Tuo kevät; kevät tuo paitsi iloisia kaartelijoita taivahalle ja pyrstönkeikuttelijoita (västäräkki eilen, sepelkyyhkyt tänään), liihottelijoita ilmaan (sitruunaperhonen tänään) ja kuhinaa muurahaispesiin, myös auvoisanutuisen katseen omaavia kaksipyöräisillä huristelevia, talven horroksista heränneitä kuutioiskansan edustajia uljaine ratsuineen teille...
Kevarin käsittelykokeen tultua suoritetuksi ja väliaikaisen ajoluvan oltua tiukasti taskussa kuukauden ajeluaikaa varten ennen inssiä, sai Vaari eilen kutsupuhelun valkoisen kolmion kiinnitykseen. Ei kuin alkaneelta lenkiltä paluuperät, pora yms. relevantti arsenaali kassiin ja Amigon luo. Ja niin pääsi nuori mies matkaan kohti koulua, ekakertaa Yamahallaan.
Amigon ilmeestä riitti onnea ja iloa meille apumekaanikoillekin! Tuo sanoilla kuvaamaton elämänilon, itsensävoittamisen ja rohkeuden harvinainen yhteisilme näyttäytyi ensikertaa pitkälti toistakymmentä vuotta sitten leikkipuistossa, Vesselin lähtiessä niillä vuosilla arvioiden hurjaan alasmenoon liukumäestä pitämättä kiinni Mummon kädestä... Kuvia, jotka painuivat ikuisiksi muistojäljiksi reserviin tarvittaessa, mutta säästäen esiinpoimittaviksi!
Illemmalla Esikoisenkin kotiudutta "sorvin" äärestä viikonlopun viettoon, pärähti palikkaan kuva:
Usvaa putkeen, te villit & vapaat & baanalle! Mummo riemuitsee puolestanne & käy henkiseen,
vaan ei konkreettiseen polvirukoukseen...
Turvallisia kertyviä kilometrejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti