa ilmestyneessä uudenvuodenpuheessaan näin: Ahneus on saanut meidät kadottamaan merkitykset kielestämme siinä määrin, että mistään asiasta ei enää osata puhua puhumatta koko ajan samalla rahasta. Tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen puolestaan julkaisi ajatuspaja Liberan blogissa vastineen (28.12.2015), jossa hän kritisoi Saarikiven näkemyksiä: Puhuminen siitä, mihin julkisia varoja käytetään ei ole puhetta rahasta. Se on puhetta siitä, mitkä ovat ne asiat, joita julkisen sektorin pitää tehdä ja mitä jättää tekemättä. - Kun rahaa koskeva keskustelu uhkaa kiehua yli, ajatuksia voi tuulettaa hyvällä kirjallisuudella." (Pääkirjoitus, Aleksi Pöyry)Teos pitää sisällään 15:n kotimaisen ja ulkomaisen kirjailijan näkemykset ja kannanotot rahaan. Mukana ovat Laura Honkasalo, Tommi Melender, Marja Björk, Ville Iivarinen, Pasi Pekkola,
Markku Rönkkö, Tytti Heikkinen ja Timo Harakka sekä ulkomaisista; Miroslav Penkov, Hari Kunzru, Paul Auster, Marc Bojanowski, Snigdha Poonam, Molly Brodak ja Ben Marcus.
Laura Honkasalon Kassalaatikko on eräänlainen veijaritarina, auervaarastoori, joka pöllähdyttää ilmoille kelpo nipun sanoja aiheuttaen hervotonta selailua urbaanisanakirjan sivuilla.
Tommi Melenderin Jumala joka ei kuollut puolestaan tuli tutuksi Anarkistipankkiireineen jo hänen teoksensa Onnellisuudesta tiimoilta. Hari Kunzrun Kopterit, ote tulevasta romaanista "Drone" puolestaan löi tiskiin sen verran erikoista ja villiä visiointia, jotta tuon suomennoksen lukulistalle nappaisin. Paul Auster, tuo aina kiinnostava kirjailija, tekee tuttuun tapaansa Rahakronikoissaan taattua jälkeä kuvatessaan alituisen, kuristavan ja kuluttavan rahapulan aiheuttamaa pestautumistaan Esso Florence-tankkerille ja sillä seilaamiaan aikoja.
Koosteen asiapuolesta vastaa Suomen Talousdemokratian puheenjohtaja Ville Iivarinen selvitellen ja syväluodaten rahan olemusta Rahan valheessa peesissään toimittaja Timo Harakka päättelemällään Vain velkaantunut voi olla vapaa.
Hyvällä kirjallisuudella on aina aikansa ja paikkansa, mutta pohditaanpas hyväksi aluksi onko raha kiinnostava aihe noin yleensä ottaen? Onko se sitä kirjallisuudessa? Entäpä mitä raha konkreettisesti näin oravannahkojen jälkikaudella on: silkkaa hypisteltävää seteliä ja taskunpohjilla kilisyteltävää kolikkoa vaiko katkeamaton kirjoitettu sarja edelleenmyytyjä lainoja, osuuksia, velkakirjoja tai muuta mukavaa ja käsittämätöntä pörssi- ja pankkijargonia??
Itsetarkoitus vai instrumentti? Koskaanpysähtymätön, itse itseään vauhdittava juoksumatto? Leikkirahaankin olen työelämässä onnistunut törmäämään... Mitä raha juuri Sinulle merkitsee? Itselle raha on toisarvoista ja sen arvon määritän lähinnä sen suomana valinnanvapautena vs puutteena; elämän perusarvot ovat vallan muita...
Joel Melasniemeltä hauskan ironinen ja hilpeänoloinen kansi ja kuvitus! Vaan eipä juohdu mieleen juuri vähemmän kiinnostavaa ja banaalimpaa aihetta kuin raha, joten tästä koosteesta "6: Raha" tuli stoppari, jonka lukeminen hyytyi sivulle 145 plus Timo Harakan osuus. Niille, joita raha innostaa ja kiinnostaa, avautuu teos taatusti toisella tavoin. Itse tekstit ja useimpien kerronnallinen anti ovat kohdillaan ja osin nautittaviakin. Pidän edelleen mainiona ja kiintoisana ideana tarjota lukijalle saman teeman alla ja samojen kansien sisällä eri kirjailijoiden näkemyksiä ja perspektiivejä. Kaikki aiemmat Grantat olen lukenut suurella mielihyvällä; tämänkertainen teema nyt vaan tympäisi.
Niin pitkäperjantai kuin tänään onkin, ei tästä stoppariviritelmästä vallan kärsimysnäytelmäksi, jonniinsortin jeremiadiksi kuitenkin...
"Rahalla saa ja hepalla pääsee." Tässä kohtaa kyllä humman liinaharjaan
satsaisi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti