"Novelleja 1965 - 2015", Johan Bargum, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2015,
415 s., suomentaneet Rauno Ekholm ja Marja Kyrö. Jälkisanat Eva Kuhlefelt.
Graafinen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti.
"Johan Bargum (s.1943) on merkittävimpiä suomenruotsalaisia kirjailijoitamme. Esikoisnovellikokoelma Svartvit ilmestyi 1965. Hänen laajaan kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu myös romaaneja, näytelmiä sekä revyy- ja kabareetekstejä. Teoksia on käännetty useille kielille ja hänet on palkittu mm. valtion kirjallisuuspalkinnolla neljästi ja Pro Finlandia-mitalilla 1998. Hän asuu Espoossa." (Lievelehti)"Johan Bargumin esikoisteoksen ilmestymisestä on kulunut 50 vuotta. Tämä merkkivuoden kunniaksi ilmestyvä valikoima on kirjallisuuden ystävän täyttä juhlaa: 23 mestarillista novellia, joista kaksi on ennen julkaisemattomia ja yksi aiemmin suomentamaton. Bargumin novelleissa tehdään matkaa, heitetään hyvästejä, muutetaan suuntaa ja aloitetaan uutta. Ne käsittelevät usein ihmissuhteita - kommunikaatiota ja vallankäyttöä erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten välillä. Niin sisäiset tunnot kuin ulkoiset ilmiöt Bargumin kertoja tavoittaa tarkasti havainnoiden, huumoria ja absurditetteja unohtamatta." (Takakansi)
Lukuhistoriassani löytyi Bargumin mentävä aukko, johon suruitta sukelsin ja mihin mielenmaisemiin matkasinkaan... Siinä missä Carverin novellit ovat makoisia, aromaattisia suupaloja Bargumin seurassa ollaan raskaassa kaunokirjallisessa maastossa. Bargumin vahvuus on siinä, että hän kutsuu ja johdattaa lukijansa vaihvihkaa sisään novelleihinsa osaksi niiden kertomusta. Lukija ei missään vaiheessa tule jätetyksi ulkopuoliseksi tarkkailijaksi tahi tuupatuksi tyhjäkäynnille, vaan lukuvire pysyy tasaisen korkealla tasolla. Bargum puhuu laajalti ihmissuhteista, kommunikoinnin kompastuskivistä ja virittelee valtasuhteitten problematiikkaa antaen eläimille tärkeän viestintuojan ja välittäjän roolin kerronnassaan.
- "Poika seisoi siinä öljyvaatteissaan ja huolestuneen näköisenä, pitkä hujoppi, liian pitkät käsivarret ja jalat, ja iso pörröinen pää, jonka hän vähän väliä jysäytti kajuutankattoon. Miten monta kertaa minä jo olenkaan menettänyt hänet, hän ajatteli, heti kun heidät on synnyttänyt heidät alkaa menettää. Poika rypisti kulmakarvojaan ja katseli häntä ja hänestä tuntui kuin hän olisi nähnyt, miten tämä hitaasti tuli yhä vanhemmaksi, mitsen uurteet syvenivät kasvoissa, tukka harveni ja selkä koukistui; aivan kuin hän yhdessä hetkessä olisi voinut nähdä kauas tulevaisuuteen. - Ja sinulla on vielä niin paljon jäljellä, hän sanoi."
- "Ihmisiä virtasi ohi, ihmisiä kantamassa laukkuja, jotka näyttivät liian painavilta, hikisiä väsyneitä ihmisiä, jotka taukoamatta siirtyivät maailman kolkasta toiseen; ihmisiä, jotka nämä vaaleat nuoret nähdesään painoivat katseensa ja kiirehtivät eteenpäin kuin häpeissään siitä, että olivat hetkeksi muistaneet jotain, mikä oli jäänyt vuosien läpikuultamattomien kerrostumien taakse jotain, minkä he olivat kauan sitten menettäneet."
- "Tyttö nyökkäsi ja nauroi ja nyyhkytti vuoron perään, ja niin he erosivat. Ja tytöstä tuntui, että hän ymmärsi äkkiä, mitä kaikkien, jotka valloittavat maailmaa, on opittava ymmärtämään: mitä useampia ihmisiä tapaa, sitä useammasta on erottava, mitä kauemmas ehtii, sitä enemmän jää kaivattavaa. Oli kuin hän lyhyen hetken olisi tajunnut koko elämän olemuksen: loputon rivi eroja, ja kaipausta."
Hyväntahtoisessa Manhattanissa todetaan ja kysytään : Kaikki lapset ovat kaikkien ihmisten lapsia. Kaikki vaimot ovat kaikkien ihmisten vaimoja? Kaikki ihmiset ovat kaikkien ihmisten ihmisiä. Noista ensimmäinen on helppo allekirjoittaa ja sen soisi olevan totta ja miksei loivemmalti sama vimoisen osalta, mutta keskimmäisen kohdalla kyllä passaan. Lisäksi päästään viettämään päinvastoinpäivää; mitä vekkulein ja houkuttelevin ideanpoikanen sekä pelastetaan hirvi aivan ajomiesten nenän editse liiteriin suojiin...
Bargumin laaja-alaisuus antaa tilaa, avaruutta ja sytykkeitä lukijan omien mielikuvien luomiselle. Tempoa & tematiikkaa, joka kestää ja ansaitsee useammankin lukukerran! Noheva setti, jossa kaikki elementit ovat saumattomasti kohdillaan.
Ihastelee:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti