"The world is a book, and those who do not travel read only a page."
Saint Augustine
Maratonilta tuntuneet terveydelliset 110 m:n aidat on nyt - vihdoinkin - kelvollisen
onnistuneesti urakoitu ja ylitetty, romperuletti rullaa ja vimppa käytännön järjestelyt
vilistelevät käsien läpi, on tullut aika hypätä reissuraiteelle, ei ihan hoy mutta pasado mañana:
Alkuun pätkä ei suinkaan pakollista historian siipien havinaa & reissutaustaa: Kanarian saarista oli meille Gran Canaria ennestään tuttu, siellä kun tuli työaikana vuosittain piipahdettua lyhyemmillä D-vitamiinitankkauksilla ja hengenvedossa, kertaalleen myös joulunvietossa tuolloin teini-ikäisten poikiemme kanssa. Talvenviettoa viluvapaimmilla leveysasteilla olimme harjoitelleet 2000 luvun alkumetreillä kolmeen otteeseen seitsenviikkoisilla rupeamilla Kyproksen Larnakassa.
Oleskelu sujui sinällään sutjakasti, mutta vimoisella kerralla Irakin alkamaisillaan olevan revohkan vuoksi tukki lentotukialus lahdenpoukaman, ja merijalkaväen poijjaat Palmiersin rantabulevardin sekä oli sen verta haipakka keli, että kun Troodoksella järjestettiin mittavat talvisotaharjoitukset, oli aika kääntää kirsut kohti eteläisempiä alueita...
Välimaastoon sijoittuvat työelämän varrella molemmilla Eurooppaan, Vaarilla lisäksi
Kauko-Itään - lucky him -, messumatkojen lisäksi mm. volttailut appelsiinilehdoissa ja herkuttelut Kreetalla, kristallinkirkkaat vedet ja Välimeren erityinen valo Pargassa ja Lefkaksella viikunapuiden siimeksessä. Saatiin myös elää ja kokea se once-in-a-lifetime matka, joka meillä tarkoitti neliviikkoista Brasiliassa Pernambucon osavaltiossa kotikylänä paratiisimainen Porto de Galinhas, lähimpänä miljoonakaupunkina Recife ja sen kupeessa hurmaava kulttuurin ja taiteilijoiden kehto Olinda, Unescon vuonna 1982 maailmaperintöluetteloon listaama. Matka, joka opetti paljon ja jonka anti pysyvästi muokkasi tietoisuutta Ihmisenä olemisesta ja Ihmisiksi elämisestä ynnä veivasi elämänkatsomusta, -asennetta ja -arvoja meille omempaan ja paremmin istuvaan suuntaan...
Ja tavoitteena nyt siis Teneriffan Puerto de la Cruz, kotoisesti PdlC
Nämä PdlC:n talvehtimiset alkoivat 2008 neliviikkoisella hotellilomalla, jolloin tutustuimme kaupunkiin sitten ensivisiittini a.D. 1975, juttelimme vuorotteluvapaan riittailu- ja rakentelumatkalla olevan pariskunnan kanssa käytännön kommervenkeistä. Rohkaistuneina tartuimme toimeen ja 2009 vietimmekin ensimmäiset kolme kuukautta kaupungissa asuen Martianezin alueella ja tykästyimme perinpohjin menoon ja meininkiin. Seuraava vuonna oleilimme uskottomina neliviikkoisen Fuerteventuran Correlejossa Las Marismaksessa puhtaasti lepolomalla. Mainio paikka - mainio hotelli! Parina seuraavana vuonna palasimme takaisin Kesämaahan = Murmeliviisikon antama nimitys, ensin kolmen kuukauden jaksolle, jolta juontaa ihka ensimmäinen postaukseni: "Lähtökuopissa" ja seuraavaksi neljän kuukauden siivulle Charcon aukion liepeille, paikallisten keskelle, kotiimme...
Vuosi sitten oli Corralejokuukauden vuoro, tällä kertaa pidimme majaa keskikaupungilla Fuenteparkissa, oloisassa hacienda-tyylisessä hotellissa. Pari loman keskelle osunutta,
saarille epätyypillisen pitkäkestoista myrskynmylväystä järjestivät meille hakemamme totaalisen huililoman veret seisauttavan julkkarirempan keskellä ja sen riepottelemina, ynnä paluun akut ladattuina poikkeukselliseen Suomi-Jouluun suoraan Juniorimurmeleiden luo tiheätunnelmaiseen Joulupukkitapaamiseen ennen kuin tuon taian vaihe ehti vilahtaa ohi. Tulevana talvikautena kuuntelemme meren kohinaa ja ihailemme aaltojen tyrskeitä aitiopaikalta. Olemme käyttäneet kaikilla kerroilla samaa välittäjää Hille Ounia, jonka kanssa asiat sujuvat tarvittaessa suomenkin kielellä ja toiminta ns. laaki ja vainaa-periaatteella.
Näin (inho)realistina vielä loppukaneetiksi totean, että matkailu ja vieraiden kielten opiskelu ovat mitä mainioin keino ylläpitää ja kehittää kognitiivisia taitoja, etenkin tässä elämänvaiheessa,
kun eittämättä peräseinä alkaa häämöttää, - juuri kun on niin mielenkiintoista & pirskaleen kivaa... Mutta ennen siihen törmäämistä: Esikoinen isännöi tuttuun & turvalliseen malliin huushollia poissaolomme ajan. Kiitos!! Seuraavaksi heittäydyn huimapäisesti mukaan paikallisten hupiin, veikkaukseen & vedonlyöntiin, jota en harrasta kuin tässä yhdessä & ainoassa, mutta tärkeässä asiassa: saako Teide Jouluksi arvoisensa lumihupun vaiko ei?? Kohtalonkysymys.
Postauksesta venyi näemmä ennätyslitania, seuraa luova hengähdystauko ja palataan linjoille,
jahka nettiyhteys reilassa. Enemmittä löpinöittä: Me2/Myö, Mummo & Vaari/Ukkipoika,
etenkin reissunpäällä kotoisesti vaihdellen Höperö & Hömppä, startata pinnerrämme innostuneina ja avoimin mielin puhtaalta pöydältä uusiin seikkailuihin.
Sinä kanssakulkijani: olet lämpimästi tervetullut mukaan uusille poluille ja toivottavasti juonikkaalle jotokselle!!
Munaks & menoks tokaisi tämä tyttö muinoin sukset jalassa Sammaltunturin laella,
Kesämaan kielellä:
Vamos:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti