"Koira nimeltään Kissa" - ex Libris...

"Koira nimeltään Kissa", Tomi Kontio, kuvittanut Elina Warsta, kustannusosakeyhtiö Teos, 2015.


Tomi Kontio (s. 1966) on ansioitunut helsinkiläinen kirjailija, kolumnisti ja runoilija. Elina Warsta (s. 1979)  on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka työskentelee miehensä Kasper Tammelan kanssa omassa Solmu-designyrityksessään Kokkolassa.

"Entä jos itsenäisyys merkitsee yksinäisyyttä ja yksinäisyys surua? Entä jos oikeasta ystävästä tulee kodittomalle koti ja osattomalle osa, elämälle tarkoitus ja suunta? Koira nimeltään Kissa kertoo orvosta ja sekarotuisesta koirarukasta, joka sai äidiltään elämänohjeen, että keneenkään ei pidä luottaa.
Ja läksiäislahjaksi nimen Kissa. Koska kissat ovat itsenäisiä.
Ja itsenäiset pärjäävät maailmassa."  (Kustantaja)

Miksi juuri tämä kirja?? Kolmesta painavasta syystä: verbaalisissa puikoissa on Tomi Kontio,
kuvituksen luojana armoitetun taidokas Elina Warsta, jonka kirjankansien edessä olen ollut täysin myyty ja kolmannekseen kuvan koira on kuin piirros omasta,  elämäämme monipuolisen virkistävästi vaikuttaneesta ikimuistoisesta irliksestämme Rontista!!!

"Minä ajattelin, mitä
on olla itsenäinen, mutta
löisin vain yksinäisyyttä.
Yritin puhua lintujen
kanssa ja saada seuraa
hirvistä. Kaikki metsän
eläimet käänsivät
minulle selkänsä tai
ajoivat minut pois."

"Me asumme kauniissa kaupungissa, vai mitä Kissa-siskoseni?" Näätä sanoi. Minä olisin kehrännyt,
jos olisin osannut."

Itsenäisyys, yksinäisyys, ystävyys ja kertomus siitä, ettei "rahan vankina" oleminen ole mikään tavoite. Ja vaikka taskussa, siinä ainoassa sattuisi olemaan reikä, olemme silti ihmisiä ja ystäväksi hyvinkin kelpaavia. Rohkeita, toivottavasti pikkuväen kanssa keskusteluja ja pohdintaa kirvoittavia teemoja kuvakirjaan (suositus 3-9-vuotiaille, mutta ehdottomasti myös meille enemmän elämää nähneille). Ihastuttavaa sanataituruutta & hellänherkkää kuvitusta, jota toisenkin kerran ihastelin. Mitä mainion aarre Pukinkonttiin. Kaunis, sielukas, sydämensulattava kirja!
Sen myötä nyt kun on sallittua ja suorastaan suositeltavaa heittäytyä lapsenmieliseksi,

Hyvät Hoosiannat & adventtiajat:

"Verta lumella II - Lisää verta / Mere Blod" - ex Libris...

"Verta lumella II - Lisää Verta", Jo Nesbø. Johnny Kniga, 2015, 272 s., suomentanut Outi Menna.


"Yli 30 miljonaa kirjaa myyneen Jo Nesbøn Verta lumella II-osa on  1970-luvun rikosmaailmaan sijoittuvan romaaniparin jälkimmäinen osa, itsenäinen teos, jota yhdistävät ensimmäisen osan tapahtuma-aika, huumeet ja Kalastajaksi kutsuttu rikollispomo. Ja erinomaisen kolkko huumori." (Lievelehti)

"Kalastaja löytää aina etsimänsä. Yksinäinen mies astuu ulos linja-autosta pikkuruisessa Kåsundin kylässä Finnmarkissa, Pohjois-Norjassa.
Paikalle sattuneelle saamelaiselle hän esittäytyy Olofiksi. Se ei ole hänen oikea nimensä. Mies sanoo tulleensa metsästämään, vaikka metsästyskausi ei ole vielä alkanut. - Pian myös toisenlainen metsästäjä, Johnny Moe, saapuu Kåsundiin. Hänen toimeksantajansa on Kalastaja, joka muiden toimiensa ohella hallitsee Oslon huumekauppaa. Olof on Johnnyn kohde, jonka veren on tarkoitus värjätä karu maa punaiseksi, kun kaksi asianhoitajaa kohtaa. Mutta punainen on myös rakkauden väri." (Takakansi)

Ykkösosan kohdalla totesin lukukokemuksen hienoisen hämmenteväksi ja kokonaisarvion jäävän tämän Lisää verta-jatkeen varaan. No niin, tässä sitä nyt sitten ollaan kuvitteellisessa Kåsundissa, Alattian eli Altan liepeillä itsellekin tutussa Finnmarkissa sen kuuluisan puhtaan kaulan kanssa:

Mistä tarina alkaa: Voin siis hyvin aloittaa tästä, hämmennyksen keskeltä, paikasta ja ajankohdasta, jossa kohtalo piti pienen tauon ja pidättti hengitystään. Hetkestä jolloin kuvittelin olevani matkalla ja silti perillä. Jon/Ulf on tehnyt Kalastajalle "vanhanaikaisen" jättämällä tappotuomionalaisen velallisen henkiin ja puhaltamalla verirahat. Hän on ottaa hilppaissut kostoa pakoon selkosille, jänkhälle, jonne ei piiloudu edes mäkärä, ja jossa ulkopuolinen tulija joutuu väistämättä silmätikuksi suurennuslasin alle. Pohjavireenä kerronnassa kulkee vahvana kaikenkattava  lestadiolaisuus.

Pohdiskellan isyyttä ja sen syvintä olemusta: se vain, että kun tunsin pojan joka nojasi minua vasten, tunsin äänettömän itkun joka ravisteli hänen lämmintä kehoaan, ajattelin, että tätä yhdenkään isän ei pitäisi pystyä jättämään taakseen, tätä yksikään isä ei haluaisi paeta.
Että tämä on siunaus ja kirous, joka pakotti pitämään kiinni peräsimestä. Mutta kuka minä olin sanomaan asiasta mitään, minä joka - vapaaehtoisesti tai tahtomattani - olin jättänyt veneen jo ennen lapseni syntymää? Voi teitä raukkoja, te paenneet isät... Etsitään sitä pahinta syntiä:  
järki asuu päässä ja usko sydämessä. Ne eivät aina ole keskenään toimeen tulevia naapureita.

Levylautasella  musisoi jazzin vihainen mies Charles Mingus; "Moenin"

Entä kuinka on takaisiinpaluun laita: - mieleeni juolahti ajatuksista kaikkein surullisin:
se ettei paluuta ole. Että nykyhetkestä tulee menneisyyttä, nykyhetki muuttuu menneisyydeksi, helvetin iänkaikkisesti, ja ettei tässä kirotussa ajoneuvossa, jota elämäksi kutsutaan ole peruutusvaihdetta.

Kannet pitävät sisällään myös romanttista viritettä Lean, poikansa Knutin ja hääyönvieton myötä. Sitten kysäistäänkin jo: miten tämä tarina päättyy? En tiedä. Mutta joka tapauksessa lopetan sen kertomisen tähän. Sillä tässä on hyvä. Saattaa olla, että myöhemmin tapahtuu asioita jotka eivät ole yhtä hyviä. Mutta sitä ei voi tietää. Tiedän vain, että juuri tämä hetki on täydellinen, että olen juuri nyt paikassa, johon olen aina halunnut. Matkalla ja silti perillä.

Ja näin on hyvä ja paikallaan!! Lisää verta on  edeltäjäänsä aavistuksen jämäkämpi ja piirun verran lähempänä sitä, mitä Nesbølta sopii odottaa. Jotain oleellista näistä jää uupumaan. Luontokuvauskin latistuu laimeaksi varjoksi Finnmarkista.  Ja luetun myötä jämähti jonniinsortin tyytymättömyys tämän tupletin antiin. Jonkun muun kirjailijan kynästä teoksia olisi paikottaisine väläyksellisine helmineen voinut pitää jopa kohtuullisina pikkukertomuksina, mutta  Nesbølla, kuten hänet on alun alkaen oppinut tuntemaan, on resursseja & rahkeita parempaan.  Jostakin muistan lukeneeni, että kirjailija olisi luonut nämä osat varhaistuotantonaan tarkoituksenaan julkaista ne salanimellä, mutta menestyksen myötä päätynyt kuitenkin tällaiseen jälkijättöiseen ratkaisuun....

Nirppanokkana:

"Millaista on olla eläin?" - ex Libris...

 "Millaista on olla eläin?", Helena Telkänranta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015, 293 s.

Helena Telkänranta on eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi ja palkittu tiedetoimittaja. Hän toimii eläinten käyttäytymisen ja kognition tutkijana Helsingin yliopistossa. Hänet tunnetaan myös palkittuna tiedetoimittajana ja tietokirjailijana sekä eläintiedettä kehitysyhteistyöhön yhdistävän Elephant Experts -järjestönperustajana. (Kustantaja)

"Mitkä eläimet ovat kaikkein älykkäimpiä? Onko linnuilla tunteita? Mitä koira näkee katsoessaan omistajaansa kasvoihin? Eläimien kognition eli mielen toiminnan tutkimus edistyy nykyään nopeammin kuin koskaan ennen. Tämä teos on uusimman tiedon aitiopaikka. Se kertoo, mitkä eläimet kokevat tunteita, millaisia aisteja eläimillä on ja miksi yksinkertaisetkin otukset oppivat monimutkaisia asioita.
Kirja antaa käytännön vinkkejä muun muassa kissojen ja koirien käyttäytymisen ymmärtämiseen.
Se vie lukijan matkalle niin kesyjen kuin luonnonvaraistenkin eläinten maailmaan: hevosten tunteisiin, lintujen perhe-elämään ja delfiinien oivalluksiin. Kirjan yllättäjiä ovat oppivaiset kalat ja näppärät papukaijat." (Takakansi)

Teos on vuoden Tieto-Finlandia ehdokkaana - onnea matkaan huomiselle!
Eikä syyttä suotta, sillä teos pitää, minkä lupaa: tältä aitiopaikalta ei näytöksestä eli faktoista tiedonjyvineen missaa mitään eikä ole pienintä pelkoa torkahtamisesta kesken puuduttavan  näytöksen. Teos on jaettu kahdeksaan lukuun: 1) Ultravieolettinäöstä magneettiaisiin: eläinten "salaiset" aistit, 2) Onko eläimillä tietoisuutta - ja miten sen voi tietää? 3) Oppiminen, oivallukset ja kulttuurin synty, 4) Kekseliäät korpit ja muita eläinmaailman älykköjä,
5) Miltä tuntuu kalan kipu tai linnun pelko?, 6) Nauravat rotat ja muita leikkiviä eläimiä,
7) Halut, himot ja huolenpito: elämää ylläpitäviä tunteita ja 8) Avulias norsu ja pelastava gorilla: sosiaalisuuden monet muodot.

Saamme ihmetellä sinivalaiden kaukopuheluita infraäänillä: Skotlannin rannikolla uiva valas pystyy pitämään yhteyttä Islannin tai Norjan edustalla oleskeleviin kumppaneihinsa! Eipä haittaa sähkökatkot eivätkä tilttaa verkot. Entäpä oppivaiset kalat - ja luulon mukaanhan kalat eivät edes tunne kipua re: catch & release ja entäpä ne kiemurtelevat matorukat, joita surutta urakalla tökkäilimme Ukin pitkäänsiimaan.....
Poistamme mutua ja luutunutta uskoa oppiessamme: että koirat eivät suinkaan katsele musta-valkoista maailmaa, vaan niiden värimaailmasta puuttuu ainoastaan punainen väri ja että koiran hajuaisti käsittää hurjat 300 milj. hermopäätettä; ihmisellä niitä on vaivaiset 6 milj. kappaletta. Kirjassa paljastetaan myös Tiedekeskus Heurekassa suurta ihastusta ja mielenkiintoa herättävien koripallorottien pelitaitojen- ja tekniikan hiotaa ja sparrausta.

Kun ihmistä verrataan muihin nisäkkäisiin sekä lintuihin, olennaisin ero näyttäisi olevan siinä, kuinka monia erilaisia tunteita kukin pystyy kokemaan. Monet eläinlajit kokevat perustunteita, kuten iloa ja surua, mutta ani harva pystyy kokemaan syyllisyyttä tai kostonhalua, sillä mainitut edellyttävät myös monimutkaista rationaalista ajattelua. Sitkeä uskomushan on, että kun tuo kaikenkarvainen ystävämme on poissaollessamme jyrsinyt "Hyväkäytöksinen koira"-kirjan sen tuhanneksi silpuksi, se kohdatessamme on selkeästi nolonoloinen ja häipyy syntypukin kaapu harteillaan takavasemmalle. Kyse on tosiasiassa siitä, ettei se pysty tulkitsemaan meidän kaytöstämme tuossa "riemukkaassa" kotiinpaluutilanteessa. Eikä myöskään mielestään väärään aikaan tai liian pitkäksi ajaksi kotiin unohdettu hännänheiluttaja vakain tarkoituksin suorita harkittua kostotoimenpidettä lirauttaessaan surutta aina samalle, tarkoin valitulle jääkaapinkulmalle tahi tikertäessään tulitikun suuruisen hajukikkaran juuri sille ainoalla aidolle arvomatollemme...

Myös lahjaksi sopiva, intresantti teos ja syventävä tietopaketti pullollaan uusinta uutta tietoa ja tutkimustulosta kaikille eläimistä kiinnostuneille. Ja mikä mainio iIouutinen: tälle kirjalle on parhaillaan tekeillä jatko-osa, joka tulee tarkastelemaan eläimenä olemista niin, että mukana kuvassa olemme entistä enemmän myös me ihmiset. Kirjassa tutustutaan mm. siihen, mistä alun perin kumpuaa ihmisten yleismaailmallinen mielenkiinto eläimiä kohtaan ja mitkä eläinten ihmismäiset piirteet ovatkin jotain muuta kuin luulisi. Ja sama toisinpäin: mille ihmisen erityisominaisuuksina pidetyille piirteille on löydetty juuret eläinmaailmasta. (Jälkisanat)

Relevantti päättökysymys: Miksi monimutkaiset otukset, joita myös ihmisiksi kutsutaan,
eivät opi yksinkertaisiakaan asioita

??? :

"Filosofit / ThePhilosophy Book" - ex Libris...

"Filosofit", Will Buckingham, Douglas Burnham, Clive Hill, Peter J. King, John Marenbon,
Marcus Weeks et al. kustantajan kiitokset.,  Schildts & Söderströms, 2. painos, 2012,
suomennos Jussi Korhonen ja Salla Korpela.

"Eläin elää, ihminen ihmettelee. Esimerkiksi näin: Mistä tietää, onko olemassa? Mitä on totuus? Kuinka elää hyvää elämää? Luonnostaan utelias ihminen on kautta aikain pohtinut elämän ja olemassaolon tarkoitusta. Onneksemme suuret ajattelijat ovat tarjonneet vastauksia ja samalla mullistaneet maailmaamme. Filosofit on laaja mutta tiivis tietokirja maailman kiehtovimmista ajatuksista. Se haukkaa leijonanosan länsimaisesta kulttuurista ja pureskelee sen ymmärrettävään muotoon. Teoksessa on mukana yli sata suurta ajattelijaa kreikkalaisesta Thales Miletoslaisesta slovenialaiseen Slavoj Žižekiin, ja länsimaisten suurnimien lisäksi tilaa saavat aasialaisen ja afrikkalaisen perinteen filosofit. Kirja kattaa yli kaksi ja puoli tuhatta vuotta ihmiskunnan historiasta.

Filosofit avaa syvällisten ajattelijoiden ideat selkeiksi, ja sen sähäkkä kuvitus oikoo mutkikkaiden teorioiden solmut. Knoppitiedon ystävälle kirja vilisee kiinnostavia anekdootteja ja palauttaa mieliin klassikkosanontoja. Meissä jokaisessa asuu pieni filosofi. Siksi tämä kirja kuuluu itse kunkin kirjahyllyyn — olitpa sitten tiedonjanoinen opiskelija tai kouliintunut kyökkifilosofi." (Kustantaja)


Kirjan laadukasta antia selatessa ja  lukiessa kävi mielessä, että tässäpä on kelpo teos paitsi yleensä ottaen aiheesta kiinnostuneille, myös filosofiaan tutustumisen ja opinnot aloitteleville; niinpä mielihyvin luovutan puheenvuoron  erinomaiselle arviolle suoraan lukiolaisperspektiivistä käsin:  Lukufiilis 1/2013, Saima Visti, Kallion Lukio, Helsinki .

Filosofia on paitsi  pitkäaikainen matkakumppanini, ehtymätön runsaudensarvi myös hauskaa & ajatuksiaherättävää, kuten Ilkka Niiniluodon uusin Hyvän elämän filosofiaa . Tämä suorastaan riemukas Filosofit on painoltaan ja painoarvoltaan tuhti opus. Laadukkaalta painoasultaan käsissä kuin karamelli. Lukija rapistelee vähä vähältä namipussia tyhjemmäksi ja kuorii kierros kierrokselta värikkäitä päällyspapereita pois. Jäljelle jää selkeä aikajanallinen jatkumo siihen sijoitettuine yksittäisine filosofiesittelyineen. Laaja volyymi ei suinkaan ole silkkaa pinnanraapaisua tai nippeli- ja knoppisälää, vaan  poikii vastustamattoman houkutuksen ja innoituksen kurkistaa syvemmälle omiin mielenkiinnon kohteisiin, rantautua  laajemman yksilöidyn tiedon pariin. Runsas ja herkullinen noutopöytä  - vaikkapa näin pikkujoulun kunniaksi - on katettu: olkaapa hyvät!

"Toisten tunteminen on älykkyyttä; itsensä tunteminen on todellista viisautta." Laotse.

Näissä merkeissä:

"Kasvit entisajan elämässä" - ex Libris...

"Kasvit entisajan elämässä", Merja Leppälahti, Apatura, 2015, 108 s.

Merja Leppälahti  (s. 1956) on turkulainen perinteen- ja kulttuurintutkija, tietokirjailija ja kriitikko. Hän on koulutukseltaan filosofian lisensiaatti (folkloristiikka, Turun yliopisto). Kriitikkona hänen erikoisalojaan ovat toisaalta tiede- ja tietokirjallisuus, toisaalta lasten ja nuorten kirjallisuus, erityisesti fantasia. (Wikipedia)

"Nykypäivän kaupunkilaiselle hyödylliset kasvit voivat tarkoittaa kukkakaupan kukkia ja ruokakaupan hedelmätiskiä, mutta mitä kauemmas mennään ajassa taaksepäin, sitä tärkeämpiä kasvit ovat olleet jokapäiväisessä elämässä. Kasveja on syöty ravinnoksi ja niistä on etsitty parannusta ja helpotusta tauteihin ja vaivoihin. Kasveista on saatu kuituja vaatteisiin ja mattoihin ja värjäysaineita niiden kaunistamiseksi. Kasveista on saatu puhdistus- ja kaunistusaineita, syöpäläisten, hiirten ja rottien karkotteita,
niitä on tarvittu kotieläinten hyvinvointiin ja varmasti myös menneisyydessä monet ihmiset ovat osanneet iloita kasvien kauneudesta ja tuoksusta." (Johdanto)

Teos sisältää neljä lukua: Nimiä ja tarinoita, Hyötyä ja iloa kasveista, Sauna, viina ja terva - sekä kasvit ja Pula-ajan kasvit sekä kattavan Lähdeluettelon ynnä Liitteen: Kasvien nykykäyttöä.

Uusperheet eivät suinkaan ole moderni keksintö, vaan johtuen riskaabeleista synnytys- ja lapsivuodeajoista naisten ja tapaturmista miesten sekä molempia uhanneista taudeista ja sairauksista lesket kohtasivat toisensa useampaankin kertaan elonsa varrella, sillä talonpito kaikkinensa edellytti molmempien rivakka  työpanosta. Tässä Karjalankannaksen Uudenkirkon tapaan värssyiltynä:

Emintimellä on kolme kieltä:
Yks on luinen, toinen puinen,
Kolmais on kivinen kieli,
Puisella panettelloo
Luisella luvettelloo
Ja kivisellä kiusajaa,
Ja mitä ei kielellä kerkijä,
Sen sohhii seipähällä, 
Haasteloo halon keralla.

Orvokki on monin paikoin tunnettu äitipuolenkukkana. Sen kukinnoissa näkyy, millainen on äidin ja lasten suhde, kun kaksi leskeä menee yhteen. Orvokissa on alinna yksi iso terälehti,
se on tuoli, jolla äitipuoli istuu. Hänen yläpuolellaan sivuilla istuvat äitipuolen omat lapset kumpikin omalla tuolillaan, ylinnä sitten orpolapset yhteisellä tuolilla.

Poimintoja:
- Kotimaista mustetta mainitaan valmistetun esim. polttamalla järvikaislaa tai keittämällä kurjenmiekan juurta vihtrillin (rautasulfaatti) kanssa. Naantalin birgittalaisluostarissa käytettiin musteeseen sekoitettua koiruohoa estämään liian innokkaiden lukijahiirten kirjannakertelut.

- Kesäkeiton esiäitinä mainitaan maitorosla: maitoa ja tuoreita odhakkeen, karhiaisen tai takiaisen, joskus myös nokkosen lehtiä eli tämä soppa on näin ollen ollut alkukesän herkku.

- Rosvojen suojakikkana ruttotautisten ryöstelyretkille tarjotaan "Neljän ryövärin etikkaa" eli koiruohoa, laventelia, rosmariinia ja salviaa.

- Jos haluat laitta itsesi erityiskauniiksi, tiedä, että poimulehden lehdiltä poimituilla kastepisaroilla on taikavoimaa.


Suomen ensimmäiset apteekit perustettiin 1600-luvulla Turkuun ja Viipuriin.
Sittemmin 1700-luvulla miltei joka kaupungissa sijainneilla apteekeilla oli oma ryytimaansa,
joissa viljeltyjä mm:  anis, fenkoli, iisoppi, kirveli, koiruoho, laventeli, liperi, meirami, minttu, persilja, piparjuuri, rosmariini, suohosipuli ja salvia.  Mainittakoon, että WHO on luetteloinut yli 20 000 lääkekasvia.

Jos sinulle ojennetaan kätöseesi kimppu suvenihanaisia, kevätlempiä, hirsollinkukkia ja rampaheiniä eli kiimaruohoa, niin mitäpä olet ilahdutuksesi saanut? No, tietty valkovuokkoja, esikkoja, metsätähtiä ja vanamoita. Yhtä nimillä herkuttelua; etteikö siis suomenkieli ole rikas ja ilmaisuvoimainen ... Ratamonlehdet & kuivatut mustikat  olivat lapsuudessa Mummini salainen ase nirhamiin ja haavoihin ens'hätään ja vatsavaivoihin. Niin makoisilta ne peltipurkissa iloisesti pomppivat mustikat rusettipäätyttösen suussa maistuivat, että useinkin sitä pientä massua kipristeli...

Teos on  ohuudestaan huolimatta hauska ja napakka tietopaketti kiintoisine historiallisine juurineen ja anekdootteineen aiheesta kiinnostuneille!

Ihan pakkohan tämä värssy on todistusvoimaisena ja testattuna tähän hyväksi lopuksi ympätä:

Mitä ei löyly löysäele
Eika huttu huojentele
Eikä viina virvoittele
Eikä terva tie terveheksi,
Se on teko toisen miehen
Tai sitte se on Jumalan surma.

Ei kuin mars, mars saunanlauteille hämäränhyssyyn ja makoisia
lauantailöylyjä: