Juuri nyt, kun ollaan tilanteessa, jossa viime vuosien normaaliin tapaan olisivat kapsekit apposellaan, koti talviteloille laitettu ja mieli lähtöitkuja vajaa, on tunnelma irtonainen kuin lastu laineilla. Heti maaliskuussa talvipesästä kotiuduttuamme ja tavattuamme Kuopuksen perheen, saimme nimittäin tärkeän tiedon siitä, että tulevana jouluna Joulupukki satavarmasti vierailee Kymenlaaksossa ja samaan hengenvetoon kysymyksen: "Tulettehan sitten meille?" Tässä klassisesti "Kummisedän" tapaan tarjolla tarjous, josta ei haluttu eikä voitu kieltäytyä; vasitenkin kun kyseessä lienee vimoinen pukkijoulu. Nti Elohopea tomerasti vielä varuiksi kirjoitti Joulupukille jo heinäkuussa, jotta varmasti tulevat toiveet luetuiksi ja pukille tonttuineen jää riittävästi aikaa.
Aikainen kana jnpp. Asennetta!
No mitäs me, tilanteen mukaan, luvanvaraisesti tonttuilemaan ja tarttuos' toimeen,
etsiös' & löytäös' sisäinen lapsesi ja heittäydy täysillä kotimaan joulutunnelmiin, tuumasimme.
Sesongin olemme aloittaneet pikkujoululounalla Wanhojen Konnojen kesken, perinteisenä paikkana suosikkimme Santorini. Siinä huomaamati hurahti tunti jos toinenkin meidän lapsuuden- ja nuoruudenystävien turistessa päivän kuulumiset, sujahdettua sopivasti menneisiin hilpeisiin yhteisiin hörhöilyihin ja seikkailuihin ynnä riittaillessa tulevia yleisiä ja omakohtaisia näkymiä. Palvelu pelasi ystävällisen huolehtivassa hengessä ja ruoka oli tavan mukaan herkullista: alkupaloiksi jättikatkaravut valkoviinissä pojille ja itselle tzatzikia grillatulla pitaleivällä, pääruuaksi Vaarille souvlakia, Ystävälle rivistö grillattuja lampaankyljyksiä ja minulle moussakaa, jonka seuraksi suositeltu tzatsiki oli yllättävän maukas yhdistelmä. Kyytipojaksi pojille Mythosta ja itselle vettä sekä hyväksi lopuksi kunnon pressot. Efharistó polí !! Huh-huh, sarjasta EI iltavoileipiä. Voita oli siis tällä tytöllä kahta puolta leipää komian herraseuran jakamattoman huomion keskipisteenä - not bad näillä kypsillä kymmenillä - ja ehkäpä saimme myös edes piirun verran maailmaakin yhdessä parannettua, - tiukanpiukeaa yritystä ainakin oli. Tapaamisesta jäi lämmin ja hyvä olo: wanha luja ystävyys on kerrassaan kullanarvoinen lahja elämältä...
Ensimmäisen adventin kunniaksi pari vilkkuvaista valopalloa on kynttilälyhdyn lisäksi somasti paikoillaan samoin uutukainen ovikranssi ilahduttamassa sisääntulijaa. Lahjatoiveet ovat selvillä ja perinteiset joulukortit valmiina postitettaviksi. Jälkimmäisestä urakoinnista olen ihan reilusti hyvä-minä ylpeä. Luvassa on siis pari pientä tarmokasta shoppailupyrähdystä, ei kuin lista kouraan, määrätietoinen askellus, tuimantuijottava katse, bling-blingiin ja tipe-tippiin rohkeasti sekaan.
Vajaan parin viikon päästä suuntaamme katsastamaan Juniorimurmeleiden talvista luistelunäytöstä, jonka perään juhlimme porukalla 4-v. täyttävää pikku-"Iteä". Saman trion on tarkoitus ekaluokkalaisen lomien alettua saapua yökyläilemään, visiitin teema on avoin, jotain pientä ekstraa on ollut tapana viritellä ja iltasadut lukuun Puluboin voimalla. On muuten ainoa teos,
jonka lukutuokion ja encorejen jälkeen trio on kuukahtanut ainokaistakaan sanaa supisematta. Epäilijöille tiedoksi: sopii myös iltasaduksi.
Aatoksi näin ollen ottaa hurautamme kohti Kymenlaaksoa puolillepäivin kalapainotteiselle lounalle ja pukinodotukseen, sytytämme pihalle muistokynttilät ja nautimme vielä perinteisen päivällisen ennen iltaista kotiinpaluuta. Tämä kokoinaisuus mallia pöytä pitkäksi eli voimalla yhdeksän hengen + pari hilpeää hännänheiluttajaa, koko komeus nyt poikkeuksellisesti molempien isovanhempien myötävaikutuksella. Esikoisen pesueen kanssa on ohjelma vielä lukitsematta, mutta eiköhän jotain perinteisen leppoisanlöppöisää kehitellä yhdessäolon merkeissä.
Joten tänä vuonna näinperinpäin, ensi vuonna ehkä nurinnarinniskoin...
Koska meillä on Joulu:
Minä olen tainnut mainita, ettei sovi iltasaduksi Puluboit. Tänään kirjastokäynnillä lapsilla oli ankarat Puluboin etsimiset käynnissä, ettei vain käy niin, että he jäävät ilman Puluboin hauskuutuksia. Yritin vaivihkaa ilmoittaa, että voisi vanhempien kanssa lainata kotiin ja vanhemmat lukisivat. Mielenkiintoista tämä minun työnteko ;)
VastaaPoistaSemmoista se on joulun aikaan. Miettimistä miten joulu järjestyy. Olen kyllä sitä mieltä, että tonttuilla ja muutakin hauskuutusta voi olla pitkin vuotta. Siellä haudallakin voi käydä ihan milloin vain...
Mai, kiitos mukavasta kommentistasi! Juu: meillä tuo Puluboi on tosiaan ollut ainoa iltasaturupeama, jolloin neidot urvahtivat yhtäkään kihertelemättä. Joulutoivelistalla on Tatun ja Patun Joulu, joku Frozen (??) ja yksi vielä nimeämätön kirja, näihin nämä tontut suhtautuvat myötämielisesti. Hauskanpidosta ja muistamisesta olemme yhtä mieltä, ei katso aikaa ei paikkaa ja ovat tärkeitä hyvinvoinnin osaelementtejä:)
VastaaPoista