"Budapestin vakooja", Vilmos Kondor, Tammi, 2014, 383 s., suomentanut Tähti Pullinen.
"Budapest 1943. Eurooppa kiehuu, mutta Budapestissa ei ole ammuttuvielä laukaustakaan. Pääministeri Miklos Kállayn hallitus tekee kaikkensa,
ettei Unkari joutuisi sotaan. Toimittaja Zsigmond Gordon työskentelee Reutersilla, mutta suostuu vastahakoisesti valtion turvallisuuskeskuksen pyyntöön: hänen täytyy toimittaa Venetsiaan elintärkeä kirje.
Erittäin salaisen operaation aikana Gordonin yhteyshenkilö kuitenkin surmataan ja Gordon itsekin on vähällä päästä hengestään. On selvää,
että hyvin korkealle Unkarin hallitukseen on soluttautunut vakooja.
Mutta kuka, ja kenelle hän työskentelee?" (Takakansi)
Lukijaa kyyditetään niin että heikompaa hirvittää pitkinpoikin kaupunkia strasselta strasselle, hivenen häikkiä ja nimientavausta Budapestia tuntemattomalle mielelle aiheuttaen, malliin: menossa Kislfaludynkadulle,Üllöntien kulmille, muitakin Kisfaludynkatuja?, Pestszenterzébetissä yksi, menossa Jósezsefvárosiin, taksi kääntyi Jósefzin kehäkadulta Harminckettesekaukiolle, jatkaa Kisafaludynkadulle ... Tämä saattaa hyvinkin olla kirjailijan luoma tarkoituksellinen tehokeino stoppina ja tuumaustaukona tilannesiirtymissä.
Kondor onnistuu jälleen verrattomasti historiallisen ja poliittisen aikakauden ilmiasun luomisessa ja lukijan eskorteeraamisessa tuolloin vallinneeseen miljööseen ja atmosfääriin. Voittajavaltioiden veikkauksen täysosuman tavoittelussa törmätään dilemmaan: jos toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät; varautukaamme siis kaikkeen! Kondorin ei tarvitse karauttaa laukkaan "Väkivalta"-nimisellä hepalla, vaan hänen oma eksaktin hillitty tyylinsä puree sellaisenaan.
Kiemuraisesta katurallista huolimati, ja vaikka edellinen Budapestin synnit oli piirun verran seesteisempi, lukukokemus loi samettisen olon ja tuntemuksen, joten käs'kynkässä herrojen
Kondor & Gordon hyvässä seurassa Budapestiin palaan ilman muuta mieluusti vielä uudemmankin kerran!
Szia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti