"Hetkien vaellus", Fernando Pessoa, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1993 toinen painos,
ensimmäinen 1974, 80 s., suomentanut Pentti Saaritsa.
"Pessoa (1888 - 1935) on Portugalin merkittävimpiä nykylyyrikkoja. Hän kirjoitti sekä omalla nimellään, että käyttäen kolmea pseudonyymia: Alberto Caieroa, Ricardo Reisia ja Alvaro de Camposia, joilla oli selvästi oma tyylinsä ja joiden hahmottumista omiksi henkilöikseen hänen oli yhä vaikeampi hallita." (Takakansi)
Tähän pikkuruiseen kirjahelmeen törmäsin sattumalta ja viehätyin:"Hetkien vaellus:
Kannan sydämessäni
kuin täyteenahdetussa arkussa, joka ei mene kiinni
kaikkia paikkoja, joissa olen ollut,
kaikkia satamia, joihin saavuin,
kaikkia maisemia, jotka näin hytinikkunoista, tai laivankansilta, uneksien,
ja kaiken sen paljous on niin vähän siihen nähden mitä haluan."
"Mikäli kuolemani jälkeen halutaan kirjoittaa elämänkerta
se on maailman yksinkertaisin juttu.
Siihen sisältyy vain kaksi päivämäärää: synnyin- ja kuolin-.
Kaikki päivät niiden väliltä kuuluvat minulle."
"Palaan sisälle ja suljen ikkunan.
Minulle toivotetaan hyvää yötä
ja tyytyväinen ääneni toivottaa hyvää yötä.
Olisipa elämäni aina näin:
päivä täynnä aurinkoa, tai sateesta pehmeä
tai myrskyinen kuin maailma loppuisi,
lempeä iltapäivä ja ohi vaeltavat ihmisryhmät
joita seurataan uteliaasti ikkunasta,
viimeinen lämmin katse kohti levollisia puita,
ja sen jälkeen ikkuna kiinni, lamppu palaen,
mitään lukematta, mitään ajattelematta, nukkumatta edes,
tuntea elämän soljuvan lävitseni kuin joki uomassaan
ja ulkona suuri hiljaisuus kuin jumala joka nukkuu."
Joenuomassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti