Rotta, no jotta ei voi olla totta: hissinovi raottuu alarespassa, jossa seisoa pönötämme,
jokin karvainen hipaisee paljasta nilkkaani, - ROTTA! Tuo korni , sittemminkin kun ei saarilla totuuden nimissä bongattu kuunaan ainokaistakaan, aatos vilahti päänupissa aiheuttaen ketjureaktion: napakka takapotku asiasta autuaan tietämättömän Vaarirukan sääriluuhun.
"Auts!!"; teko josta ei kiitosta herunut, mutta joka valpastutti myös toimistotädit. Että noita pikkuruisia karvatassuja, koissukavereita, piisaa joka käänteeseen kinttuja kutittelemaan,
vaati näemmä lisää orientoitumista, niin henkeen ja vereen näiden ihmisen parhaiden ystävien nimiin kuin vannonkin. Lisäbonuksena todettakoon, etteivät - poikkeuksellisesti - filistealaiset eli torakat tässä putipuhtaassa residenssissä vilistellen juhli; bueno!
Kartalle on nyt kävelty about 5 km/pv-vauhdilla, paikat paikallisetettu, vimoiseksi eilisen ihan-puhdas-koti projektin tiimoilta kärräsimme tilavaatteet Mimosa-pesulaan (10,- / iso kone). Siivous, imureita kun ei pahemmin harrasteta, onkin hilpeästi brutaalimpi operatsiooni: pitkävartisella harjanrutaleella pölypalleroiset pyöritellään parvekkeelle ja huis-hais mopilla perään. Pyykkikone, uudehko LG on puolestaan selkeästi läheisriippuvaista sorttia, sillä piipittelee kutsuvasti jokaisen vaiheen jälkeen. Kuivatus onkin näissä liki 100%:n kunnioitettavissa kosteuslukemissa ihan oma lukunsa, varsinainen taito- ja tekniikkalaji.
Nettiyhteyden kanssa ehti jo tulla täysstoppi vastaan, mutta kaikeksi onneksi löysimme lähempää toisen Movistarin, jossa ladattiin tikkuun enempi puhtia, kun kuukausittaisia yhteyksiä ei ole aiempien kertojen tapaan saatavissa, pirskules. Alan sanasto on muutoinkin vieraahko ja kun asiaa konekiväärin papatuksen lailla paukutetaan päin pläsiä heti ensitulemaksi, niin tuossa rytäkässä valahti kyllä Mummolla tiltti puseroon ja sukat kiertyivät makkaralle.
Rymypäivän huipennokseksi poikkesimme Casa de la Aduanossa, vanhassa tullirakennuksessa,
jossa myös turistibyroon pääkallopaikka sijaitsee, espanjalaisen nykytaiteen Eduardo Westerdahl-näyttelyssä. Hurmaava rakennus, mahtavat lattialankut, vaan kovin oli tummasävyistä taidetta syntynyt tässä valossa ja auringossa.
A propos: Suomen kaduilla eivät sitten enää kömpiä tepastele jääkarhut, vaan ovat so last season, sillä Los Hermanos-kantakuppilan tyttösemme tultua asianmukaisesti somasti poskisuukoteltua, hän omistajapapparaisen udellessa:"Keitä nuo oikein oikein ovat?" kuului selvittävän, jotta ystäväni Suomesta, jossa on pimeää ja jäätävän kylmää ynnä taapertelee runsaasti pingviinejä kaduilla... Ainoat pingviinit, jotka olen livenä nähnyt, ovat kyllä arvokkaasti astelleet ja sulavasti sukellelleet juuri täällä Loro Parquen pingvinaariossa, matkailu avartaa!
Nyt viikonlopun viettoon, sadetta luvassa eteen! Mutta arkihuolesi kaikki heitä ja
mieles nuorena nousta suo:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti