Taatusti tehokkaita luomunitroja tarjoiltiin meille pääsiäisen alusviikonlopun ajan Juniorimurmelitrion vauhdikkain voimin: oli pöydänmittaista palanpelinkoontia, taidetuokioita,
Sea Lifea, jossa ykkössuosikin paikasta kilpailivat merihevoset ja kilpikonnat ynnä merisiiliäkin uskallettiin infopisteessä ihan melkein hipaista, virpomavitsojen koristelua, Heseä, Kummisedän virpomista, josta palkaksi ihan hiirrveästi herkkuja,oravainbongailua, voimistelunäytöstä spagaatin tekoineen ja pituushypyn mittauksineen. Iloa & riemua & estottoman hurjia juttuja hengästyttävillä kierroksilla mielikuvituksen vapaasti lentäessä sekä desibelejä kerrakseen! Olisi ollut myös tarjolla, jos tyhmiä sääntöjä laativat Mummi & Ukki olisivat ymmärtäneet tuon pikkujutun sallia - turha tarkkuushan todetusti on vain taiteellista kypsymättömyyttä - sängyn käyttöä trampoliinina ja muuta mukavaa...
Kuva: Vaari, joka uskalsi, PdG, Brasilia, 2005.
Tankkausosastolla mm. kukin neitokainen valitsi itse omat pizzatäytteensä ja rakensi ateriansa, haarukoi lempinsä (= jauhelihamakaroonilaattiko á la Mummi, muutoin gourmetpuikoissa hääräsi takuuvarma herkkujenloitsija, Ukki), popsi vihanneksensa ja hedelmänsä mennen tullen ja last but not least ahmaisi jälkkärijäätelönsä puikkoina, annoksina tai pirtelöinä. Trion arvio: nam-nam.
Minimalistisena bagatellina todettakoon: näissä uudemmissakaan lapsosmalleissa ei löydy sitä moniaitten vanhempien ja isosellaisten aika ajoin kaivaten etsimää volyyminappulaa, jonka puute muutoin varsin hiljaisessa kodissamme ja asuinmiljöössämme täten kainosti pahoitellen ilmituotakoon. Tiivistäen: tervetullutta pidäkkeetöntä läsnäoloa ja iloista ruljanssia, sielu ja mieli virkistyivät ja tulivat ravisteltua ja ravittua tässä vilpittömyyden, aatoksen railakkaan lennon ja verbaalisen suoruuden ja lahjomattomuuden vuossa. Sielu jytkytti Säkkijärven polkkaa ja jos kroppa sitten veisasikin pari päivää Hoosiannaa ja korvat hiljaisuutta kuulostellen rehottivat höröillään, niin so what: näiden luomunitrojen tehokkuuden ja toimivuuden nimiin vanomme käsi sydämellä!
Aiheeseen liittyen: tässä suruitta ja sanktioitta ikärasismia viljelevässä, mummottelevassa ja meitä Mummoja ongelmajätteinä pitävässä yhteiskunnassa sattui aamutuimaan silmiini seuraava poikkeuksellisuudessaan positiivinen ja siksi riemastuttava ja sydäntälämmittävä artikkeli:
"Moderni mummo säilöö satoa, tuunaa kirpputorilöytöjä, neuloo isoäidinneliöitä ja ripustaa kukkaverhot ikkunaan. Henkinen mummous ei ole kiinni iästä tai lapsenlapsista - se on mielentila.
Erityisesti kolme-neljäkymppiset naiset ovat viime vuosina innostuneet ”mummoilusta”. Mistä ilmiö kertoo?
- Epävarmuuden, yhteiskunnan kahtiajakautumisen ja yksilöllisyyttä korostavan aikamme keskellä ihmiset etsivät aitoja kokemuksia, toisten läheisyyttä, vertaisuutta ja uuden oppimista hyvässä seurassa, Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä pohtii.
- Kotoilu, marttailu ja taitojen kartuttaminen ovat osa vastakulttuurista kehityssuuntaa, jossa koville arvoille halutaan etsiä vaihtoehtoja omassa elämässä, elämäntyylissä ja tavassa olla ihmisiä.
Heikkilä toteaa, että aikamme vaatii suorituksia.
- Mummoiluhenki armahtaa, antaa luvan olla sellainen kun on, omana itsenään, levollisesti päivä kerrallaan.
- Kotiinpäin kääntyminen on yksi reaktio hektiseksi, katkonaiseksi ja epävarmaksi koettuun nykyaikaan, arvioi myös perinteentutkimuksen yliopistonlehtori, kulttuurigerontologi Sinikka Vakimo Itä-Suomen yliopistosta.
Taloudellisesti epävarmana aikana kaipaamme turvallisuutta, pysyvyyttä ja jatkuvuutta, jotka tiivistyvät ajatuksessa stereotyyppisestä hyvästä mummosta. Mielikuvien mummoon liittyvät menneen ajan viisaus, maalaisjärki, huolenpito ja arkinen kätevyys. (ESS 7.4.2015)"
Mummoenergialla:
