Kuluneessa viikossa oli ilmassa kaikki katastrofin ainekset ja tuo surullisen kuuluisa Murphyn laki toteutui aina vihoviimeistä paragrafia myöten... Lauantaina kuitenkin päästiin vetämään pöytä pitkäksi ja viettämään jokavuotuisia perhepäivällisiä, jotka tällä kertaa sopivasti ajoittuivat oikealla hääpäivällemme, yhteisiä vuosia hurjat 46. Hupsista!
Yhdessäoloa 11 hengen ja neiti T:n hännänheilutuksen voimalla, herrahurtisaanien ollessa hoidossa toisessa Mummilassa, puheenpitoa, kauniisti katettua herkkupöytää, jonka ääressä viihdyttiin toinenkin tovi, iloista naurua ja huumorinkukkaa, hervotonta hälinää ja ääntensorinaa = ykkösluokan luomunitroa sydämelle. Tämä yhdessäolo antaa paitsi runsaasti valoa ja lämpöä,
tunteen jatkuvuudesta ja siitä, että jossain hyvin tärkeässä asiassa olemme onnistuneet.
Lämmin kiitos ja kumarrus hela köörille, aivan erityisesti Seniorimurmeleille, Tähtisilmälle & Amigolle, jotka pitkästystään näyttämättä seilasivat päivän läpi tyynen rauhallisesti, hivenen huvittuineina sekä meidän jo enemmän elämää nähneiden fiksuja ja filmaattisia (?) turinoita kuulostellessa jotta myös temmeltävien serkkujensa menoa ja musiikkimakua (Robin & Cheek) ja laulutrion esityksiä ihastellessa/äimistellessä.
Tunnelma & tunne kuin perhosen siiven kevyt kosketuskevyt kosketus:
Ensivuoteen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti