Postiluukusta tupsahti iloinen yllätys: Savoy teatterilta kanta-asiakaskutsu "The Prescription" - albumin levynjulkaisukonserttiin 11.9.2014 Lenny Pickett & UMO !!
Edellinen minulle tuiki tuntematon suuruus meni hakuun ja jälkimmäinenkin, vaati pientä päivitystä, elikkä musiikkikritisoinnin jätän suosiolla asiantuntijoille. Saksofonisteista livenä ainoana omalla kokemuspohjalla oli David Murray and The Black Saint Quartetin koettu ja nautittu mainio konsertti:
Edustaen vanhan jazzin kuuntelukaartia tarjolla ollut esitys genrenä oli täysin oman musiikkimieltymysalueen ulkopuolelle ulottuvaa ja kurottuvaa; juuri siksi erityisen innostava ja odotuksentäyteinen! Kun valojen sammuttua ja salin hiljennyttyä "Busted Again" kapellimestari
Rich Shemarian johdolla räjähtäen tärähti käyntiin, oli tunne tyrmäävä: kirjaimellisesti tukka pystyssä vaan ei toki takussa, silmät selälleen rävähtäneinä ja korvalehdet ääniaaltojen vyöryssä ainoana aatoksena, jotta jos väliaikaan asti... Vaan kuinkas sitten kävikään: esitys kiehtovan salakavalasti juoni mukaansa ja raottui tällaiselle noviisillekin "A Sad State of Affairsin" myötä. Pickettin päästyä vaimolleen omistamaansa "Kathyyn" olin myyty ja ajattelin Kathyn olevan todella onnekas nainen.
UMO soitti eikä meinannut, soittamisen ilo ja into olivat aistittavissa yli rampin. Pasunistit
Kasperi Saarikoski etunenässä poistivat soittimesta ensimmäiseksi verkkokalvolle värähtävän mielikuvan enkeleistä yksivakaasti törähtävine tuomiopasuunoinen ja todeksitulkitsivat koko sen variaation ja skaalan, mihin kaikkeen pasuunalla parhaimmillaan voi yltää. Kirmo Lintinen ja piano = silkkaa kuuntelun riemua. Ja ne rummut, ne rummut: Markus Ketola ei itseään eikä kykyjensä näyttämistä säästellyt.
Toisen jakson avasi "Big Band Borneo Eddie" tässä kuitenkin nimellä "Big Wiggle":
Mies ja instrumentti sulautuivat yhdeksi ja ainoaksi virtuoosimaisesti iloittelevaksi kokonaisuudeksi, joka vilisi vatsanpohjassa vallaten sielun & sydämen sopukat!
Bravo:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti